Parit jotka eivät riitele...onko sekään ihan normaalia? ja onko toinen osapuoli silloin aina "tossukka"?

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/millainen_…

" Jyrä rakastuu usein muovailuvahaan

Tyypillistä on se, että toinen on suhteessa johtaja ja toinen johdettava. Johtaja pomottaa, päättää ja kantaa vastuun. Hissukka seuraa, tekee mitä käsketään ja venyy kuin muovailuvaha.

"Alussa se on kivaa ja toimii. Mutta arvaa toimiiko viiden vuoden päästä? Ei. Silloin toinen ärähtää, että oletpa pliisu, ei mitään vastusta, kuin kivireki. Ja myötäilijä vastaa, että sinä se vyöryt kuin tankki, jyräät ja pilaat elämäni", Markova sanoo.

"On sama, millaiset roolit ovat. Sama systeemi toimii harvoin koko suhteen alusta loppuun."

Apua pahaan oloon kannattaa hakea heti. Tutkimusten mukaan useimmat parit hakeutuvat terapiaan kuusi vuotta liian myöhään."

On normaalia jos riitelemattömyys ei liity mitenkään pelkoon toista kohtaan. Hyvässä suhteessa uskalletaan sanoa epäkohdat ja joustetaan molemmilta tahoin. Riidat ei ole koskaan hyväksi.

Me ei riidellä, mutta ei myöskään jyrätä. Olemme molemmat rauhallisia keskustelijatyyppejä, meillä ei ole stressiä eikä huolia, eikä myöskään erimielisyyttä mistään. Elämämme on tasaista, enkä keksi mistä me voisimme riidellä. 

Heh, voi olla että tuollaisiakin pareja on xD Mutta, meillä suhteessa ei riidellä, koska ollaan koettu elämässä monenlaista pahaa; vanhempien kuolemat, masennuksen, sairastelua jne. Ja niiden jälkeen kaikki riidat väheni itsestään. Se toisen tukeminen ja rakkaus on ollut tärkeämpää. Pikkukinaa tottakai on, muttei sen isompaa. Hassua sinänsä jos tätä kummastellaan :)

Ei me kyllä saada riitaa aikaan mistään. Isoista asioista ollaan samaa mieltä ja joistain pienistä ihan riitelemättä eri mieltä.

Mä en vain jaksa alkaa riitelemään. Mieluummin kuuntelen toisen kannan ja jos se kuulostaa huonolta, sanon että palataan asiaan myöhemmin. Sitten jos hän ottaa asian uudelleen esille, olen jo ehtinyt miettiä asian rauhassa niin, että keskustelusta tulee rakentava eikä vain turhaa pahan mielen purkua. Useimmiten kuitenkin hän unohtaa palata koko asiaan, koska asia ei oikeasti ollut merkityksellinen vaan vain jotain, mihin hän halusi purkaa senhetkistä pahaa oloaan.

Asioista ei tarvitse riidellä, vaan niistä voi keskustella, ja silloin joko päädytään samaan ratkaisuun, kompromissiin tai ollaan eri mieltä ja tehdään ratkaisut sen pohjalta. Näin meillä. Mutta omaammekin samanlaisen arvomaailman, jolloin isoista asioista ei tule suuria erimielisyyksiä. Parisuhde vaatii tietyissä asioissa yksimieliset osapuolet.

Naiselle pitää aikajoin antaa se riita niin suhde pysyy hyvänä

mies50v

Ensimmäiseen 8 vuoteen ei riidelty mistään. Ei olla tossukoita kumpikaan vaan ei vaan ollut mitään syytä riitelylle. Mutta sitten riideltiinkin urakalla ja se vänkytys on jatkunut näihin päiviin. Kumpikin ärsyttää toista eli naama on tullut liian tutuksi jne. Nyt ei olla niin riidelty mutta sellaista lapsellista vänkytystä molempien puolelta. Siihen auttaa se että vetäydytään omiin oloihimme ja kun ei pariin päivään juuri olla tekemisissä niin sitten onkin jo ikävä toista.

Vierailija kirjoitti:

Naiselle pitää aikajoin antaa se riita niin suhde pysyy hyvänä

mies50v

Minä olen nainen ja en koe tarvitsevani riitaa, jotta suhde pysyy hyvänä. Jos olen pahalla tuulella, pääsen siitä parhaiten yli olemalla rauhassa. Jos riita tulee, oloni ei parane vaan pilaan vain päivän siltä toiseltakin osapuolelta. Lisäksi joutuu sitten myöhemmin katumaan ja selvittelemään asioita, joita tuli sanottua mutta haluaisi ottaa takaisin.

Meillä ei riidellä. Ollaan toki eri mieltä joistakin asioista, mutta ei siitä riitaa saada aikaan. Mietiskellään asiaa ja tehdään kompromissi. 

En tiedä mistä meidän pitäisi riidellä. Ollaan kuitenkin kaksi aikuista ihmistä jotka voivat keskustella erimielisyyksistä. Isoissa linjanvedoissa ollaan samaa mieltä ja se kantaa pitkälle.

Omiin huomioihini perustuen väittäisin että parit jotka riitelevät paljon ja kaikesta, eroavat helposti. Ja yleensä tälläiset parit ovat 20-30v, joten ehkä ikä tasoittaa tilannetta jossain määrin. Mutta nämä, kuten sanoin, ovat vain omia huomioita lähipiirissä.

Vierailija kirjoitti:

Onko lähipiirissänne tiedossa tällaista paria tai kenties oma parisuhteenne sellainen jossa ei riidellä ollenkaan?

Oman huomioni mukaan tällaisissa parisuhteissa toinen osapuoli on liian dominoiva ja toinen taas alistuva eli kun se toinen vie, niin toinen vikisee. Mutta miten toimiva tällainen parisuhde lopulta voikaan olla? tokihan se näyttäisi toimivan kun roolit ovat selvillä, mutta kyllähän siinä luulisi molempien kärsivän ja turhautuvan tahoillaan.

Esimerkkinä itselleni tulee mieleen lähipiirissäni ihmetystä parisuhdedynamiikallaan herättävä pari, jotka eivät riitele oikeastaan ollenkaan...jotain mielipide eroja toki on, mutta mistään ei synny kunnon riitaa koska se johdettava osapuoli, tässä tapauksessa mies alistuu riidan pelossa ja yleensä tekee kuten vaimo käskee tai on sanonut ja mies saa oikeastaan oman äänensä kuuluviin vain jos hänen vaimonsa jotenkin päättää myöntyä tällä kertaa esittäen reilua ja oikeudenmukaista.

Ei se minua haittaa, jos itsemääräämisoikeuttani ei rajoiteta. Riitely on turhaa, molemmat ymmärtää kyllä ettei toista voi muuttaa ja toisen olemus pitää sietää, muuten voi erota.

Radikaalissa esimerkissä mies on juoppo ja alistuu, muttei lopeta juopottelua. Eli molemmat tekee hyväksynnän asialle ettei asiaa voi muuttaa. Miksi sitten riidellä?

Voi erota jos ei miellytä toisen olemus ja tekemiset.

Se on kypsymistä toiseen ja ymmärrystä ettei toista voi kontrolloida.

Minä ainakin miehenä mukaudun tilanteeseen kuin vesi tai olut. Ihan turha laittaa lapsellisesti vastaan tai korottaa ääntä. Jos tulee motkotusta niin myötäilen ja juon sitten salaa olutta.

Muuten voi ottaa  eron. Siinäpä se.

Hyvin on menty vuosikymmenet yhdessä ja lasten kanssa sama.

Meillä ei perusteta siihen että yksilön persoona tuhotaan ja alistetaan, vaan asioita johdetaan ovelammin.

Jos saisin kuvailla tätä niin se on kuin purojen rakentelu. Patojakin tehdään, mutta ei niitä jätetä ikuisesti tulvimaan. Muuten voi tulla ikään kuin kakki housuun.

Olen aina ihmetellyt sitä, että parisuhteessa "pitäisi" riidellä. Se kun "puhdistaa ilmaa". Ja että vaihtoehtona on se, ettei asioita sanota ääneen eikä selvitellä, ja paha olo kertyy. Mutta miten olisi, jos puhuu ja selvittää asiat riitelemättä? Kyllä meillä välillä istutaan yhdessä olohuoneeseen ja selvitellään erimielisyydet, toinen saattaa olla jopa ärtynyt jostain mitä toinen on tehnyt. Mutta silti puhutaan normaaliäänellä, asiallisesti ja asiat asioina. En vain ymmärrä, mitä lisäarvoa toisi, jos alkaisi kiihtyä ja huutaa ja syytellä? Totta kai välillä voi monelle käydä niin, ja varmasti lopulta asiat on hyvin, jos sellaisesta pääsee yhdessä yli ja saadaan asia lopulta kaikkia tyydyttävästi selvitettyä. Mutta jos selvittää asiat suoraan, ei siinä suhteesta puutu mitään oleellista :)

Ihan eri asia on se, että tekisi mieli riidellä, muttei uskalla. Mutta ei pidä olla mikään oletusarvo, että kaikkien tekisi mieli riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle pitää aikajoin antaa se riita niin suhde pysyy hyvänä

mies50v

Minä olen nainen ja en koe tarvitsevani riitaa, jotta suhde pysyy hyvänä. Jos olen pahalla tuulella, pääsen siitä parhaiten yli olemalla rauhassa. Jos riita tulee, oloni ei parane vaan pilaan vain päivän siltä toiseltakin osapuolelta. Lisäksi joutuu sitten myöhemmin katumaan ja selvittelemään asioita, joita tuli sanottua mutta haluaisi ottaa takaisin.

Minulla on kyllä muita kokemuksia teistä

m50v

Minä en vai enää viitsi sanoa mistään mitään, kun ei mene hyvällä eikä pahalla läpi.

Eli mielestäni vielä pahempaa on välinpitämättömyys kuin riitely.

Meillä mies menee vaikeissa erimielisyystilanteissa sulkeutuneeksi simpukaksi. Ei siinä huutaminen auta, vaan aika. Antaa miehen olla omissa ajatuksissaan painostamatta hetken tai pari. Oman tilan myötä molemmat ehtivät prosessoida tunteensa ja myöhemmin voidaan keskustella asiat rauhallisesti läpi.

Jos tulee negatiivisia tunnetiloja ja haluaa että toinen toimii omien mielihalujen mukaisesti, niin kannattaa erota tai miettiä että miksi on niin epäkypsä ja haluaa että toinen elävä ihminen on kuin mielikuva ja toive.

Ei sellaista ole olemassakaan.

Toinen pitää hyväksyä vaikka olisi rikollinenkin.

Riitely paljastaa epäkypsyyden ja ei toista voi riidalla painostaa toisenlaiseksi.

Kannatta erota jos on niin epäkypsä ettei kestä toisen juopottelua tai videopelaamista tai mitä tahansa mikä ärsyttää. Se ärsyyntyminen tulee sinusta itsestä ja jos sitä ei kestä niin kannattaa mennä pois. Se on henkilön oma vika, ei toisen.

Olette liian erilaisia silloin.

Riitely ei kerro mitään suhteen hyvyydestä. Yleensä se kertoo vain siitä, että pariskunta ei ole oppinut keskustelemaan ja kuvittelee, että tunteiden osoittaminen on samaa kuin huutaminen. Riitely on aika usein toisen manipuloimista ja tekosyy sille, että saa olla ilkeä, koska hyvin harva asia muuttuu riidan seurauksena. Kyllä muutokseen tarvitaan mukaan keskustelu ja sitä voi käydä riitelemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiselle pitää aikajoin antaa se riita niin suhde pysyy hyvänä

mies50v

Minä olen nainen ja en koe tarvitsevani riitaa, jotta suhde pysyy hyvänä. Jos olen pahalla tuulella, pääsen siitä parhaiten yli olemalla rauhassa. Jos riita tulee, oloni ei parane vaan pilaan vain päivän siltä toiseltakin osapuolelta. Lisäksi joutuu sitten myöhemmin katumaan ja selvittelemään asioita, joita tuli sanottua mutta haluaisi ottaa takaisin.

Minulla on kyllä muita kokemuksia teistä

m50v

Emme me naiset ole kaikki samanlaisia.