Oletko karaistunut elämässäsi, ja millä tavalla, jos olet...?

Vierailija kirjoitti:

Itse muistelen aikaa lapsuuteni pienessä kylässä, missä vietin lapsuuteni. Ja karaistuin siihen aikaan talvisin ja etenkin kovilla pakkasilla käydessäni ulkohuussissa päivittäin. Saunakin sijaitsi pihalla, ja sinnekin piti mennä talvella lumista kinttupolkua pitkin kylpytakki päällä ja saunatossut jaloissa, ja kun pakkasta oli sellaiset parikolmekymppiä mittarissa, niin eipä siinä aikailtu taittaessa polkua pitkin saunaan ja takaisin.

En kyllä pahalla muistele, vaikka nuo huussikäynnit olivat kylläkin ikimuisteltavia hetkiä, kun ilma oli niin kylmää, että pissakin jäätyi miltei reiästä lorottaessa. Talvisin ei kylläkään kärpäset häiriköinneet huussikäyntejä kuten kesäiseen aikaan.:D

Ap. muistuttaa nykyajan nuorta vesiveskin käyttäjäsukupolveamme, että on aivan eri asia käydä vuodesta toiseen ulkohuussissa asioillaan omakotitalossa asuessaan kuin kesämökillä vain silloin tällöin kesäaikaan.

Itsekkin vasta vuonna 1970 luvun alkupuolella pääsin nauttimaan sisävessasta lapsuuteni kodissa, ja sitä ennen toistakymmentä vuotta piti käydä ulkohuussissa.  Kansakoulussakaan ei ollut muuta kuin ulkokäymälä. Tytöille ja pojille erilliset huussit.  Nykyajan pennut varmaan kakkisivat ennemmin vaikkapa pöksyihinsä talvipakkasilla, jos heidän olisi pakko kipittää pihan poikki ulkokäymälään jonnekin pihan perälle. 

Olen elännyt senkin ajan, kun huussissa oli vain sanomalehtipaperia pepun pyyhkimiseen. 

Sitten oli sellaista nipussa olevaa ohkaista silkkipaperimaista pyyhinpaperia ennen kuin tulivat sellaiset kusenkeltaiset kovan tuntuiset vessapaperirullat.

Miettikääpäs naisten osaa ulkohuussien aikana, ja menkkojen aikaan, kuinka hankalaa aikaa se varmaankin oli niiden kanssa toiminta.  Ei ollut käsisuihkua huusseissa, ihan kamalaa.

Itse virkkaamiensa siteiden kanssa pelittivät menkkaikäiset naiset, ja niitä sitten pesivät sen aikaisilla menetelmillä.  Narulla kuivattivat rättejään.

Nuorena tajusin lopullisesti, että olen suunnittelematon vahingonlaukaus, eikä minua ole haluttu eikä minun pitäisi olla täällä.

Mutta nyt kun olen, niin mulla ei siitä faktisesta lähtökohdasta käsin katsoen ole KOSKAAN mitään hävittävää, vaikka mitä elämässä tapahtuisi.

Olen aina ns. plussan puolella.

M44

Olen sairastellut paljon ja minulle on tehty jos jonkinlaista kivuliasta toimenpidettä.