Millaista aikaa oli vuodet 1995-1997?

Ihanaa aikaa. Kävin töissä ja opiskelin. Oli ihanat koirat ja hyvä mies. Nyt ei muuta jäljellä kuin tutkinto.

Oli se jotenkin leppoisampaa aikaa noin maailmanlaajuisestikin kuin nyt. 90-luvun lama alkoi olla takanapäin ja olot Venäjällä tuntuivat vakiintuvan 90-luvun alun kaaoksen jälkeen. Kylmä sota oli kuopattu ja Zhirinovskiakaan ei pelännyt enää kukaan.

Itse menin 1995 armeijaan, eikä sielläkään kukaan edes ajatellut sotaa. Sitten aloitin opiskelut ja 90-luvun lopun talouskasvu olikin jotain ennennäkemätöntä. Jokaisesta haastattelusta otettiin töihin.

Yleinen ilmapiiri oli maailmanpolitiikassa toiveikkaampi. Silloin oli esim. presidentti Bill Clinton ja Britanniassa Tony Blair (joka oli tuolloin vielä puhtoinen ja karismaattinen kansansuosikkipoliitikko). Venäjälläkin Boris Jeltsin edusti jonkinlaista lupausta paremmasta. Euroopassa monessa maassa taisi olla sosiaalidemokraattinen hallitus.

Töitä ja bilettämistä. Lama alkoi olla takana ja taas oli luottoa tulevaisuuteen. Matkustelua ja kukaan ei syyttänyt lentämisestä. Sinkkuna miehiä piisasi. Suomi voitti jääkiekon mm kultaa ja mursin nilkkani juhlahumussa. Ei huolta huomisesta. Ikävä muisto on ne kamalat hiostavat tekonahkahousut mitkä oli muodissa.

Talous nousi kohisten. Sain työpaikan -95  viiden vuoden työttömyysputken jälkeen. Lentävä lausahdus oli, että "töitä saa, jos kynä pysyy kädessä".

Ihan mukavaa aikaa. Kävin yläastetta ja myöhemmin lukiota. Vietin hyppytunteja kirjastossa jännitysromaaneja lukien ja irtokarkkeja syöden.

Silloin suvaitsevuus, avaramielisyys ja ns. pehmeät arvot kuuluivat jo suomalaisen kulttuurin valtavirtaan, mutta vielä ei ollut menty tähän nykyaikaiseen ultraliberaaliin ja postmoderniin ajatteluun, jossa kyseenalaistetaan kaikki järjettömyyteen asti.

Kansainvälisyyttä ja arvokeskustelua peräänkuulutettiin silloin koko ajan mediassa. Kettutytöt ja kasvissyönnistä puhuminen kuuluivat tuohon aikakauteen, siis kasvissyönnistä tuli silloin valtavirrassa keskusteltu juttu. Rupesin itse kasvissyöjäksi alkuvuonna 1998.

TV-ohjemista tulee mieleen Jyrki ja Kauniit ja rohkeat, joita katsoimme koulun jälkeen. Myös Salaiset kansiot ja Rooman sheriffi yms.

Nettiä en vielä ollut alkanut käyttää. Jotkut koulukaverini käyttivät jo.

Olin alkanut kiinnostua yhteiskunnallisista asioista ja luin aika paljon, hain tietoa ja erilaisia näkemyksiä kirjoista ja lehdistä. Seurasin tv:n ajankohtaisohjelmia, erityisesti kun aiheena oli jokin arvokysymys.

Oikeinkin mukavaa kaikin puolin. Ei olisi muuten ikinä voinut uskoa, että vain 20 vuotta eteenpäin ja ihan kaikki tässä maassa on päin h*lvettiä.

Mukavaa aikaa. Oli teini, pääsin ysiltä 1995 ja täytin 18 vuonna 1997.

Huoletonta ainakin vaikka lukio vähän ottikin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä muistat 90-luvun puolivälistä? Oliko hyvää vai huonoa aikaa?

Laman jälkeistä aikaa,ite olin silloin 30v ja olin yrittäjä. Minun elämäni kulta aikaa taloudellisesti ja muutenkin.Kaipaa niitä aikoja.

Ihan kivaa. Opiskeluelämää.

Lopetin työt kahdessa työpaikassa ja hyppäsin uuteen tuntemattomaan. Olihan Suomessa hiljan alkanut Ammattikorkeakoulutus. Olin toista vuosikurssia, ala oli tosin ihan paska.

Valmistuin kauppiksesta suoraan kortistoon vuonna 1992, 1994 sain esikoisen, enkä todellakaan päässyt töihin 1995-1997 kuin puhelinmyyntiin joka silloin tuli muotiin. Osa siihen aikaan valmistuvista pääsi suoraan töihin, mutta meidän ikäluokasta jotka valmistuttiin kortistoon osa jäi väliinputoajaksi eikä ura ole koskaan oikein lähtenyt liikkeelle, hanttihommia ja pätkiä ja välillä työttömyyttä. Lipposen hallitus kuritti köyhiä samaa tahtia kuin Ahon hallitus joka joutui pelastamaan Suomen lähes konkurssilta. Nousukausi alkoi mutta Lipponen ei halunnut antaa köyhille takaisin mitään mitä lamatalkoissa otettiin "väliaikaisesti".

Silloin alkoi kännykät yleistyä vauhdilla, se toki oli ihan jännää. 

En ymmärrä mitä sotaa tuossa joku sanoi ettei kukaan enää pelännyt, en minä ainakaan ole koskaan sotaa pelännyt, ei tänne muut tule kuin Venäjä, ja sillä ei ole kymmeniin vuosiin ollut mitään syytä tulla, me ollaan venäläisille paras mahdollinen naapurimaa.

Kivaa oli se kun Helsingistä sai työtön köyhäkin käytyä halvalla laivalla Tallinnassa ostamassa esim. lapselle Disneyn piirrettyjä vhs kasetteina Mustamäentorilta, oli kerrankin sellainen olo että pystyy ostamaan kaikkea kivaa. Tallinnan vanhakaupunki oli kiva paikka, ja jokapuolella kaupunkia tehtiin remonttia, niin taloja kuin katujakin kunnostettiin kovaa vauhtia, siellä oli kiva tunnelma ja sikäläiset ymmärsivät vielä suomea.

Koulukiusattuna ja väärin lääkittynä aika väkivaltaista aikaa ainakin itsellä

Vierailija kirjoitti:

Talous nousi kohisten. Sain työpaikan -95  viiden vuoden työttömyysputken jälkeen. Lentävä lausahdus oli, että "töitä saa, jos kynä pysyy kädessä".

En minä ainakaan saanut, eikä moni tuttukaan. Mitä töitä tuollaiset kynätyöt oli?

Silloin leijonakorun käyttö oli hienoa, sai olla vielä isänmaallinen eikä siinä ollut mitään negatiivista, muutenkin arvot oli vielä terveet eli ajateltiin ensin oman maan asioita, ei EU vielä määritellyt mitä saadaan olla. Hienoa aikaa ja kaikki tuhottu 20 vuodessa. Jos olisin tiennyt en olisi perhettä perustanut, nyt lapset maksaa ja kärsii.

Hienoa aikaa oli 👍

Vauhdikasta aikaa. Kosteita opiskelijabileiden jatkoja. Ulkonäköpaineet perustui Melrose Placeen eikä instagramin pusukalahuulikuviin. Oli uskoa ja toivoa huomiseen ja tulevaisuuteen. Kunnes yhteiskunta/hallitus/sote/younameit tuli ja pilasi kaiken.

Aika hauskaa aikaa. Oli kivaa olla nuori aikuinen silloin. Kaikki kuuntelivat metallia tai teknoa. Oli vielä lama, joten töitä oli vaikea saada. Muistan hakeneeni v. -95 töitä ja hain yhteen lakiasiaintoimistoon tsuppariksi. Palkka olisi ollut 5000 mk kuussa ja olisi pitänyt olla ajokortti. Sanottiin vielä erikseen, että joutuu sitten tekemään ylitöitä...

Kaikissa kaljakuppiloissa oli happy hour -aikaan oluttuoppi todella halpa, jengi haki niitä tuoppeja varastoon ja joi pitkin iltaa. Myös lonkeroa kitattiin. Drinkit olivat kalliita, mutta jos halusi olla oikein fiini, niin Galliano -shotit olivat suosittuja. Siis sellaiset, joissa oli kahvia seassa ja kermaa päällä. 

Etnisiä ruokia ei ollut, korkeintaan jotain TexMex-paikkoja. Mexital oli trendikäs ruokapaikka, samoin Cantina West. Hampurilaispaikoista oli vain Mäkki, Heseä ei ollut vielä ja Carrolls oli tehnyt konkurssin. Mäkkiruoka oli todella kallista. 

Kivoja vaatteita oli vaikea löytää mistään. Anttilasta ja Tarjoustalosta sai jotain halvempaa, kalliilla voi sitten mennä ostamaan Stokkalle. Siinä välissä ei oikein ollut mitään. Itse ostin kaikkea army-henkistä vermettä Salaisesta Agentista. En muista oliko KappAhl jo tullut Suomeen silloin, oli vissiin. Henkkamaukka tuli muistaakseni vasta -98 tai siinä main. 

...ja nämä minun muisteloni olivat siis Helsingistä!

Baareja, joissa silloin käytiin oli Shadow Club Kynän alakerrassa, Come Back Eerikinkadulla, Lepakko, Tavastia ja Bronx. Metallia kuunteleville nuorille oli siis monia klubeja, joilla käydä! 2000-luvulle tultaessa kaikki metalliklubit ajettiin alas. 90-luku oli metallin kulta-aikaa!

Kaffepulla kirjoitti:

Aika hauskaa aikaa. Oli kivaa olla nuori aikuinen silloin. Kaikki kuuntelivat metallia tai teknoa. Oli vielä lama, joten töitä oli vaikea saada. Muistan hakeneeni v. -95 töitä ja hain yhteen lakiasiaintoimistoon tsuppariksi. Palkka olisi ollut 5000 mk kuussa ja olisi pitänyt olla ajokortti. Sanottiin vielä erikseen, että joutuu sitten tekemään ylitöitä...

Kaikissa kaljakuppiloissa oli happy hour -aikaan oluttuoppi todella halpa, jengi haki niitä tuoppeja varastoon ja joi pitkin iltaa. Myös lonkeroa kitattiin. Drinkit olivat kalliita, mutta jos halusi olla oikein fiini, niin Galliano -shotit olivat suosittuja. Siis sellaiset, joissa oli kahvia seassa ja kermaa päällä. 

Etnisiä ruokia ei ollut, korkeintaan jotain TexMex-paikkoja. Mexital oli trendikäs ruokapaikka, samoin Cantina West. Hampurilaispaikoista oli vain Mäkki, Heseä ei ollut vielä ja Carrolls oli tehnyt konkurssin. Mäkkiruoka oli todella kallista. 

Kivoja vaatteita oli vaikea löytää mistään. Anttilasta ja Tarjoustalosta sai jotain halvempaa, kalliilla voi sitten mennä ostamaan Stokkalle. Siinä välissä ei oikein ollut mitään. Itse ostin kaikkea army-henkistä vermettä Salaisesta Agentista. En muista oliko KappAhl jo tullut Suomeen silloin, oli vissiin. Henkkamaukka tuli muistaakseni vasta -98 tai siinä main. 

Carrolls löytyi stadista pitkälle 2000-luvulle saakka. Aasialaista ruokaa sai ainakin nepalilaisista ja kiinalaisista, joita tuli jo 80-luvun alussa. Ei tosiaan ollut Cantina West kaupungin ainoa etninen paikka...

Ruotsalaisia vaateketjuja oli ennen H&M:n tuloakin. Lindex ja Kappahl ainakin....

Olikohan se niin, että Citykäytävän Carrolls jatkoi vielä 2000-luvun taitteeseen, vaikka ketjun muut ravintolat oli jo suljettu? Hämärästi muistelisin näin.

Ja tosiaan oli noita kiinalaisia ja nepalilaisia jo, ainakin jokunen. Mutta mikään etninen ruoka ei ollut sillä tavalla mainstreamia kuin nykyään. Jotain sushia nyt oli ihan turha etsiä mistään. Ulkona syöminen oli muutenkin kallista. Muistelen, että Rax Pizzabuffet aloitti noihin aikoihin, se oli kova sana.