Lue keskustelun säännöt.
Olen toinen nainen - mitä tehdä?
Kakkonen
12.01.2019 |
Puoli vuotta kakkosena olosta takana, enkä tiedä miten pääsisin tilanteesta. Ja kyllä, hän ei peittele suhdettamme mitenkään. Esittelee minua ystävilleen, liikkuu vapaasti kanssani, käy elokuvissa, syömässä, kaupoilla, ravintoloissa jne. Hänen avopuoliso tietää meistä. Mies on lähes kaikki viikonloput meillä ja joskus viikollakin. Oltiin viikko Kreikassa syksyllä ja joulusta uuteen vuoteen kanssani. On kertonut lapsilleen minusta ja sanonut rakastavansa minua. Hän ei silti ole tehnyt elettäkään erotakseen avokistaan. Ovat olleet 20v. yhdessä, ei yhteisiä lapsia. Avopuolisolla on myös muita miehiä.
Hupaisaa tässä on se, että annoin hänelle pakit useamman kerran alussa juurikin siksi, että on varattu. Olen uskollista tyyppiä ja aina vannonut, etten koskaan ryhtyisi kakkoseksi ja rikkoisi kenenkään suhdetta. Näin siinä sitten kävi kuitenkin. Rakastan miestä, mutta pitäisi osata päästää hänestä nätisti irti. En tiedä miten sen tekisin. Suurin kysymys lienee, että mikä häntä estää eroamasta? Miksi haluaa olla molempien kanssa? Jos menettäisi molemmat, niin surisi enemmän minun menettämistä. Olen 46 ja hän 55.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miltä tämä ulkopuolisen silmin näyttää? Saa tuomita, jos se helpottaa, mutta kaipaisin muutakin näkemystä.
Kommentit (29)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän kuinka kuluttavaa tuo on.Oman kokemukseni perusteella voin vain suositella,että JUOKSE.Pidemmän päälle homma rikkoo sisimmän ja oman jaksamisen.Tai näin kävi minun tapauksessani.Voimia!
Vierailija kirjoitti:
Iteppä olet soppasi keittänyt.
Todellakin ja kaduttaa. Kypsempää neuvoa täältä lähdinkin hakemaan, mutta käy nämä kliseiset letkautuksetkin katumuksen vahvistajana.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän kuinka kuluttavaa tuo on.Oman kokemukseni perusteella voin vain suositella,että JUOKSE.Pidemmän päälle homma rikkoo sisimmän ja oman jaksamisen.Tai näin kävi minun tapauksessani.Voimia!
Juuri tuon ahdistuksen takia etsin ulospääsyä. Kiitti asiallisesta kommentista.
Ap/kakkonen/satunnainen kävijä.
Mikset vain nauttisi nykytilanteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et kannata polyamoriaa, laitat miehelle uhkavaatimuksen. Jos ei jätä entistään esim 2 viikon kuluttua, sinä lähdet. Eniten tuossa syö toimia omaa moraaliaan vastaan. Se aiheuttaa juuri tuota ahdistusta. Harvempi kestää rakkaussuhteen alkuvaiheessa sitä että joutuu jakamaan kumppaninsa. Vaikka tyyppi muuten olisi kuinka ihana, on tuo piirre hänessä aikamoinen turn-off.
Vierailija kirjoitti:
Jos et kannata polyamoriaa, laitat miehelle uhkavaatimuksen. Jos ei jätä entistään esim 2 viikon kuluttua, sinä lähdet. Eniten tuossa syö toimia omaa moraaliaan vastaan. Se aiheuttaa juuri tuota ahdistusta. Harvempi kestää rakkaussuhteen alkuvaiheessa sitä että joutuu jakamaan kumppaninsa. Vaikka tyyppi muuten olisi kuinka ihana, on tuo piirre hänessä aikamoinen turn-off.
Jos ihminen, sukupuoleen katsomatta, on elänyt parikymmentä vuotta suhteessa jossa saa ottaa nk. vapauksia puolin ja toisin on vaikea kuvitella että hänestä enää saisi uskollista puolisoa. Tiedä olisiko saanut alunperinkään vaan syrjäsuhteet salliva suhde voi olla seuraus, ei syy. Jos et itse pysty tai halua tuollaiseen niin kannattaa nostaa kytkintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mulle joskus ehdotettiin jotain puoliavointa suhdettaa...
😂😂😂😂😂🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kannata polyamoriaa, laitat miehelle uhkavaatimuksen. Jos ei jätä entistään esim 2 viikon kuluttua, sinä lähdet. Eniten tuossa syö toimia omaa moraaliaan vastaan. Se aiheuttaa juuri tuota ahdistusta. Harvempi kestää rakkaussuhteen alkuvaiheessa sitä että joutuu jakamaan kumppaninsa. Vaikka tyyppi muuten olisi kuinka ihana, on tuo piirre hänessä aikamoinen turn-off.
Jos ihminen, sukupuoleen katsomatta, on elänyt parikymmentä vuotta suhteessa jossa saa ottaa nk. vapauksia puolin ja toisin on vaikea kuvitella että hänestä enää saisi uskollista puolisoa. Tiedä olisiko saanut alunperinkään vaan syrjäsuhteet salliva suhde voi olla seuraus, ei syy. Jos et itse pysty tai halua tuollaiseen niin kannattaa nostaa kytkintä.
Kiitos kommentista. Heillä vapaudet alkoivat n. vuosi sitten eikä hänelle näin ole käynyt aiemmin. Olen hänelle ensimmäinen jonka kanssa pettää. Minä hölmö uskoin, että heidän suhteensa olisi näiden tietojen perusteella pian ohi, mutta ei. Etsin epätoivoisesti ulospääsyä tilanteesta. Pahinta on luopua ihmisestä, johon ehti rakastua.
ap
KakkonenAp kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos et kannata polyamoriaa, laitat miehelle uhkavaatimuksen. Jos ei jätä entistään esim 2 viikon kuluttua, sinä lähdet. Eniten tuossa syö toimia omaa moraaliaan vastaan. Se aiheuttaa juuri tuota ahdistusta. Harvempi kestää rakkaussuhteen alkuvaiheessa sitä että joutuu jakamaan kumppaninsa. Vaikka tyyppi muuten olisi kuinka ihana, on tuo piirre hänessä aikamoinen turn-off.
Jos ihminen, sukupuoleen katsomatta, on elänyt parikymmentä vuotta suhteessa jossa saa ottaa nk. vapauksia puolin ja toisin on vaikea kuvitella että hänestä enää saisi uskollista puolisoa. Tiedä olisiko saanut alunperinkään vaan syrjäsuhteet salliva suhde voi olla seuraus, ei syy. Jos et itse pysty tai halua tuollaiseen niin kannattaa nostaa kytkintä.
Kiitos kommentista. Heillä vapaudet alkoivat n. vuosi sitten eikä hänelle näin ole käynyt aiemmin. Olen hänelle ensimmäinen jonka kanssa pettää. Minä hölmö uskoin, että heidän suhteensa olisi näiden tietojen perusteella pian ohi, mutta ei. Etsin epätoivoisesti ulospääsyä tilanteesta. Pahinta on luopua ihmisestä, johon ehti rakastua.
ap
Kerran se jättäminen vain kirpaisee. Itse lopetin tuollaisen suhteen noin vuosi sitten. Älä mene takaisin vaikka mies kuinka vonkaisi ja rukoilisi. Itse tein sen virheen jopa kaksi kertaa, että menin takaisin. Olisi ollut helpompi kun olisin ensinmäisellä kerralla uskonut itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos hän olisi rakastunut sinuun niin hän kyllä eroaisi puolisosta. Eipä mulla muuta.
No ei sulla ole muuta mahdollisuutta kuin elää vallitsevassa tilanteessa tai jättää mies (mahdollisen uhkavaatimuksen jälkeen, mutta itse en haluaisi,.että mies eroaa vasta kun hänet pakotetaan siihen, itse vain lähtisin suhteesta ellen pystyisi hyväksymään sen nykytilaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks et vaan nauti elämästä turhia murehtimatta? Jos ongelmaa ei ole, niin älä tee sellaista keinotekoisesti.
Kun kerran kaikki ovat tietoisia tilanteesta niin kaikkihan on hyvin. Miehen kannalta suorastaan erinomaisesti. Miksi hän jättäisi puolisonsa, kun kerran teille molemmille sopii jakaa hänen huomionsa ja sänkynsä?
Ja jos hän jossain vaiheessa haluaakin/joutuukin luopumaan puolisostaan ja te aloitatte yhteiselämän, niin sinulla on onneksi kokemusta siitä, että pitkästyttyään hän hakee todennäköisesti rinnalle taas uuden sussun, jonka kanssa lomailee ja viettää aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun kerran kaikki ovat tietoisia tilanteesta niin kaikkihan on hyvin. Miehen kannalta suorastaan erinomaisesti. Miksi hän jättäisi puolisonsa, kun kerran teille molemmille sopii jakaa hänen huomionsa ja sänkynsä?
Ja jos hän jossain vaiheessa haluaakin/joutuukin luopumaan puolisostaan ja te aloitatte yhteiselämän, niin sinulla on onneksi kokemusta siitä, että pitkästyttyään hän hakee todennäköisesti rinnalle taas uuden sussun, jonka kanssa lomailee ja viettää aikaa.
Nimenomaan tämä. Miksi niin harva nainen tajuaa sen? Muistakaa itsekunnioitus ja lopettakaa suhde pettävän miehen kanssa!
Maailma on täynnä vapaita miehiä ja siksi en voi ymmärtää naisia jotka eds alkavat katsoa ketään varattua " sillä silmällä". Arvostan itseäni ja muita niin paljon etten ikinä alentuisi toiseksi naiseksi enkä myöskään työntymään toisten parisuhteeseen. Ei ap'lläkään ole siitä parisuhteesta tiedossa kuin mitä mies on hänelle syöttänyt pilhan kiilto silmissään. Toisella osapuolella voisi olla hyvinkin erilainen tarina kerrottavanaan. Mutta jos alistuu patjaksi niin siitä sitten vaan.
Teot puhuvat enemmän kuin sanat, joten on ihan sama, kertooko mies sinulle rakastavansa sinua enemmän vai ei.
Kuinka päästä hänestä irti, kysyt. Mieti vaikka sitä, millainen elämäsi on kymmenen vuoden kuluttua, kun mies on 65 ja sinä 56. Olet ollut vuosikymmenen suhteessa, jossa toisella osapuolella on tahollaan pitkä, vakiintunut parisuhde, asunto ja muu yhteinen omaisuus. Miehellä ei ole mitään syytä jättää noin hienosti toimivaa järjestelyä, mutta jos eräänä päivänä sitten onkin, sinä olet se, joka yhtälöstä poistuu.
Mitä olisit voinut (tai voit) tehdä noina kymmenenä vuotena, jotka olet viettänyt ukkomiehen seuralaisena? Ehket edes etsi uutta suhdetta, mutta kiintymyksesi (jota minä kyyninen en nimitä rakkaudeksi) vuoksi jätät huomiotta ne mahdolliset ihmissuhteet, jotka tulevat eteesi. "Vapaus" ei varmasti kuulosta miltään tuossa tilanteessa, mutta kun siihen tottuu, osaa toisen kerran varoa jalkavaimokkeeksi joutumista.
Minun silmäni aukesivat parikymmentä vuotta sitten, kun olin hitaana etenijänä pitkään viritellyt ihmissuhdetta mukavan, vanhemman miehen kanssa kyselemättä hirveästi hänen menneisyydestään. Päädyimme lopulta minun luokseni yöksi, ja minä olin onneni kukkuloilla. Pikkutunneilla mies kiipesi sängystä, ryhtyi keräilemään vaatteitaan ja mutisi, että on niin vaikea lähteä täältä. Siinä kohdassa tajusin, että kyseessä oli ukkomies, ja mykistyin. Hän tuli vielä hetkeksi nyhjäämään ja lausui ikimuistoiset sanat: "Minä haluan kyllä käydä täällä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua."
Tuon miehen mielestä perheen rikkominen olisi ollut väärin, joten hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä avioliitostaan. Minulle hän ei kuitenkaan ollut kertonut tuota ennen kuin oli aivan pakko, ja sittenkin piti aivan luonnollisena sitä, että jatkaisin hänen salaisena seuralaisenaan. Tuo "haluan käydä täällä" kertoi minulle sen, että hänelle oli ihan sama, mitä minä tekisin elämälläni ja miten salasuhde vaikuttaisi minuun, kunhan hänellä oli ns. vakisaumaa. Ajauduimme nopeasti erillemme, koska minä olin tosissani loukkaantunut. Viitisentoista vuotta tuon jälkeen hän alkoi ottaa kiivaasti yhteyttä, ja kävi ilmi, että hänen vaimonsa hautajaisista oli vain muutama päivä. En koskaan vastannut, koska vaikka olen edelleenkin ilman parisuhdetta, kakkosena oleminen missään tilanteessa ei minulle kelpaa.
Tulipa avautuminen. Poistaisin tämän liian henkilökohtaisena, mutta ehkäpä sinä kuitenkin saat tästä jotain ajattelemisen aihetta.
Vierailija kirjoitti:
Teot puhuvat enemmän kuin sanat, joten on ihan sama, kertooko mies sinulle rakastavansa sinua enemmän vai ei.
Kuinka päästä hänestä irti, kysyt. Mieti vaikka sitä, millainen elämäsi on kymmenen vuoden kuluttua, kun mies on 65 ja sinä 56. Olet ollut vuosikymmenen suhteessa, jossa toisella osapuolella on tahollaan pitkä, vakiintunut parisuhde, asunto ja muu yhteinen omaisuus. Miehellä ei ole mitään syytä jättää noin hienosti toimivaa järjestelyä, mutta jos eräänä päivänä sitten onkin, sinä olet se, joka yhtälöstä poistuu.
Mitä olisit voinut (tai voit) tehdä noina kymmenenä vuotena, jotka olet viettänyt ukkomiehen seuralaisena? Ehket edes etsi uutta suhdetta, mutta kiintymyksesi (jota minä kyyninen en nimitä rakkaudeksi) vuoksi jätät huomiotta ne mahdolliset ihmissuhteet, jotka tulevat eteesi. "Vapaus" ei varmasti kuulosta miltään tuossa tilanteessa, mutta kun siihen tottuu, osaa toisen kerran varoa jalkavaimokkeeksi joutumista.
Minun silmäni aukesivat parikymmentä vuotta sitten, kun olin hitaana etenijänä pitkään viritellyt ihmissuhdetta mukavan, vanhemman miehen kanssa kyselemättä hirveästi hänen menneisyydestään. Päädyimme lopulta minun luokseni yöksi, ja minä olin onneni kukkuloilla. Pikkutunneilla mies kiipesi sängystä, ryhtyi keräilemään vaatteitaan ja mutisi, että on niin vaikea lähteä täältä. Siinä kohdassa tajusin, että kyseessä oli ukkomies, ja mykistyin. Hän tuli vielä hetkeksi nyhjäämään ja lausui ikimuistoiset sanat: "Minä haluan kyllä käydä täällä vielä kymmenenkin vuoden kuluttua."
Tuon miehen mielestä perheen rikkominen olisi ollut väärin, joten hänellä ei ollut aikomustakaan lähteä avioliitostaan. Minulle hän ei kuitenkaan ollut kertonut tuota ennen kuin oli aivan pakko, ja sittenkin piti aivan luonnollisena sitä, että jatkaisin hänen salaisena seuralaisenaan. Tuo "haluan käydä täällä" kertoi minulle sen, että hänelle oli ihan sama, mitä minä tekisin elämälläni ja miten salasuhde vaikuttaisi minuun, kunhan hänellä oli ns. vakisaumaa. Ajauduimme nopeasti erillemme, koska minä olin tosissani loukkaantunut. Viitisentoista vuotta tuon jälkeen hän alkoi ottaa kiivaasti yhteyttä, ja kävi ilmi, että hänen vaimonsa hautajaisista oli vain muutama päivä. En koskaan vastannut, koska vaikka olen edelleenkin ilman parisuhdetta, kakkosena oleminen missään tilanteessa ei minulle kelpaa.
Tulipa avautuminen. Poistaisin tämän liian henkilökohtaisena, mutta ehkäpä sinä kuitenkin saat tästä jotain ajattelemisen aihetta.
Hyi mikä ukko. Se että ottaa noin nopeasti yhteyttä vaimonsa kuoleman jälkeen kertoo mielstäni siitä, että tällaiselle miehelle naiset on kuin jotain autoja; pakollisia välineitä joita ilman ei mies pärjää, mutta joihin mies ei luo mitään sen kummempaa henkistä yhteyttä.
Iteppä olet soppasi keittänyt.