Uusperheelliset: koetaanko teillä, että ollaan toisten perheenjäsenten äiti- tai isäpuolia, lapsi-, sisko- tai velipuolia?

Meillä asustaa minä ja lapseni sekä mieheni, lapsi 6-vuotias ja yhdessä ollaan oltu reilu kolme vuotta. Mieheni ei ole isäpuoli, vaan ihan vaan mieheni. En oikein koskaan ole ymmärtänyt noita isä- ja äitipuolia, paitsi toki siinä tilanteessa jos lapsen biologinen isä/äiti on menehtynyt tai muuten täysin poissa kuvioista.

Minun lapseni elävät uusperheessä sekä minun että isäni luona. Toisessa paikassa uusperhe on ollut 7-8 v, toisessa 3-4 v.

Ei tässä mitään puolikkaita kukaan ole. Ihan vain jonkun lapsia.

Mieheni lapset ovat mieheni lapsia, ei minun.

Olen itse kasvanut uusperheessä, tai siis kahdessa, koska sekä isäni että äitini perusti eron jälkeen uusperheet. En koskaan kokenut äidin uutta aviomiestä tai isän uutta vaimoa millään tavalla äitipuoleksi tai isäpuoleksi. En myöskään kokenut heidän kummankaan lapsia minkäänlaisiksi sisko- tai velipuoliksi. En kokenut heitä edes perheenjäseniksi. Koin perheenjäseniksi aina vain veljeni, äitini ja isäni, vaikka siis tietenkin tiesin, että se perhe oli rikkoontunut eikä ollut enää virallisesti perhe, mutta silti olivat ainoita perheenjäseniäni. Edelleenkään en koe että isän vaimo, äidin mies tai heidän nyt aikuiset lapset olisi millään tavalla minulle perheenjäseniä vaikka ollaan tunnettu yli 20 vuotta.

N30

Itse olin jo teini kun äitini alkoi seurustella. Ensin avoliitto ja sitten menivät naimisiinkin.

Ihan ok välit mutta en koe että äitini mies olisi ollut mikään isäpuoli. 

Äitini miehellä oli myös lapsi mutta tämä lapsi asui melkein 24/7 oman äitinsä kanssa. Joskus teki jotain isänsä kanssa tai oli heidän mukana mökillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kasvanut uusperheessä, tai siis kahdessa, koska sekä isäni että äitini perusti eron jälkeen uusperheet. En koskaan kokenut äidin uutta aviomiestä tai isän uutta vaimoa millään tavalla äitipuoleksi tai isäpuoleksi. En myöskään kokenut heidän kummankaan lapsia minkäänlaisiksi sisko- tai velipuoliksi. En kokenut heitä edes perheenjäseniksi. Koin perheenjäseniksi aina vain veljeni, äitini ja isäni, vaikka siis tietenkin tiesin, että se perhe oli rikkoontunut eikä ollut enää virallisesti perhe, mutta silti olivat ainoita perheenjäseniäni. Edelleenkään en koe että isän vaimo, äidin mies tai heidän nyt aikuiset lapset olisi millään tavalla minulle perheenjäseniä vaikka ollaan tunnettu yli 20 vuotta.

N30

Jatkan vielä. Ne isän vaimon lapset ja äidin miehen lapset tuntui lähinnä kuin etäisemmiltä luokkakavereilta, eli ihmisiltä, jotka oli samanikäisiä ja joita joutui näkemään monena päivänä viikossa, mutta jotka eivät olleet sillä tavalla oman tyyppisiä ihmisiä, että heidän kanssa olisi ystävystynyt tai edes keksinyt mitään yhteistä tekemistä.

Up

Lapset on kutsuneet isäpuoltaan nimellä ja ilmoittaneet hänet esim koulussa isäksi. Mies merkitsi CVhen kaikki lapset. Aina huolehtinut kuin omistaam