Avio/avoerosta

Nainen alkoi haluta lapsia, minä en.

Meistä tuli kämppiksiä eikä rakkautta enää ollut. Kuitenkin hyvissä väleissä erottiin, käytiin yhdessä ostamassa mulle uuteen kotiin huonekalut 😊

Kyllähän se oli, kun vaimo ilmoitti halustaan rakastua vielä uudelleen (siis uuteen mieheen).

Yksin on ollut jo vuosia (kuten minäkin).

Melkein puoli vuotta jatkunut seksittömyys.

Mies juo ja luulee tekevänsä sen salaa. Alkoholisti.

Rakastuin toiseen mieheen. Taustalla kylmä avioliitto. Ei mitään parisuhdetta ollut vuosiin. Mies halusi nukkua sohvalla. Ei suukkoja, ei yhteistä aikaa. Ei siis mitään, minkä vuoksi olisi pitänyt yrittää parisuhdetta jatkaa. Lapset ja talolaina piti yhdessä tuohon ihastumiseen saakka.

Toinen ei ollut tarpeeksi älykäs eikä etenkään tarpeeksi älyllinen. Rakastuin ihan muihin ominaisuuksiin mutta tarvitsin muutakin. Parisuhde ei voi toimia, jos ei olla samalla tasolla js toiselle huomaa selittävänsä asioita kuin lapselle.

Ei lainkaan suuseksiä. Ei kuulemma ollut koskaan pitänyt siitä, teki vain mieliksi. Ajattelin, että voinko olla ilman hyvää suuseksiä loppuelämäni. En vapaaehtoisesti, totesin. Nyt olen suhteessa jossa suikkeleita on päivittäin.

Mies käyttää sanoja pimpukka ja kikuli.

Kypsyin kun vaimolla ei ollut kykyä pyytää anteeksi pienintäkään virhettään. Minulta toki vaati AINA anteeksipyynnön. Silloinkin kun en ollut syyllinen ja pystyin väittämäni todistamaan.

Tajusin juuri, että edellinen seurustelukumppanini onnistui jotenkin saamaan minut pahoittelemaan, kun jäi kiinni pettämisestä. Anteeksipyyntöä en ole kuullut tänäkään päivänä.

Paljon oli riitoja, mies jätti monta kertaa - vain anellakseen päivän päästä takaisin, ei läheisyyttä, mustasukkaisuutta ja kaikin puolin viimeisen vuoden kamala suhde. Mies oli onnistunut lyttäämään minut täysin, olin alkanut uskomaan hänen sanojaan, että kukaan muu ei minua huolisi. Siksi roikuin siinä suhteessa, vaikka olin onneton.

Lopulta ihastuin toiseen mieheen. En pettänyt, eikä ollut mitään vakavaa. Tunteet vain lämpenivät ystävääni kohtaan, joka kohteli minua hyvin ja auttoi minut takaisin jaloilleni.

Siitä sain voimaa lähteä, vaikka vaikeaa olikin.

vaimo hengasi liikaa kavereidensa kanssa

Tajusin että toinen oli narsisti - tai ainakin niitä piirteitä oli. Kerran kävi käsiksi (vuosia sitten), sen jälkeen alkoi systemaattinen minun syyllistäminen eli kaikki oli minun vikaani, mm. hänen työmotivaation puute. Luki tekstiviestit, ei halunnut että käyn missään jne. Kerran ajoin kotiin töistä ja mietin että rysäytän auton tolppaan, että pääsen siitä helvetistä. Se herätti, mutta silti siitä meni kuukausia ennenkuin uskalsin lähteä. Kaikesta on nyt vuosi ja vihdoin alkaa elämä voittaa.

Epäsiisteys. Juu ja nainen oli.

vaimolla homokavereita

Mies jäi kiinni siitä, että hänellä on toinen. Tämän jälkeen voisi sanoa että tylysti ilmoitti, että ole hyvä ja lähde. Vieritti kaiken, siis aivan kaiken minun syykseni. Yhteistä taivalta takana lähes 30 vuotta ja kyllä yhteistä jälkikasvuakin löytyy.