Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä pitäisikö erota vaiko ei?
Nainen_27v
29.01.2019 |
Olen 27v nainen ja ollut yhdessä miesystäväni kanssa 9 vuotta - aloimme seurustella ollessani 18v ja muutimme miltei heti asumaan yhteen. Suhteemme pari ekaa vuotta olivat vaikeita (isoja riitoja) mutta sen jälkeen riidat loppuivat ja suhde vahvistui. Elämämme on ollut vuosia suht riidatonta, turvallista ja vakaata. Suhteemme on ollut todella hyvä ja meillä on ollut vuosikausia suhteessa paljon läheisyyttä, kehuja, ym fyysistäkin puolta.
Olemme kokeneet paljon yhdessä, reissanneet pitkin maailmaa kuukausien reissuilla, asuneet yhdessä eri puolilla Suomea.. Teimme usein yhteisiä reissuja Suomeen ja ulkomaille, kävimme tapahtumissa, näimme ja koimme asioita. Lapsia meillä ei ole.
Jokin kuitenkin muuttui syksyllä. Mieheni alkoi opiskella korkeakoulussa mutta opinnot alkoivat takkuamaan. Mies oli usein huonolla tuulella iltaisin koulun jälkeen ja viikonloppuisin halusi lähteä baariin juhlimaan jotta saisi muuta ajateltavaa. Raha asiamme alkoivat mennä solmuun osittain juhlimisenkin takia. Miehestä tuli yhtäkkiä välinpitämätön - hän ei enää ajatellut onko varaa lähteä baariin. Juominen itsessään ei siis lähtenyt käsistä, vaan mieltäisin niin että mies ei enää ollut oma järkevä itsensä vaan hänestä tuli piittaamaton siitä miten taloudellisesti pärjäämme.
Yhteistä aikaa meillä ei paljoa ollut paitsi silloin iltaisin kun mies oli pahalla päällä kotona ja tuskasteli koulutehtäviä. Viikonloppuisin tapasimme yhdessä tai erikseen kavereita emmekä olleet enää kaksin kotona tai keksineet kahdestaan tekemistä.
huomasin että samaan aikaan minun ja mieheni välillä loppui fyysinen läheisyys, emme juuri enää halailleet tai suudelleet, seksiä oli ensin enää ehkä kerran kuussa, sitten minulle tuli olo etten halua edes enää seksiä ja ajatus seksistä alkoi tuntua jotenkin väärältä/ahdistavalta.
Olemme keskustelleet asiasta monesti ja olemme molemmat hyviä keskustelemaan. Ensin yritimme korjata asioita ja panostaa mutta nopeasti päädyimme samaan tilanteeseen. Tulemme hyvin toimeen ja asumme edelleen yhdessä. Tuntuu kuitenkin että suhteemme on enemmänkin ystävyys kuin naisen ja miehen välinen suhde
Saan suhteestamme kyllä edelleen paljon mutta se mikä puuttuu on miehen ja naisen välinen vetovoima ja kipinä.
Olemme erosta puhuneet jo 2kk vakavasti. Minua pelottaa eniten se, että jos eroamme siitä tulee elämäni suurin virhe jonka tajuan jälkeenpäin. Tuntuu väärältä lähteä näin hyvästä, turvallisesta, vakaasta ja pitkästä suhteesta. Olemme jumissa molemmat tässä tilanteessa eikä kumpikaan uskalla tehdä mitään.
Kommentit (15)
Ihan normaalia. Lähtekää kahdestaan vaikka kylpyläviikonloppua viettämään ja varatkaa enemmän kahdenkeskeistä aikaa. Huomioikaa toisianne pyyteettömästi. Varatkaa vaikka seksille kalenterista aikaa jos ei muuten aloitteentekijää löydy. Kyllä se aina mukavaa on. ;)
Kuulostaa siltä, että opiskelut ovat rankkoja miehellesi. Tue häntä ja hän kyllä huomioi sinutkin. Sano ääneen mitä toivot ja haluat. Kuuntele toisen toiveita ja haluja. Haaveilkaa yhdessä ääneen. Miehet eivät osaa lukea ajatuksia.
Keskittykää siihen mitä haluatte älkääkä liikaa siihen mikä on huonosti tai oletetusti huonosti. Positiiviset tavoitteet edellä homma yleensä onnistuu. Älä syytä tai puolustele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäsi suurin virhe on kylläkin, jos alle kolmikymppisenä, lapsettomana, älykkäänä naisena jumitat noin huonoon suhteeseen. Erotkaa!
Ehkä tarvitsette ulkopuolista apua tähän tilanteeseen? Teillä on kuitenkin pitkä historia yhdessä ja nyt on jonkinlainen murrostilanne, joka aiheuttaa ongelmia.
Mitä te olette aiemmin tehneet kun mies on vasta nyt aloittamassa opiskeluja? Opiskelitko sinä aiemmin ja mies oli töissä? Kiinnostaa vaan, miten tähän tilanteeseen on tultu.
Mutta yrittäkää jutella jonkun ulkopuolisen asiantuntijan kanssa ja selvittää, mikä tässä kiikastaa. Kun ilmeisestikään ette kaksistaan ole sitä hoksanneet. Tai sitten miehelle on tapahtunut jotain, mistä hän ei halua/uskalla puhua.
Se on anona paha lähtee sanoo toisen suhteesta mitään mutta!
Joskus on parempi myöntää että se mikä ennen toimi, ei välttämättä toimi enää. Ja se on ihan ok. Realiteetit tiskiin.
Tietty kannattaa tosissaan miettiä esim pariterapiaa tms. Jos haluaa pelastaa suhteensa ja tuntee sisimmissään toivoa olevan.
Itsekin painiskelen suhteeni kanssa joka on kovalla koetuksella vauvavuoden takia.. miehestä on tullut aika negis enkä tiedä jaksanko tätä ilmapiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama tilanne, tosin ei noin pitkä suhde.
Tosi vaikeeta kun periaatteessa ei haluis toisesta eroon mut silti jotenki ei vaan toimi? Pelkään että katuisin jos jättäisin ja tulis hirvee ikävä. Jumitetaan vaa tässä :|
AP lisää.
Haluan nyt korostaa että meillä on ollut tällainen tilanne jo kuukausia ja tilanne kokoajan on mennyt pahemmaksi. Asumme edelleen yhdessä, käymme sukuloimassa ja tapaamme kavereita, hoidamme kotityöt ym mutta jo usean kuukauden kaikki fyysisyys on puuttunut aika lailla kokonaan; emme suutele, halaa, kehu toisiamme, seksiä harrastimme viimeksi 2-3kk sitten.
Mies on selkeästi sanonut että ei haluaisi itse erota mutta kokee turhaksi koittaa tehdä mitään suhteen eteen.
Edelleen vietämme joskus koti iltoja elokuvien parissa ja nauramme ja juttelemme mutta käyttäydymme kuin yhdessä asuvat ystävät, emme kuin mies ja nainen jolla on rakkaussuhde.
Olemme olleet 9v yhdessä ja tottakai ennenkin on ollut aikoja jolloin suhde on tuntunut hetkittäin tylsältä ja kaivannut piristystä. Tällainen vaihe on kuitenkin ollut ennen aina ohimenevä joissakin viikoissa/kuukaudessa ja melko helposti korjattavissa. Nyt tilanne on erilainen. On vaikea mieltää millaisessa tilanteessa nyt olemme kun mitään riitaa ei ole ollut.
Miehessäni minua ovat alkaneet suunnattomasti ärsyttämään sellaiset hänen luonteenpiirteet jotka hänessä ovat aina olleet mutta eivät ole ennen häirinneet tässä määrin. Toinen suuri asia jonka koen liittyvän omaan olooni on se että syksystä alkaen koen kuin mies olisi suoraan sanottuna tyhmentynyt omasta fiksusta itsestään - hän ei enää mieti syy ja seuraussuhdetta eli mitä seurauksia hänen päätöksillään voi olla hänelle itselleen tai meille molemmille. Hän on peruutellut työvuorojaan tekaistuilla syillä koska haluaa käyttää ajan toisin kuten lähteä kaverin kanssa peli iltaan tai kotona tehdä omia juttujaan (ja tällä töiden perumisella on ollut vaikutus rahatilanteeseemme) ym. Hänestä on tullut yleisesti ottaen tietyllä tapaa välinpitämättömämpi. Hän ei kuitenkaan ole masentunut tai alakuloinen,vaan tarkoitan että hän ei enää ajattele asioista yhtä fiksusti ja kauas kantoisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen mukaan hänen välinpitämättömyytensä kuten rahan tuhlailu harkitsematta ja työvuorojen peruuttelu ilman "hyvää syytä" ym ovat seurausta parisuhteemme tilasta ja siitä että hän kokee että suhdettamme ei voi enää pelastaa joten "on ihan sama tehdä muita huonoja valintoja kun ei tässä enää tulla yhdessä kuitenkaan olemaan". Ja juuri tuo välinpitämättömyys yhteisistä asioista ajaa minua kokoajan miehestä kauemmas.
Mies on ollut aina tietyistä asioista tarkka ja hänellä on paljon rutiineita: tietyt asiat tehdään tietyllä tavalla. Olen huomannut että juuri ne asiat jotka miehessä ovat aina olleet, jo ennen seurusteluamme,ovat juuri niitä piirteitä jotka nyt eniten ovat alkaneet turhauttaa minua.
Luonteeltamme olemme erilaisia mutta olemme hyvin toisiamme täydentäneet tähän asti. Mieheni on rauhallinen ja kiltti, kotihiirimäinen. Hän viihtyy hyvin yksinkin omissa oloissaan. Minäkin olen rauhallinen mutta silti menevä. Viihdyn ihmisten parissa mieluummin kuin omissa oloissani. Olen suorasanaisempi ja äänekkäämpi, mieheni hiljaisempi. Juuri nämäkin piirteet ovat miehessä sellaisia jotka ovat alkaneet minua syksyn mittaa "ärsyttämään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voiko hänellä olla toinen nainen?
Olen varma että siitä ei ole kyse. Mies on sanonut rakastavansa minua ja ei haluaisi erota, hän on myös se osapuoli joka haluaisi seksiä ja läheisyyttä.
Minä taas koen, että olemme olleet niin kauan yhdessä että ajan saatossa miehen ja naisen välinen rakkaussuhde on muuttunut ystävien väliseksi yhdessä asumiseksi
Välitän miehestä ja tottakai rakastan,mutta vetovoima puuttuu. En koe miestäni kohtaan enää vetovoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hänellä olla toinen nainen?
Olen varma että siitä ei ole kyse. Mies on sanonut rakastavansa minua ja ei haluaisi erota, hän on myös se osapuoli joka haluaisi seksiä ja läheisyyttä.
Minä taas koen, että olemme olleet niin kauan yhdessä että ajan saatossa miehen ja naisen välinen rakkaussuhde on muuttunut ystävien väliseksi yhdessä asumiseksi
Välitän miehestä ja tottakai rakastan,mutta vetovoima puuttuu. En koe miestäni kohtaan enää vetovoimaa.
Voisiko mies olla juurikin sen takia kireä, kun sinä koet hänet ystäväksesi ja hän haluaisi läheisyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko hänellä olla toinen nainen?
Olen varma että siitä ei ole kyse. Mies on sanonut rakastavansa minua ja ei haluaisi erota, hän on myös se osapuoli joka haluaisi seksiä ja läheisyyttä.
Minä taas koen, että olemme olleet niin kauan yhdessä että ajan saatossa miehen ja naisen välinen rakkaussuhde on muuttunut ystävien väliseksi yhdessä asumiseksi
Välitän miehestä ja tottakai rakastan,mutta vetovoima puuttuu. En koe miestäni kohtaan enää vetovoimaa.
Pitkissä suhteissa käy aina noin eli jos vaihdat miestä olet taas 8v-10v päästä samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minustakin kuulostaa, että mies on masentunut. Ei tarvitse olla täysin toimintakyvytön, mutta kyllähän se siltä kuulostaa, ettei elämästään nauti kun luovuttaa monen asian suhteen/ei jaksa kantaa vastuuta. Ja ilmeisesti aika ilkeästikin puhunut kuten "ei usko, että yhdessä pysytään", purkaa sinuunkin huonoa oloaan mikä on ihan tyypillistä masentuneelta/alakuloiselta, olet kuitenkin se läheisin ihminen hänelle.
Katsokaa nyt vielä mitä keksitte tehdä asialle, älkää hätäilkö. Voi olla, että kuitenkin olette oikeat toisillenne.
Mitä alaa miehesi opiskelee? Onko se sittenkään hänen unelma-alansa? Joku tässä nyt mättää kummiskin muukin asia kuin, että olette olleet kauan yhdessä, joku suhteen ulkopuolinen stressi tms. Vaikka voisi ajatella, että vaihtelu virkistää ja uusi kumppani niin ei se muuta sitä elämää siinä ympärillä.
Koittakaa tehdä elämästänne mielekkäämpää. Mitä tulevaisuuden suunnitelmia teillä on ollut muuten? Syy voi olla sekin jos melkein 30 v eikä vieläkään oikein tiedä mitä "isona haluaa" tai tavoitteissa ei ole ainakaan riittävästi haastetta mikä motivoi ja kannustaa tekemään ja nauttimaan elämästä.
Alue: Aihe vapaa
Up