Voisitko elää miehen kanssa, joka syyttää
sinua siitä, että välit ovat menneet poikki hänen äitiinsä?
Aikaa tapahtuneesta on jo vuosia. Lapsiakin tullut tänä aikana, eikä olla oltu miehen äitiin missään yhteyksissä. Normaalitilanteessa mies sanoo, että on puolellani, mutta riitatilanteessa hän tuo esille, että minun pitäisi kyetä/haluta selvittää välit. Yritin sitä joskus vuosia sitten tuloksetta, hänen äitinsä näennäisesti pyysi anteeksi, mutta samaan hengenvetoon jatkoi haukkumisiaan. Lopulta vedin rajani ja sanoin, ettei koskaan tuo ihminen kuulu elämääni. Mies on tavallaan hyväksynyt tämän, mutta kantaa kuitenkin toivonkipinää, että kaikki voisi olla kuten joskus ennen. Se tuntuu vievän pohjan koko suhteelta... Huomaan miettiväni ajatellako itseäni vai lapsia, erota vai jatkaa.
Luultavasti en.