kavereiden suhtautuminen raskauteen- kokemuksia??
Ollaan miehen kanssa koko kaveripiirissä ensimmäisiä jotka lapsia saa, vaikka ei nyt mun mielestä ihan niin teinejäkään enää olla (ikää 26 ja 27). Eli minulle on selvästi käynyt niin, että rakkaat ystävät päättelivät että kun tulin raskaaksi niin en varmaan jaksa enää lähteä ikinä mihinkään. Baariinkin olisin menny alkuraskaudesta mielellään mukaan juttuseuraksi, mutta kaikki tuntuu päättäneen että mulla ei voi olla kivaa kun en juo ja että halua varmaan aikaisin nukkumaan. Eihän se nyt ihan aina noinkaan mene... Päinvastoin, seinähulluus iskee kun ei kotoa pääse pois nyt kun oma liikkuminen käy vaikeeks. Kaverit ei tuu pyydettäessäkään kylään kun asun peräti puolen tunnin matkan päässä eli " maalla" niitten mielestä ja siis tooosi kaukana. Ei niitä loputtomiin jaksa pyydelläkään, tulee hiukka turhautunut olo.
Onko muilla vastaavia kokemuksia, ja käykö synnytyksen jälkeen sitten niin kun etukäteen pelkään että sit kaverit päättelee että en pääse mihinkään lapsen takia eli ei kannata kyselläkään? Kun suurin osa niistä on suunnitellu lasten hankinnat vasta kolmenkympin toiselle puolelle...
Pahoittelen vielä tätä kamalan pitkää ja ikävää ja meganegavuodatusta, mutta kun ei tuntunu mieskään ymmärtävän mistä puhuin ja seno vaan että oma syys kun et soita niille jatkuvasti. Että niinkö sitä sitten pitäis toimia? hä?
Kommentit (3)
silloin, kun aloin odottaa ekaani, selvästi viihtyi muussa seurassa kun sai ryypätä ja juhlia entiseen malliin. Seura kelpasi kunnolla vasta kun sai oman lapsen.
Etkö vois pyytää kavereitas kahville ihan päiväsaikaan? Kaupungin keskustaan mihin heidän helppo tulla. Vähän tuli sellanen kuva että sä kuvittelet että kavereiden pitää tulla sut kotoa hakemaan tai sitten he eivät halua olla kanssasi. Ja tosiaan, oman kokemukseni mukaan raskaana olevat eivät halua samalla tavalla käydä baareissa kun ennen, koska faktahan se on ettei selvinpäin sitä örvellystä jaksa katsella. Mutta jos sä oot poikkeustapaus ja haluutkin käydä ulkona, niin mikset itse soita kavereilles ja kysy onko ne menossa viikonloppuna ulos ja sano et sunkin tekis mieli mukaan. Tuskin ne kaverit tahallaan sun seuraa välttelee, eivät vaan ehkä osaa suhtautua niin kun ennen raskautta, koska eivät tiedä mitä sun tekee mieli tehdä ja mitä ei. Siksi sun kantsis itse olla vähän aktiivisempi.
Mulla kävi vähän samoin. Siis, että ne entiset ystävät jotenkin pelkäsivät sitä, että meille tulikin lapsi. Tosin sain esikoiseni kohtalaisen nuorena ja meni pitkään, että muut alkoivat edes harkita samaa. Äitiä kohtaan esiintyy outoa pyhimys-ajattelua, eikä raskaana oleva saisi ajatella muuta kuin vauvaa yms. asioita.
Outoa on, että nyt kun lapset ovat jo kouluikäisiä ja olen opiskellut itsekin muutaman vuoden korkeakoulussa, siellä asenteet ovat aivan erilaisia. Vaikka suurin osa muista opiskelijoista ovat lapsettomia ja nuorempia kuin minä, heillä ei ole mitään stigmaa minua kohtaan.