Nuorten talousosaaminen heikkoa (ja vanhempienkin...)

Tämä on niin totta.

Eikö vanhemmat enää opeta lapsille rahankäyttöä??

Myös usko yhteiskunnan tarjoamiin apuihin ja tukiin on aivan posketonta. Sitten ihmetellään kun ollaan asunnottomina kun on itse sössitty asiat.

Olen ihmetellyt samaa. Kun vanhemmilla on elämänhallinta hukassa, todennäköisesti myös lapsilla tulee olemaan. Sääli. Koulussa pitäisi opettaa elämänhallintaa ja rahankäyttöä vaikka ihan erillisenä aineena tai sitten kotitalouden tai yhteiskuntaopin yhteydessä. Kauhulla olen kuunnellut kavereiden juttuja ja seurannut sitä tuhlaamista ja holtitonta rahankäyttöä, vaikkei varaa oikeasti olisi. Otetaan pikavippejä ja sössitään raha-asiat huolella jo ennen kahtakymmentä ikävuotta, sitten itketään sormi suussa ja pyydetään sossulta apua. Näille tahvoille pitäisi ihan kädestä pitäen opettaa myös ruoanlaittoa ja muita arjen perustaitoja.

Luotetaan liikaa siihen että valtio maksaa myös ripsienpidennykset, röökit ja viinat.

Isi maksaa.

 Köyhää kansaa on helpompi hallita, eivät ala rahoittamaan vääränlaisia hankkeita. Saati sitten vääränlaisia puolueita.

Osalla näistä ei tunnu olevan mitään halua edes opetella ja petrata näissä rahaan liittyvissä asioissa edes siinä kohtaa kun ulosoton kirjeitä alkaa tipahdella. Miksi? Eihän se ole mitään rakettitiedettä. Silti jäädään mieluummin siihen kuseen makaamaan ja itketään miten ei ikinä ole rahaa ja mitään ei voi tehdä ja odotetaan, että joku mystinen hahmo tulee ja pelastaa.

Osan kohdallahan tilanne helpottuu kun löytyy kumppani, joka ottaa vastuun raha-asioista. Itselläkin yksi tuttava, joka oikein sanoi itse yhteenmuuton jälkeen, että täytyy antaa puolison tästä lähtien hoitaa raha-asiat kun hän ei itse osaa, että on sitten helpompaa kun puoliso antaa hänelle käyttörahaa.

Siis voi jeesus sentään.... Teki mieli sanoa, että asialle täytyis tehdä kyllä jotain ihan muuta kun odottaa toisen pitävän pinnalla!

Vierailija kirjoitti:

Myös usko yhteiskunnan tarjoamiin apuihin ja tukiin on aivan posketonta. Sitten ihmetellään kun ollaan asunnottomina kun on itse sössitty asiat.

Mistähän se erikoinen ajatus tulee, että sossu maksaa kaiken?

Yksi osasyy on myös kilpailu ja vertailu kenellä mitäkin on.  Lapsi omaksuu aikuisilta asenteen pitääkö meillä olla samaa kuin naapurilla ja onko naapurilla oikeasti niin hyvä elintaso kuin siltä näyttää. Koulussa, kavereilta nähdän ja kuullaan mitä voikaan omistaa. Jopa kiusataan, jos ei omista. Kukapa isä tai äiti ei lapselleen parasta tahtoisi, jolloin vikavipit ja muut äkkihankinnat horjuttavat taloutta. Niin kuin täälläkin joskus keskustellaan, miten selvitä vähillä varoilla arjessa ja miten ne vähät varat ovat joskus sitä kun ei ole varaa vielä lasta laskettelemaan. Jo se tuntuu hassulta, jos kodissa kuitenkinlapsi kyetään ruokkimaan ja pitämään vaatteissa.

Ehkä osa talouden hallintaa on myös opetella realistisempaa asennetta, miten elämässä pärjää vähemmälläkin, Vanhan kansan viisaus "sellaiset menot kuin tulotkin" on viimeisen päälle hiottu ja hyväksi todettu talousneuvo meille kaikille.

Up

Joo tää on kyllä järkyttävää millasta porukkaa on omassakin ikäluokassa (olen 25-vuotias). Opiskelukaverit kertovat miten hujahti satanen baariin ja nyt tilillä euro tai kaksi. Itse olen kituutellut minimituloilla ja menoilla ilman lainaa ja aina on ollut taloudellisesti turvallinen olo, kesätyötienestit jääneet tilille ja silti tehnyt jonkin verran ulkomaanmatkoja ja muuta kivaa. Itseäni ahdistaisi ja hävettäisi jos tili näyttäisi nollaa ja joutuisi sossuun lähtemään rahaa hakemaan.

Itse en saanut koulusta muuta taloudellista ohjausta kuin että korkoa korolle efekti on olemassa ja yksi opettaja kertoi että ehdottomasti kannattaa ottaa opintolainaa ja kertoi miten äitinsä antoi opiskeluaikana joka kuukausi tuhat markkaa että sai elää leveästi pari viikkoa! Mielestäni aika kamalia ohjeita nämä opettajan ohjeet. Säästäväisyyden opin kotoa, yleisin lause minkä kuuli oli, että ei meillä ole tuohon varaa, vaikka jälkikäteen tiedänkin että helposti olisi ollut. Itse olen samanlainen. Sanon ettei ole varaa, kun oikeasti tarkoitan etten halua käyttää rahojani kyseiseen asiaan.

Jos koulussa ruetaan taloustaitoja opettamaan, sisältö pitää oikeasti miettiä ettei huonot rahankäyttäjät pääse mainostamaan lainanottoa ja vanhempien rahallista avustusta parhaina vaihtoehtoina......

Realistisempi asenne on tärkeä kuten joku sanoi. Ei voi olla uusinta puhelinta ja autoa ja pelejä ja pensseleitä, jos niihin ei ole varaa.

Mulle on jo kotona opetettu, että osamaksulla ei osteta mitään. Jos haluat uutta, säästät ja ostat kun siihen on rahaa (no ei tietenkään koske asuntoa tai autoakaan, mutta kaikkea pientä). Samoin kuin se, että kun palkka tulee ekana maksetaan pakolliset menot = vuokra, laskut ja sen jälkeen katsotaan mitä jäi. Jos on tiukkaa niin sitten mietitään tarkasti ruuat yms tarpeelliset tai vähemmän tarpeelliset mihin on varaa ja kuinka sitä rahaa voi käyttää.

Monella taitaa olla tapana hassata palkkapäivänä suurin osa rahoista ties minne ja sitten ihmetellään kun laskuja ei saa maksettua.

Tiukkaa on välillä ollut minullakin ja ennen palkkapäivää rahat loppu, etenkin jos on tullut joku yllättävä meno, mutta ikinä en ole sortunut osamaksuihin tai pikavippeihin. Ja aina on ruokaa ollut pöydässä.  On vaan ymmärrettävä, että kaikkea ei aina voi saada vaikka muilla ois...

Tekeekö vanhemmat karhunpalveluksen kun yrittää antaa lapselle kaiken mitä se haluaa? Ei osata käsitellä pettymyksiä. Tulee se tahto saada uusi Iphone kun muillakin on niin se on pakko ostaa oli rahaa tai ei! Ei vaan kestä sitä ettei saa jotain mitä haluaa. 

Peruskoulussa pitäisi olla talous-, yhteiskunta- ja kansalaistaidot yksi lukuaine jonka sisältöä voisi olla noiden lisäksi medialukutaito ym. ja kesto olisi koko yläasteen. Voisi yhdistää vaikka elämänkatsomuksenkin tällaiseen aineeseen.

Mutta ei. Peruskoulun ainevalikoima on kuin mastodontti, pieniä uudistuksia (kuten IT) lukuunottamatta täysin samoja aineita luetaan kuin 70-luvulla. Maailma muuttuu ja tarvittavat taidot muuttuvat, eikö pitäisi jo vihdoin tehdä muutoksia jotka koetaan tarpeellisiksi? Varsinkin nyt kun näyttää että osa ihmisistä ei osaa enää hoitaa talouttaan (maksuhäiriöt ym).

Kortit ja nettikaupat hämärtää asiaa kovasti. Lisäksi mm. pankkien nettisivut ja asenne "voin katsoa sieltä/tilata tiliotteen milloin vain" (mutta sitä ei koskaan tehdä). Mainitaan nyt vielä luotot ja osamaksu. 

Ihmiset tarvii konkretiaa tällaisissa asioissa. Kaupalliset tekijät ja niin kutsuttu nyky-yhteiskunta tarjoaa enemmän hämärtävää toimintatapaa ja lisää tulee mm. mobiili- ja lähimaksun muodossa. 

Talouskasvun nimeen, sekä sijoittajat vaativat vielä lisää hämärrystä, että poliitikot. Talouskasvu ja näennäinen hyvinvoinnin/onnellisuuden/kaiken kivan kasvu pitää kansan hiljaisena ja tyytyväisenä. Aina siihen asti, kun iskeydytään todellisuuden seinään.

Uskon kyllä tuohon käteisen rahan konkretisoidaan voimaan. Vielä vahvempi se oli silloin, kun rahaa piti käydä nostamassa pankin tiskiltä. Siksi yritän elää mahdollisimman paljon käteistaloudessa, vaikka kaupan kassoja taitaakin ärsyttää.

Mä en ymmärrä tätä vallitsevaa välinpitämättömyyttä. Miksi ei tehdä tai yritetä tehdä muutosta kun huomataan että homma ei toimi? 

Vierailija kirjoitti:

Joo tää on kyllä järkyttävää millasta porukkaa on omassakin ikäluokassa (olen 25-vuotias). Opiskelukaverit kertovat miten hujahti satanen baariin ja nyt tilillä euro tai kaksi. Itse olen kituutellut minimituloilla ja menoilla ilman lainaa ja aina on ollut taloudellisesti turvallinen olo, kesätyötienestit jääneet tilille ja silti tehnyt jonkin verran ulkomaanmatkoja ja muuta kivaa. Itseäni ahdistaisi ja hävettäisi jos tili näyttäisi nollaa ja joutuisi sossuun lähtemään rahaa hakemaan.

Itse en saanut koulusta muuta taloudellista ohjausta kuin että korkoa korolle efekti on olemassa ja yksi opettaja kertoi että ehdottomasti kannattaa ottaa opintolainaa ja kertoi miten äitinsä antoi opiskeluaikana joka kuukausi tuhat markkaa että sai elää leveästi pari viikkoa! Mielestäni aika kamalia ohjeita nämä opettajan ohjeet. Säästäväisyyden opin kotoa, yleisin lause minkä kuuli oli, että ei meillä ole tuohon varaa, vaikka jälkikäteen tiedänkin että helposti olisi ollut. Itse olen samanlainen. Sanon ettei ole varaa, kun oikeasti tarkoitan etten halua käyttää rahojani kyseiseen asiaan.

Jos koulussa ruetaan taloustaitoja opettamaan, sisältö pitää oikeasti miettiä ettei huonot rahankäyttäjät pääse mainostamaan lainanottoa ja vanhempien rahallista avustusta parhaina vaihtoehtoina......

Minä teen samaa. Sanon, että ei ole varaa, jos joku juttu on niin kallis ettei huvita käyttää rahoja siihen. Jos säästötilin saldoa katsoo niin tkeebdö olisi. Oon opintolainasta, synttäri- ja joululahjarahoista ja veronpalautuksista saanut 3,5 vuoden opintojen aikana säästöön 4000€, kun oon elänyt niukasti. Ei sitä huvita käyttää johonkin turhuuteen niinkuin bilettämiseen, kun on se mahdollisuus, että opintojen jälkeen ei saakaan töitä ja jollakin pitää elää. Tavoite on viidennen vuoden loppuun mennessä saada yhteensä 6000€ säästöön.