Hammaslääkäripelkoiset!

Pelkäsin ennen kuollakseni hammaslääkärissä käyntiä. En enää, mutta se on oma lukunsa miten siitä pääsin.

Minulla on korkea kipukynnys, ja pystyn sietämään kovaakin kipua. Minua ahdisti kuolemaan asti tunne olla jotenkin sidottuna, et pääse pakoon! Se asento missä ollaan, olet toisen ihmisen "armoilla". Minulla on taustalla vakava hyväksikäyttöhistoria lapsuudessa, ja pelkoni juonsi toden näköisesti siitä. 

Hävettää, mitä se ajattelee. Tilanne on myös melko kiusallinen, kun makaat siinä suu auki. 

Pelkään neuloja ja kipua. Se tuoli ja kun ne instrumentit on siinä päällä aiheuttaa ahtaanpaikan kammoa. Niin ja mulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa myös jonkin verran, pelkkä ajan varaaminen puhelimella aiheuttaa ahdistusta.

Vastaan, vaikka en ole ihan kohderyhmää. Uskoisin, että monella on vastaavanlaisia kokemuksia. Jotkut hammaslääkärit ovat suoraan sanottuna sad1steja. He eivät keskeytä toimenpidettä, vaikka potilaalla on selvästi hätä tai huono olo. Minä olen joskus tuntenut tukehtuvani kaikki ne laitteet suussa, etenkin, jos en ole pystynyt nielemään, ja kurkkuun jää vettä ja limaa. Eräskin lääkäri vain jankutti jankuttamistaan, että minun pitäisi pitää suuta auki enemmän, vaikka pinnistelin jo äärirajoilla siinä, kuinka auki sen sain. Hän myös jatkuvasti sanoi, että "ei tämän nyt noin hankalaa pitäisi olla". Hän vähätteli minua ja tuntemaani kipua koko ajan. 

Olen vuosia käynyt hyvillä yksityisillä lääkäreillä enkä siis pidä itseäni lääkäripelkoisena, mutta selvää on, että tuollaiset sad1stilaakarit voivat kerrasta saada (etenkin lapsille) kammon aikaan. 

Nenäni on usein tukossa ja pelottaa etten saa henkeä koska nenän kautta ei ilma kulje ja suun kautta vaikea hengittää jos jotakin siellä tehdään.

Mulla on yliherkkä oksennusrefleksi, hampaiden peseminenkin on vaikeaa vaikka kuinka olen yrittänyt siedättää itseäni. Pelkkä hampaiden tutkiminen saa mut heti yökkimään ja oksennusfoobikkona menen tietenkin paniikkiin ja yökkiminen vain pahenee. Kipua en niinkään kammoa, mutta ton yökkimisen takia viisaudenhampaat jouduttiin leikkaamaan nukutuksessa kun ei olisi muuten tullut yhtään mitään koko hommasta.