Minkälainen ihminen ei ymmärrä lapsia?

Mä olen sellainen. En minä kyllä niinkään valita, pysynpä vaan kaukana lapsista aina kun se on mahdollista. Olen 44 v nainen, erakkoluonne joka inhoan esim kovia ääniä, sekavaa liikehdintää jne. Kammotus on esim. kiljahdellen juoksenteleva lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen sellainen. En minä kyllä niinkään valita, pysynpä vaan kaukana lapsista aina kun se on mahdollista. Olen 44 v nainen, erakkoluonne joka inhoan esim kovia ääniä, sekavaa liikehdintää jne. Kammotus on esim. kiljahdellen juoksenteleva lapsi.

Sama. Kiljahtelu sattuu korviin, ja tietyt lapset on usein tylyjä ja ilkeitä.

Itsekkäät ihmiset.

Sellainen, jolla ei ole lapsista juuri kokemusta? Minulla ei ole sisaruksia, sukulaisilla ei koskaan ollut minua nuorempia lapsia eikä ystävilläni nykypäivänäkään ole lapsia. Lapset ovat siis minulle melko tuntematon elämänmuoto.

Minä varmaankin? En ole koskaan kestänyt meteliä tai hallitsemattomia tilanteita ympärilläni ja lapset nyt ovat keskimäärin meluisia ja arvaamattomia. Ahdistaa niin paljon, että pyrin aina huomaamattomasti poistumaan tilanteista, joissa on lapsia lähistöllä. En voi sille mitään, mutta esimerkiksi sotkuisesti syövä lapsi, jolla on ruokaa ympäriinsä, aikaansaa oksennusrefleksin. Oikeasti varsin kiusallista kaikkien kannalta.

En vihaa lapsia, mutta pyrin välttämään lasten seurassa olemista viimeiseen asti. Olen pahoillani, mutta en voi asialle mitään. Tämä on kuulemma ollut minulla jo ihan pienestä lähtien, eli jopa lapsena olen halunnut pois kaikista tilanteista, jossa lähistöllä on ollut muita lapsia (=meteliä ja hälinää). En kyllä valita asiasta ihmisille suureen ääneen, mutta kyllä sen nyt näkee päällepäin, että en esim. koskaan katso lähistöllä oleviin lapsiin päin tai ota niihin mitään kontaktia. Enkä suostu ottamaan vauvaa syliin, en ymmärrä miksI jotkut lähes tuntemattomatkin äidit työntävät vauvansa joskus ajatuksella "no ota nyt syliin kun se on niin ihana". Ei kiitos, en pysty. Ole kiltti ja kunnioita toivettani tässä asiassa.

*Onko

Vaimoni, kahden lapsemme äiti. Hiton siistiä kun on vuosikausia rämmitty kaikenmoisissa ongelmissa ja riidoissa, kuulla, että tämä hedelmällisyytensä marttyyri onkin kuulemma aina vihannut lapsia yli kaiken, ei osaa eikä halua toimia lasten kanssa mitenkään, ja omiammekin lähinnä sietää, koska velvollisuus ja yhteiskunnan ja ympäristön odotukset. Ei ihme, että kaikki on täysin päin h*e**e**iä.

En vihaa lapsia, mutta en osaa toimia heidän kanssaan, joten hankalien tilanteiden välttämiseksi pysyn mieluummin erossa. Joskus sain palautetta, että toimin lasten kanssa kuin he olisivat pienikokoisia aikuisia ja se on varmasti totta. Minulla ei ole lähipiirin kokemusta lapsista.

Itsekeskeinen. Kokematon.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni, kahden lapsemme äiti. Hiton siistiä kun on vuosikausia rämmitty kaikenmoisissa ongelmissa ja riidoissa, kuulla, että tämä hedelmällisyytensä marttyyri onkin kuulemma aina vihannut lapsia yli kaiken, ei osaa eikä halua toimia lasten kanssa mitenkään, ja omiammekin lähinnä sietää, koska velvollisuus ja yhteiskunnan ja ympäristön odotukset. Ei ihme, että kaikki on täysin päin h*e**e**iä.

Hänelle oli varmaan sanottu, että "omia lapsia rakastaa aina", "luonto hoitaa kaikista hyvän vanhemman", "yksinäinen vanhuus", "kadut jos et tee lapsia" jne.

Ymmärrän kyllä lapsia, mutta en pidä lapsista enkä ymmärrä miksi kukaan haluaisi lapsia. Yritän pysyä mahdollisimman kaukana lapsista aina kun mahdollista ja sillon jos ei ole mahdollista niin meneehän niihin lapsiin hermot minuutissa. 

On itse lapseton ja se on hänelle kova pala.

Puhuu aika piikittelevään sävyyn lapsiin liittyvistä asioista.

Hänestä loistaa oikein sellanen minä olen paras ja minä tiedän - asenne!

Katkeruuden ja kateuden näkee tämän naisen naamasta/puheista.

Pakko myöntää, et paha olo jää kun hänen kanssaan juttelee.

Narsisti. Liian kiinni omissa asioissaan, jotta kykenisi kokemaan lapset mukavina.

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni, kahden lapsemme äiti. Hiton siistiä kun on vuosikausia rämmitty kaikenmoisissa ongelmissa ja riidoissa, kuulla, että tämä hedelmällisyytensä marttyyri onkin kuulemma aina vihannut lapsia yli kaiken, ei osaa eikä halua toimia lasten kanssa mitenkään, ja omiammekin lähinnä sietää, koska velvollisuus ja yhteiskunnan ja ympäristön odotukset. Ei ihme, että kaikki on täysin päin h*e**e**iä.

Lähtökohtaisesti sinua syyllistämättä (p*ska tilanne, ei voi muuta sanoa), mutta pakko kysyä: keskustelitteko vaimosi kanssa vakavasti lastenhankinnasta ennen kun pullat oli uunissa vai painostitko huomaamattasi vaimoasi hankkimaan lapset käytännössä tämän mielipidettä kysymättä? Sosiaalinen painostus lastenhankintaan on naisilla aika kovaa ja mikäli puoliso vielä ehdottomasti haluaa perheenlisäystä, lopputulos on monesti aika ikävä. Kuten sinun kohdallasi nyt on käynyt.

Siksi kysyn tältäkin kannalta, koska omaa lapsuudenystävääni painostettiin hankkimaan lapsia vastoin tahtoaan. No, kaksi lasta tuli, ystäväni vihasi äitiyttä ja elämäänsä niin paljon, että päätyi lopulta itsemurhaan.

Minä en ole koskaan tullut kunnolla toimeen lasten kanssa, en edes ollessani itse lapsi. Nyt aikuisena minulla on ollut todella vähän tilanteita, että olisin ollut tekemisissä lasten kanssa ja se on kai johtanut siihen, että en vain osaa olla luontevasti heidän kanssaan tekemisissä. En esimerkiksi tiedä, että miten puhuisin lapselle hänen ikätasonsa mukaisesti että en käyttäisi liian lapsellista kieltä enkä toisaalta liian vaikeaa kieltä, kun en tiedä että minkä verran minkäkin ikäinen lapsi ymmärtää eli en osaa puhua lapsille heidän ikätasonsa mukaisesti.

En ymmärrä lapsia, ja en niistä pidäkkään. Juuri tuo meluisuus ja se että ei pystytä käyttäytymään ihmisten tavoin. Toki on varmaan paljon kasvatuksesta kiinni. Ainakin nykyään kun kattelee noita kultamussukoita kaupassa jotka kinuavat karkkia, riehuvat, kiljuvat, ja räpläävät ostoksiani, niin en kyllä välttämättä edes tahdo ymmärtää. Hyh.

Sellainen, joka ei ole kasvanut aikuiseksi, mutta ei enää muista millaista on olla lapsi.

Jos ei viihdy laumassa humalaisia jalkapallofaneja, tarkoittaako se ettei vaan ymmärrä heitä?

Ymmärrän kyllä oikein hyvin lapsia ja heidän kehitystään. Mutta en PIDÄ lapsista, ihan niinkuin en pidä humalaisista jalkapallofaneistakaan. Liian meluisia, äkkipikaisia ja väkivaltaisia. Voihan siellä seassa toki pari mukavaa olla, mutta kun valtaosa ei ole, on helpoin vain välttää koko joukkoa.

Ymmärrän lapsia, mutta valitettavan usein en ymmärrä heidän vanhempiaan, joille sellainen asia kuin kasvatus tuntuu olevan täysin vieras asia. 

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäät ihmiset.

Itsekästä on hankkia lapsia. Joten turha yrittää mussuttaa siellä.