Yksinäinen nuori aikuinen
Olen 26-vuotias, lukiosta jäänyt kaveriporukka löytyy joo(nähdään harvoin) , muttei ainoatakaan ystävää(poikaystävä toki, luojan kiitos). Oon tehnyt töitä lukion jälkeen, ajattelin hakea kouluun, ehkä sieltä löytäisi saman henkistä seuraa?
Se on raastavaa kun ei ole ketään kenelle laittaa viestiä tai soittaa. Tuntuu siltä, että "kaikilla muilla" on ne lapsuuden ystävät sekä matkan varrella mukaan on tarttunut myös muitakin. Voisivat asiat olla tietysti pahemminkin, en kaipaa vastauksia että "ethän sä ole edes yksinäinen". Kyllä olen.
Oon toisaalta aina ollut yksin, yläasteella mulla oli kaksi kaveria jotka sitten jäi pois. Nekin oli eri luokalla, omassa luokassani mua kiusattiin. Se on vaikeata tutustua uusiin ihmisiin kun kaikilla on jo ne omat porukkansa.
Onko kellään kokemusta aikuisiän yksinäisyydestä ja miten olette kääntäneet kelkan?
Kommentit (16)
Mulla on sama tilanne. Et oo yksin.
Tutulta kuulostaa. Olen saanut välillä käännettyä kelkan, mutta ihmissuhteet eivät ole oikein pitkässä juoksussa kestäneet. Nyt olen 3-kymppisenä yrittänyt opetella aiempaa paremmin sietämään yksinoloa.
Ja JÄLLEEN kesk aloitus ”””YKSINÄISESTÄ””” ihmisestä jossa mainitaan ”minulla on mies”. Hoh hoijaa. En jaksa enää yhtäkään aloitusta näistä ”””yksinäisistä”””.
Vierailija kirjoitti:
Ja JÄLLEEN kesk aloitus ”””YKSINÄISESTÄ””” ihmisestä jossa mainitaan ”minulla on mies”. Hoh hoijaa. En jaksa enää yhtäkään aloitusta näistä ”””yksinäisistä”””.
No mene sitten pois. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka olisi ihmisten ympäröimänä koko ajan. Yksinäisyys on tunne.
Mulla ei ollu ees koulusta jääny kaveripiiriä. Muutin kaupunkiin ja otin itseäni niskasta kiinni. Aloin käymään yksikseni keikoilla, baareissa jne. Pikkuhiljaa sieltä alkoi tulla tuttuja ja piiri laajeni alati. Pitää itse olla aloitteellinen ja kiinnostunut muista ihmisistä.
Sama tilanne. Olen nyt 27-vuotias ja minulla on vain yksi ystävä, mutta häntäkään en kovin usein näe välimatkan takia. Mulla on aina ollut vähän kavereita. Opiskeluaikana luulin saaneeni ystäviä, mutta koulun loputtua yhteydenpito jäi ja kaikki asuvat nyt eri paikoissa. Mulla on onneksi avomies ja perheen kanssa olen tekemisissä, mutta voi että kaipaan omanikäisiä, naispuolisia ystäviä. En tutustu ihmisiin tuosta vaan, sillä olen aluksi uusien ihmisten seurassa ujo. En osaa antaa sulle neuvoja mutta et tosiaan ole ainoa :)
"Yhyy oon niin yksinäinen vaikka minulla on puoliso jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä/asun samassa kodissa lohduttakaa auttakaa onko muita yksinäisiä??!?!?!?"
Aloittajalle tekisi hyvää kokea sinkun yksinäisyys, asettuisi vähän asiat perspektiiviin.
Toki yksinäisyys on tunne, samoin voit tuntea olevasi köyhä jos rahat nippanappa riittää omakotitalossa elämiseen mutta oikeastiko menisit kadulla asuvalle ulosotossa olevalle sössöttämään että samassa veneessä ollaan?
Vierailija kirjoitti:
Ja JÄLLEEN kesk aloitus ”””YKSINÄISESTÄ””” ihmisestä jossa mainitaan ”minulla on mies”. Hoh hoijaa. En jaksa enää yhtäkään aloitusta näistä ”””yksinäisistä”””.
Sanopa muuta...
Vierailija kirjoitti:
"Yhyy oon niin yksinäinen vaikka minulla on puoliso jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä/asun samassa kodissa lohduttakaa auttakaa onko muita yksinäisiä??!?!?!?"
Aloittajalle tekisi hyvää kokea sinkun yksinäisyys, asettuisi vähän asiat perspektiiviin.
Toki yksinäisyys on tunne, samoin voit tuntea olevasi köyhä jos rahat nippanappa riittää omakotitalossa elämiseen mutta oikeastiko menisit kadulla asuvalle ulosotossa olevalle sössöttämään että samassa veneessä ollaan?
Ja minä kun luulin isojen menetysten jälkeen olevani katkera... Näköjään en ollutkaan niin pahasti kuin luulin.
"...muttei ainoatakaan ystävää(poikaystävä toki..." lopetin lukemisen tohon
Sama tilanne itsellä, ainoa paikka jossa oikeastaan saan puhua on osa-aika töissä kerran viikossa.. Mistähän löytäisi juttuseuraa?
Vierailija kirjoitti:
"Yhyy oon niin yksinäinen vaikka minulla on puoliso jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä/asun samassa kodissa lohduttakaa auttakaa onko muita yksinäisiä??!?!?!?"
Aloittajalle tekisi hyvää kokea sinkun yksinäisyys, asettuisi vähän asiat perspektiiviin.
Toki yksinäisyys on tunne, samoin voit tuntea olevasi köyhä jos rahat nippanappa riittää omakotitalossa elämiseen mutta oikeastiko menisit kadulla asuvalle ulosotossa olevalle sössöttämään että samassa veneessä ollaan?
Mitä pahaa siinä on jos toivoo ystäviä ja miettii miten niitä voisi saada? Älä sinäkään valita ikinä mistään kun Syyrian lapsilla on asiat aina paljon huonommin!
Sitten kun olet ollut 7v ihan yksin siis ihan oikeesti yksin pienessä asunnossa niin tiedät mitä on yksinäisyys.
Sä tosin sekoaisit siitä. Mä en seonnut, koska oon niin vi tun kova.
Opiskelun aloittaminen tarjoaa tilaisuuden tutustua muihin ihmisiin ja saada kavereita, jopa ystäviäkin. Mitä enemmän kurssitovereissasi on muilta paikkakunnilta opiskeluja varten muuttaneita, sitä enemmän ryhmässä on ihmisiä, jotka toivoisivat löytävänsä kurssitovereistaan kavereita. Ja mitä enemmän kurssitovereissa on sellaisia, jotka ovat asuneet opiskelupaikkakunnalla jo pidempään tai kenties koko elämänsäkin, sitä todennäköisemmin heillä on jo omat kaveripiirinsä opiskelupaikan ulkopuolelta.
Muihin tutustuminen edellyttää aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta. Usein jo ensimmäisen kuukauden aikana löytyy ne ihmiset, joiden kanssa viihdytään koko opintojen ajan. Jos siinä vaiheessa jää tutustumisen junasta, voi olla vaikea löytää kurssitovereista kavereita enää myöhemminkään. Vaikka kaikenlaiset tutustumisleikit ja baari-illat eivät niin kiinnostaisikaan, opintojen alussa kannattaa osallistua niihin. Vielä parempi, jos olet itse mukana ehdottamassa ha järjestämässä erilaisia yhteistempauksia.
💜