Rekrytointikonsultin karu arki (kuvaus siitä)

Ensin se alkaa siitä kun pitää saada asiakas tajuamaan mitä hän oikeasti etsii ja hakee. Usein ehdotetaan jotain ”käydään lounaalla” ratkaisua. Kukaan ei mieti miten konsultti siinä perunamuusihaarukallinen suussa tekee mitään muistiinpanoja. Tai sitten kai oletetaan konsultin muistavan aivan kaiken ulkoa. Sen lisäksi haettavan henkilön profiilia ei ole mietitty etukäteen. Ei välttämättä edes sitä mitä tehtävään kuuluu. Sitä, tätä ja ehkä tuota. Haetaan kivaa tyyppiä, joka osaa ehkä tätä tai sitten tuota.

No itse hakuvaihe sitten. Hakijat alkavat soittaa ja esittävät jonkun näennäisen typerän kysymyksen, muka että siksi tässä lähdin soittamaan. Sen jälkeen lause alkaa ”No mutta jos mä vähän kerron itsestäni...” Ihan oikeasti hei. Mä aivan varmasti näen sen osaamisen sun CV:stä ja hakemuskirjeestä. Ei ole kenellekään mielekästä, että me käytetään vartti siihen kun sä suullisesti kerrot urasi. En mä sitä tunnin päästä edes muista ja siihen väliin on soittanut jo toinenkin hakija. Se CV on aivan aikuisten oikeasti hyvä tapa kertoa rekrtytointikonsultille oma osaaminen.

Sitten alkaa asiakkaan vempoilu. Milloin on talousjohtaja lomalla lapissa, milloin taas toimari työreissulla Saksassa. Jossain vaiheessa joku logistiikkapäällikön kummipoika Eemil haluaa tulla juttelemaan yritykseen tehtävästä. Haku venyy ja venyy. Hakijat pommittaa, että kerro nyt missä mennään. Asiakasyritystä ei kiinnosta kertoa missä mennään. Konsultti saa siis selitellä kaikenlaista hakijoille. Suoraan kun on ehdottoman kiellettyä sanoa, että en tiedä, kun asiakasyrityksen tontut ei mulle mitään kerro.

Kun lopulta olet saanut ne neljä ehdokasta käymään jatkohaastatteluissa asiakasyrityksessä, niin alkaa ”emmatiiä-vaihe”. Se on sitä kun on haettu swasihilia puhuva jodlaava barista. Kun joukossa on yksi sellainen ja kolme edes sinne päin, niin alkaa ”eiks sulla oo muita ehdokkaita?”. No ei ole ja oli työ ja tuska löytää edes se yksi. Vaihtoehdot olivat lähinnä siksi, että tajuaisit missä ns. seuraavaksi pätevin menee.

Tai toinen vaihtoehto on konsultin kauttaaltaan haukkuminen ”eikö sulla nyt tosiaan ole swahilia puhuvaa jodlaavaa baristaa ja mä kun niin luotin suhun”. Niin kun rekrytointihan ei ole kuten talopaketin tilaaminen, että tossa on sitä mitä ostit ja pyysit. Jos sitä ihmistä ei ole, niin sitä ei yksinkertaisesti ole. Se on silti muka konsultin vika.

Lopuksi alkaa riitely hinnasta. Se on aivan alussa selitetty ja kerrotty, mutta silti se yllättää ja tulee kulman takaa. Rekrytoinneissa on yleensä kerroinhinnottelu x2. Eli 3000e tienaavan toimistovastaavan rekrytointihinta on 6000e + alv. Kuitenkin laskun saapuessa asiakas tulee lankoja pitkin.

Tää on ihan paskaa duunia. Älkää ikinä harkitko rekrykonsultiksi ryhtymistä.