Lasten kurittomuus ja metelöinti ärsyttää!

Olen noin 5-kymppinen nainen ja omat lapset jo aikuisuuden kynnyksellä. En mitenkään vihaa tai inhoa lapsia, päin vastoin lapset ovat minusta söpöjä. Silti ihmettelen itsessäni tapahtunutta muutosta, kun tähän asti pienten lasten kirmailu ja pieni kiukuttelu vaikkapa kaupassa tms. paikassa, on lähinnä hymyilyttänyt minua, mutta viime aikoina minua on alkanyt ärsyttää ja pistää vihaksi, kun kuulen lasten metelöivän, olipa se sitten iloista kirmailua ja puheen kalkatusta, tai riehumista ja ilkeilyä, tai kiukuttelua. Onko minusta tulossa vaihdevuosien lähestyessä äkäinen täti, kun en pientä melua kestä? On ärsyttävää mennä nälissään ja väsyksissä kauppaan, kun siellä jonkun äidin pikku räkänokka vetää itkupotkuraivarit kassajonossa! Vaikka varsin hyvin ymmärrän, että sillä pikkupallerollakin on nälkä ja väsy, ja noin periaatteessa ymmärrän ja hyväksyn, etteivät lapset aina käyttäydy kunnolla, enkä tosiaankaan ole sitä mieltä, että lapset olisivat jotenkin huonosti kasvatettuja, jos käyttäytyvät joskus huonosti. En vaan osaa suhtautua heihin enää yhtä sallivasti kuin ennen, kun omat pallerot olivat riiviöiässä. Minusta nälkäiset ja väsyneet ipanat pitäisi enin viedä kotiin syömään ja lepäämään, ja lähteä sitten vasta sinne markettikierrokselle. Mahtaa se olla äidille tai isällekin raskasta, jos kauppareissu pitää tehdä huutavien ja rääkyvien pikkuilkiöitten kanssa. Mitkä traumat tulee kakaroille itselleenkin, kun muistiin jää, että joka iltapäivä hoidosta mentiin kauppaan, jossa kierros kesti ikuisuuden, oli hikikuuma,nälkä, väsy, pissahätä ja itkupotku. Ja hei, en kerro tätä moittiakseni ketään, ihmettelenpä vaan omaa reaktiotani!