Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on tekosyysi mikset tervehdi naapureita?
11.01.2019 |
Vuodenvaihteessa rappukäytävään muutti taas uusi asukas mutta häntä ei sano meille muille mitään. Mikä voi olla syy tuollaiseen käytökseen?
Kommentit (15)
Jos haluaisin tervehtiä naapureita asuisin maalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tervehtiä naapureita asuisin maalla.
Kyllä meillä kaupungissakin naapuria tervehditään. Asumme Aurinkolahdessa.
Käyn niin vähän ulkona, en näe ketään.
Miksi pitäisi? Emme me ole ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tervehtiä naapureita asuisin maalla.
Kyllä meillä kaupungissakin naapuria tervehditään. Asumme Aurinkolahdessa.
Asuuko siellä vain kantasuomalaisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole tapana tervehtiä tuntemattomia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaisin tervehtiä naapureita asuisin maalla.
Kyllä meillä kaupungissakin naapuria tervehditään. Asumme Aurinkolahdessa.
Asuuko siellä vain kantasuomalaisia?
Jos tarkoitat meidän taloamme, niin asuu.
Myös edellisessä asunnossamme Kalliossa, kaikki naapurit tervehtivät. Meillä olikin kyllä ihmeellinen, ihana naapuriyhteisö siinä.
Toki ymmärrettävää on, että jollain ihmisillä on sosiaalisten tilanteiden pelkoa, eikä tervehtiminen suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tuosta sinun naapuristasi tiedä, mutta itselläni on tosi haastavaa ja vaikeaa rennosti huikautella mitään huomenia ja hyviä iltoja kenellekään.
Syyksi arvelen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia, joissa vilpitön iloinen lähestymiseni on torjuttu tai tyrmätty inhottavasti.
Muutaman kerran kun saa vihaisen mulkaisun tai ärjäisyn, ei enää uskalla sanoa moi.
Tuntuu aina ahdistavalta kun näkee kadulla puolitutun. Ei oikein tiedä uskaltaako sanoa mitään vai ei. Tuleeko nolostetuksi, jos saakin vain ignoorauksen.
Olisi niin paljon helpompaa kun voitaisi vaan kaikki olla tervehtimättä kokonaan.
Meillä vaimo on kieltänyt naapurin naisten ja erityisesti nuorten naisten tervehtimisen. Olen toki sanonut että ei ne parikymppiset tai kolmekymppiset näe nelikymppisessä setässä mitään erikoista, mutta on kyllä aika vainoharhainen. Toisaalta on ihan kivaa että joku on vähän mustasukkainen ja pitää minua arvokkaana.
Olen vanha ukko ei siinä mitään ja tiedän oman paikkani. Kotona tulee vaan sanomista jos joku naapurin naisista tervehtii rapussa että enkai ole opettanut heitä tervehtimään minua...
Minut on kasvatettu siihen että kaikkia tervehditään samassa rapussa tai korttelilla. Myös alakerran pienessä marketissa tarvittaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurit on täysiä kyrpiä, siksi en heitä tervehdi.
Koska naapurissani asuvat kauniit nuoret naiset tuskin kokevat miellyttävänä kokemuksena tällaisen alemman tason miehen tervehdystä. Niin, en tosin vielä mikään setämies ole, mutta arviolta 5-8 vuotta vanhempi näitä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska naapurissani asuvat kauniit nuoret naiset tuskin kokevat miellyttävänä kokemuksena tällaisen alemman tason miehen tervehdystä. Niin, en tosin vielä mikään setämies ole, mutta arviolta 5-8 vuotta vanhempi näitä naisia.
Olen siis tehnyt väärin jatkuvasti. Olen aina tervehtinyt muita ja täälläkin asuu paljon nuoria kauniita naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mä tervehtiä aina naapurit, myös se rahvas. Te tietää ketkä hissillä kulkee. Mun pieru haise paremmalta. Nyt mä ottaa pari konjakki ja mennä tervehtimään uusi viehättävä naapuri rouva, onko hän rouva?
Alue: Aihe vapaa
Kärsin vakavasta burnoutista.
Kaikki sosiaalinen toiminta on ylikuormittavaa hermostolleni, jopa tervehtiminen on mahdotonta.