Uskotko kansojen erityislaatuisuuteen?

Sain kimmokkeen tähän aiheeseen tuosta tutkimuksesta huonon itsetunnon ja valittamisen välisestä yhteydestä. Siellä joku kommentoi, että tutkimus antaa hyvän kuvan suomalaisista ylipäänsä ja miten suomalaiset ovat erityisen alttiita valittamaan ja kärsivät huonosta itsetunnosta. Kommentilla oli ainakin yhdeksän tykkäystä ja vain yksi lyttäys.

Geneettiseltä kannalta kun ajattelee, niin aasialaiset kansat sairastuvat herkemmin kakkostyypin diabetekseen kuin länsimaalaiset eli he saavat oireita jo vähemmillä liikakiloilla. Japanilaiset myös kestävät kuulemma länsimaalaista heikommin alkoholia. Kaamosta on myös tutkittu ja nyt tiedetään, että se laskee aivojen dopamiinitasoja, mikä lisää herkkuhimoa talvikuukausina. Todennäköisesti sillä on myös muita psykologisia vaikutuksia. Joitakin erityispiirteitä voidaan siis sanoa kansoilla olevan johtuen ilmastosta, maantieteestä ja genetiikasta.

Vaikeammalle maaperälle astutaan, kun aletaan puhua luonteenpiirteistä. Positiivisia erityispiirteitä voidaan listata vielä melko huolettomasti kuten että "suomalaiset ovat rehellisiä", mutta sen vastakohdan ilmaiseminen jostakin kansasta nostaisi melko varmasti vastareaktion ja mahdollisesti syytökset rasismista. Näin kävi esimerkiksi Tatu Vanhasen älykkyystutkimukselle, jonka mukaan Afrikassa olevalla väestöllä on keskimäärin matalampi älykkyysosamäärä.

Aiheesta tuli toisaalta mieleen myös Raamatun tarina Jaakobista ja Esausta ja siitä, miten Jaakob huijasi Esaun esikoisoikeuden itselleen. Jumala ei rankaise vaan palkitsee Jaakobin viekkaudesta. Juutalaisessa kulttuurissa on ainakin arvostettu siis enemmän viekkautta ja vastuu on petetyllä. On ajateltu, että tämä viekkaus yhdistyy Lähi-Idän ja Välimeren erilaiseen kaupankäynti kulttuuriin.

Meidän ajan henkemme on paradoksaalisesti hyvin suvaitseva, mutta samalla voimakkaan moralistinen. Moni parisuhde loppuu yhteen luottamuksen pettämiseen. Lisäksi minkäänlainen kompromissien teko on kirosana ja olemme muutenkin ehdottomampia kuin aikaisempina vuosikymmeninä 'vain paras kelpaa'. Samalla tavalla rehellisyyttä erehdytään ajattelemaan binääristi, vaikka valehtelemme pieniä ja suuria asioita lähes päivittäin, huolimatta suomalaisesta rehellisyydestä. Onko siis mahdollista, että suomalainen rehellisyys-käsitys eroaa merkittävästi vaikkapa kreikkalaisesta ja tälläiset stereotypiat ovat oikeutettuja? Sanotaanhan, että "valehtelee kuin kreikkalainen". Jos rehellisyys-käsitys on subjektiivinen, niin silloin olisi mahdollista kutsua jotain muuta kansanryhmää suomalaisesta näkökulmasta epärehellisiksi tai miksi hyvänsä.

Omasta mielestäni erityislaatuisuuteen uskominen on hyvin kansantajuista, mutta sitä on vaikea konkretisoida. Jos teemme suomalaisista viestin alussa esitettyjä yleistyksiä, niin pitäisi pitää mielessä mihin se johtaa, jos on älyllisesti rehellinen.