Miten voisin psyykata itseäni muuttamaan " syrjäseudulle" ... Eli Helsinkiin olis matkaa

Miten voisin psyykata itseäni muuttamaan " syrjäseudulle" ... Eli Helsinkiin...

kokemuksen rintaäänellä voin sanoa ettei kannata. Me muutimme noin 40km:n päähän Helsingistä.(asuttiin sitä ennen Espoossa) Jo ekojen päivien jälkeen muutto tuntui väärältä ratkaisulta. Ajattelin kuitenkin että sopeutuminen vain kestää... no vuoden päästä piti laittaa asunto myyntiin. Itse en pystynyt väkisin asumaan syrjässä vaikka yritin. Mieti kahteen kertaan!

Lähikaupat lähellä, koulu kävelymatkan päässä.



(Terveisiä E-telä-Pohjanmaalta.)

Itse olen kaivannut aina naapureita sopivan (ei liian) lähelle ja palveluistakin edes lähikauppaa, raha-automaattia, koulua sekä leikkipuistoa. Toisaalta aika harvoin sitä enää kotiäitivuosien jälkeen tulee käytettyä mitään noista... Eli jos työmatka on inhimillinen ja tarkoituksesi on palata töihin, niin ehkä siihen voisi tottuakin? Sekin vaikuttaa, onko sulla auto käytössä päivisin. Kokeilkaa, se ei maksa kuin vaivaa!

Eli tarttukaan ihmeessä haasteeseen, jos se yhtään tuntuu hyvältä idealta. Ainahan muutokset pelottavat, kun ei tiedä mitä on edessä... Toisaalta kokeilematta on pelkkien ennakkoluulojensa ja mutujensa vanki, testaamalla se totuus selviää. Tehkää miehesi vanhemmille selväksi, että olette epävarmoja, mutta haluatte silti mielellään edes kokeilla, miten sopeutuminen onnistuu. Sitten annatte muutokseen ja kotiutumiseen tottumiselle pari vuotta aikaa ennen kuin luovutatte - jos edes tarvitsee siinä vaiheessa enää luovuttaa.



Väkisin ei kannata pakottaa itseään sellaiseen, mikä vain ja ainoastaan ahdistaa. Etenkin jos se mietityttää myös miestäsi. Toisaalta toisen unelman eteen voi vähän uhrautuakin, etenkin jos ei ole varma, onko uhrautuminen lopulta kannattavaa sittenkin vai ei. Itse olen valmis reissaamaan mieheni perässä vaikka maailman ääriin, jos se tekee hänestä onnellisen. Hän on valmis samaan mun takia :) Jutelkaa tosi paljon plussista, miinuksista, odotuksista ja peloista etukäteen, niin eiköhän kaikki järjesty. Pääasia on, että jos homma ei oikeasti ala pitkänkään totuttelun jälkeen tuntua hyvältä, pitää voida perua koko homma ja miettiä uusia ratkaisuja. Asenne auttaa kuitenkin yllättävän pitkälle!