Yle1 dokkari Vauvojen maailma äsken. 1v 9 kk toimii empaattisesti. (Narsismi.)

Oletko todistanut kahdenlaista kehitystä? Toisesta lapsesta kehittyy empaattinen, toisesta ei?

Narsismin kehittymisestä on useampaa teoriaa. Yksi aika yksinkertaistettu on, että narsistiksi kehittyy jos vanhempi (äiti) joko ylihuolehtii lapsen tarpeet tai sitten laiminlyö ne täysin.

Yksi teoria liittyy n. 2-vuotiaan erillistymiskriisiin. Eli lapsi kokee tuossa iässä erillistymisen äidistään ja kriiseilee sitä. Yleensä lapsi ratkaisee tämän kriisin 3-vuotispäivän lähellä viimeistään. Suurin osa vanhemmista toimii luonnollisesti oikein ks. tilanteessa (tukee lapsen itsenäisyyttä, mutta myös tarjoaa tukea, apua ja lohtua, omaa "pelisilmää" sen suhteen mitä lapselta voi vaatia). Joskus lapsi ratkaisee kriisinsä joko heittäytymällä täysin avuttomaksi (eli äidin pitää auttaa kaikessa ja palvella lasta) tai sitten yli-innokas (eli ei hae äidiltään tukea ja apua, vaan on kuin pikku-aikuinen). Nämä molemmat johtavat omaanlaiseen narsismiin.

Sitten on toki muistettava, että esimerkiksi sisaruksen syntymä tai muu suuri muutos taannuttaa lasta, joten ei kannata heti huolestua tai kyökkipsykologoida naapurin lasta. Teorioita nuo kuitenkin ovat, mutta yhdistävää näissä on että narsismin uskotaan syntyvän juurikin 2-vuoden paikkeilla. Kaikkien persoonallisuushäiriöiden katsotaan syntyvän alle 3-vuotiaana. Mutta monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että lapsuudessa on lukuisia kehitysvaiheita, jotka tarjoavat "korjaantumisen" mahdollisuuksia myös persoonallisuuden suhteen. Esim. murrosiässä lapsi voi saada niin hyvää korjaavaa kokemusta, että kasvaa yli narsistisesta vaiheesta (jolla tarkoitetaan ihan yleisesti 2-vuotiaan elämänvaihetta).

Narsismin myös uskotaan liittyvän vanhemman -erityisesti äidin- narsismiin. Yksi teoria on myös sellainen, että narsistinen äiti ihailee lasta "liikaa", mutta toisaalta ei hyväksy lapsen huonoja puolia, hän ei ikään kuin myönnä näiden olemassaoloa. Näin lapsi kehittää "valeminän" tullakseen hyväksytyksi eikä itsekään kykene myöntämään omia heikkouksiaan. Lapsesta kasvaa paksunahkainen narsisti Ohutnahkainen narsisti syntyy, kun äiti käyttää lasta itsensä ihailijana tavallaan ja korostaa itseä lapsen itsetunnon kustannuksella. Molempien tragedia on kuitenkin sama: lapsen tarpeisiin ja tunteisiin ei vastata, ja lasta ei kohdella omana itsenään vaan vanhemman luomansa mielikuvana.

Niin ja kyseisessä dokumentissa nähtiin vain yhden lapsen kohdalla jo oikean empatian alkeita: lapsi joka auttoi itkevää vauvaa. Muut taaperot kokivat sympatiaa, eli he kokivat itkevän vauvan tunteen itse, eivätkä tiedostaneet täysin vauvan itkun olevan sen vauvan oma tunteenilmaisu. Yksi empatian tärkeimpiä vaatimuksia on erottaa oma tunne ja toisen tunne. Olin aika yllättynyt ettei dokumentissa puhuttu sympatian ja empatian erosta.

2

Vierailija kirjoitti:

Narsismin kehittymisestä on useampaa teoriaa. Yksi aika yksinkertaistettu on, että narsistiksi kehittyy jos vanhempi (äiti) joko ylihuolehtii lapsen tarpeet tai sitten laiminlyö ne täysin.

Yksi teoria liittyy n. 2-vuotiaan erillistymiskriisiin. Eli lapsi kokee tuossa iässä erillistymisen äidistään ja kriiseilee sitä. Yleensä lapsi ratkaisee tämän kriisin 3-vuotispäivän lähellä viimeistään. Suurin osa vanhemmista toimii luonnollisesti oikein ks. tilanteessa (tukee lapsen itsenäisyyttä, mutta myös tarjoaa tukea, apua ja lohtua, omaa "pelisilmää" sen suhteen mitä lapselta voi vaatia). Joskus lapsi ratkaisee kriisinsä joko heittäytymällä täysin avuttomaksi (eli äidin pitää auttaa kaikessa ja palvella lasta) tai sitten yli-innokas (eli ei hae äidiltään tukea ja apua, vaan on kuin pikku-aikuinen). Nämä molemmat johtavat omaanlaiseen narsismiin.

Sitten on toki muistettava, että esimerkiksi sisaruksen syntymä tai muu suuri muutos taannuttaa lasta, joten ei kannata heti huolestua tai kyökkipsykologoida naapurin lasta. Teorioita nuo kuitenkin ovat, mutta yhdistävää näissä on että narsismin uskotaan syntyvän juurikin 2-vuoden paikkeilla. Kaikkien persoonallisuushäiriöiden katsotaan syntyvän alle 3-vuotiaana. Mutta monet ovat kuitenkin sitä mieltä, että lapsuudessa on lukuisia kehitysvaiheita, jotka tarjoavat "korjaantumisen" mahdollisuuksia myös persoonallisuuden suhteen. Esim. murrosiässä lapsi voi saada niin hyvää korjaavaa kokemusta, että kasvaa yli narsistisesta vaiheesta (jolla tarkoitetaan ihan yleisesti 2-vuotiaan elämänvaihetta).

Narsismin myös uskotaan liittyvän vanhemman -erityisesti äidin- narsismiin. Yksi teoria on myös sellainen, että narsistinen äiti ihailee lasta "liikaa", mutta toisaalta ei hyväksy lapsen huonoja puolia, hän ei ikään kuin myönnä näiden olemassaoloa. Näin lapsi kehittää "valeminän" tullakseen hyväksytyksi eikä itsekään kykene myöntämään omia heikkouksiaan. Lapsesta kasvaa paksunahkainen narsisti Ohutnahkainen narsisti syntyy, kun äiti käyttää lasta itsensä ihailijana tavallaan ja korostaa itseä lapsen itsetunnon kustannuksella. Molempien tragedia on kuitenkin sama: lapsen tarpeisiin ja tunteisiin ei vastata, ja lasta ei kohdella omana itsenään vaan vanhemman luomansa mielikuvana.

Anteeksi, ei yli-innokas vaan yli-itsenäinen!

Taaperot eivät tosiaan tienneet mitä tehdä, mutta tuon ikäiset oppivat todella nopeasti ja auttavat sen jälkeen innokkaasti itkevää vauvaa esimerkiksi tarjoamalla tuttia tai miten heitä nyt ikinä onkaan neuvottu toimimaan.