Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Johtotasolta duunariksi - vapaaehtoisesti??
24.01.2019 |
Oletko jättänyt uran ja alkanut alemman tahdon töihin?
Minulla urakiito on ollut nopeaa, mutta kertynyt palkka ei kompensoi menetettyä vapaa-aikaa eikä stressiä! Mietin koko ajan, että olisin duunarina onnellinen.
Kommentit (5)
Lopeta ruikutus ja miksi pitäisi downshiftata noin paljon? Vapaa-aikaa saa helpomminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on kokemusta...tai on ja ei, olin esimiesasemassa, joka vei mukanaan.
Ennen kuvittelin duunarina että "onpa pa#kaa hommaa, kouluttaudunpa ja lähen ylemmäks..."
No nyt on nähty p#skaa olan takaa, esmiesasemassa. Johtajan duunia sivusta katselleena ei kateeksi käy yhtään.
Koen, että en saa tehtyä työtä niin hyvin kuin haluaisin "ylempänä", priorisointi on ok, mutta siinä vaiheessa kun alkaa lista jo kaatumaan päälle, ei naurata yjtään ja tekee ympäripyöreää päivää puhelimeen vastaillen lastenvaunuja "vapaa-ajalla" työntäessä, vain saadakseen hommansa hoidetuksi ja asiakkaat pysymään tyytyväisenä, niin se on sitä kuuluisaa p#skaa. Miksi? Mitä sain? Rahaa vähän enemmän. Muiden leivissä, tein työtä kuin yrittäjä, mietin kaiken siten, että mikä on firmalle hyväksi... bonukset meni johtajalle esimiesten hoitamasta työstä. Sain vain normaalin palkan, vaikka tein lisämyyntiä. Hienoa. Annoin kaiken aikani... ja sain... en mitään.
Haistatin ja lähdin duunariksi.
Että, kun on HELPPOA tehdä annettu työ kohtuu ajassa, mennä kotiin ja unohtaa työt. Teen mielelläni duunarina hommia. Nautin elämästä. Vaatii kyllä vapaa-ajalla projekteja, on tarve luoda ja saada aikaan muutakin kuin työ. Liityin järjestöön ja harrastan taiteita ja tieteitä. Työstä saa elämään tarvittavan rahan, vapaa-ajasta saa sisällön elämään.
Kannatti minun kohdalla.
Duunarijuoksiylijärven kirjoitti:
Joo, on kokemusta...tai on ja ei, olin esimiesasemassa, joka vei mukanaan.
Ennen kuvittelin duunarina että "onpa pa#kaa hommaa, kouluttaudunpa ja lähen ylemmäks..."
No nyt on nähty p#skaa olan takaa, esmiesasemassa. Johtajan duunia sivusta katselleena ei kateeksi käy yhtään.
Koen, että en saa tehtyä työtä niin hyvin kuin haluaisin "ylempänä", priorisointi on ok, mutta siinä vaiheessa kun alkaa lista jo kaatumaan päälle, ei naurata yjtään ja tekee ympäripyöreää päivää puhelimeen vastaillen lastenvaunuja "vapaa-ajalla" työntäessä, vain saadakseen hommansa hoidetuksi ja asiakkaat pysymään tyytyväisenä, niin se on sitä kuuluisaa p#skaa. Miksi? Mitä sain? Rahaa vähän enemmän. Muiden leivissä, tein työtä kuin yrittäjä, mietin kaiken siten, että mikä on firmalle hyväksi... bonukset meni johtajalle esimiesten hoitamasta työstä. Sain vain normaalin palkan, vaikka tein lisämyyntiä. Hienoa. Annoin kaiken aikani... ja sain... en mitään.
Haistatin ja lähdin duunariksi.
Että, kun on HELPPOA tehdä annettu työ kohtuu ajassa, mennä kotiin ja unohtaa työt. Teen mielelläni duunarina hommia. Nautin elämästä. Vaatii kyllä vapaa-ajalla projekteja, on tarve luoda ja saada aikaan muutakin kuin työ. Liityin järjestöön ja harrastan taiteita ja tieteitä. Työstä saa elämään tarvittavan rahan, vapaa-ajasta saa sisällön elämään.Kannatti minun kohdalla.
Tässä on juurikin omat ajatukseni. Kuvittelin pyrkimällä eteenpäin saavuttavani onnen, mutta totuus oli juuri kuten ylempänä kirjoitetaan.
Haluaisin olla vapaa ja stressitön, kun suljen työpaikan oven.
Alue: Aihe vapaa
Työt ei seuraisi kotiin. Ja voisi harrastaa!