Opiskelu vauva-aikana?

Onko ajatuksia ja kokemuksia? :)

Ap

Sain vauvan kesken yliopisto-opintojen 28-vuotiaana. Olin opiskellut jo kaksi vuotta äitiyslomalle jäätyäni, ja kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain aloittaa äitiysloman kesäkuussa, vauva syntyi elokuussa. Raskaus oli myös helppo, se ei haitannut kevään opintojani. Kotona olin puolitoista vuotta vauvan kanssa. Olin kuitenkin koko ajan läsnäolevana yliopistossa ja kartalla "tapahtumista". Äitiyslomalla tein itsenäisiä opintoja 25 op:n edestä. Vanhempani asuivat lähellä ja olivat eläkkeellä, joten kun vauva oli n. 8 kk vanha lykkäsin hänet  silloin tällöin isovanhemmille hoitoon päiväksi ja painelin kirjastoon kirjoittamaan. Minä sain opiskelurauhan ja opiskeluja edistettyä, ja vanhemmat bondausaikaa lapsen kanssa. 

Opiskelu lapsen kanssa ei ole niin suuri mörkö, kuin sen voisi luulla olevan. Paljon on kiinni omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta. Toki lapsetki ovat erilaisia, minulla oli "helppo" ja terve vauva. Ihan vastasyntyneen kanssa ei toki kannata mistään muusta kuin vauvan hoidosta uneksiakaan, mutta kun vauva kasvaa ja rutiinit alkavat olla hallussa, voi kaivata muutakin välillä. Päiväunien aikana tai illalla ei kannata laskeskella opiskelevansa, vaan sille on saatava varata ainakin 4 tuntia keskeytyksetöntä tarmokasta aikaa, eli lapselle hoitaja. Kuinka paljon miehesi on mukana suunnitelmassa? Lapsen kanssa oppii myös sen, että tilaisuus on käytettävä hyväksi, eli kun on aikaa opiskella, silloin kannattaa keskittyä siihen eikä esim. Facebookin selailuun. Rahakaan ei ole este, kuten mainitsitkin, varsinkin, kun osaa budjetoida. Opintorahallakin elää. Riippuu opiskelualastasi, mutta yliopisto-opinnot voivat olla melkoisen itsenäisiä, joten joustava aikatalu sopinee hyvin pikkulapsiperheenkin elämään. Tsemppiä opintoihin!

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatuksia ja kokemuksia? :)

Ap

Mitä alaa opiskelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatuksia ja kokemuksia? :)

Ap

Mitä alaa opiskelet?

Tavoitteena on valmistua äidinkielen opettajaksi.

Ap

Sain lapsen amk-monimuoto-opintojen aikana enkä pitänyt äitiyslomaa kuin neljä viikkoa. Pakollisia lähiopetuspäiviä oli/on aika vähän. Aluksi mulla nukkui lapsi kantoliinassa kun tein tehtäviä kotona, mutta puolen vuoden jälkeen se hankaloitui ja lapsi piti saada hoitoon koulutehtävien tekemiseksi.

Yksittäisiä kursseja voi opiskella vauva-aikana jos vauva nukkuu hyvin ja itsellä riittää virtaa. Läsnäoloa vaativat kurssit ja opettajan pedagogiset opinnot jäävät väistämättä siihen, kun lapsi on päivähoidossa.

Tee lapsi nyt, opinnot odottavat.

Ei kannata. Yliopisto-opinnot rasittavat eikä aikaa riitä perheen hoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Sain vauvan kesken yliopisto-opintojen 28-vuotiaana. Olin opiskellut jo kaksi vuotta äitiyslomalle jäätyäni, ja kävi vielä niin hyvä tuuri, että sain aloittaa äitiysloman kesäkuussa, vauva syntyi elokuussa. Raskaus oli myös helppo, se ei haitannut kevään opintojani. Kotona olin puolitoista vuotta vauvan kanssa. Olin kuitenkin koko ajan läsnäolevana yliopistossa ja kartalla "tapahtumista". Äitiyslomalla tein itsenäisiä opintoja 25 op:n edestä. Vanhempani asuivat lähellä ja olivat eläkkeellä, joten kun vauva oli n. 8 kk vanha lykkäsin hänet  silloin tällöin isovanhemmille hoitoon päiväksi ja painelin kirjastoon kirjoittamaan. Minä sain opiskelurauhan ja opiskeluja edistettyä, ja vanhemmat bondausaikaa lapsen kanssa. 

Opiskelu lapsen kanssa ei ole niin suuri mörkö, kuin sen voisi luulla olevan. Paljon on kiinni omasta aktiivisuudesta ja motivaatiosta. Toki lapsetki ovat erilaisia, minulla oli "helppo" ja terve vauva. Ihan vastasyntyneen kanssa ei toki kannata mistään muusta kuin vauvan hoidosta uneksiakaan, mutta kun vauva kasvaa ja rutiinit alkavat olla hallussa, voi kaivata muutakin välillä. Päiväunien aikana tai illalla ei kannata laskeskella opiskelevansa, vaan sille on saatava varata ainakin 4 tuntia keskeytyksetöntä tarmokasta aikaa, eli lapselle hoitaja. Kuinka paljon miehesi on mukana suunnitelmassa? Lapsen kanssa oppii myös sen, että tilaisuus on käytettävä hyväksi, eli kun on aikaa opiskella, silloin kannattaa keskittyä siihen eikä esim. Facebookin selailuun. Rahakaan ei ole este, kuten mainitsitkin, varsinkin, kun osaa budjetoida. Opintorahallakin elää. Riippuu opiskelualastasi, mutta yliopisto-opinnot voivat olla melkoisen itsenäisiä, joten joustava aikatalu sopinee hyvin pikkulapsiperheenkin elämään. Tsemppiä opintoihin!

Kiitos kattavasta vastauksesta, ja kiitos tsempeistä! :)

Mies on mukana suunnitelmassa ja kaikin puolin tukena, että saan opinnot suoritettua. 

Ap

Itse jatkoin tutkijan työtä äitiyslomalla. PItkät päiväunet vaunuissa ulkona olivat hyvä aika tehdä töitä, imettäessä saattoi tietokone olla vieressä ja luin tekstejä. Tietenkin on kiinni paljon vauvasta kuinka paljon pystyy tekemään, mutta toisaalta varsinkin ensimmäisen lapsen kanssa voi olla ihan hyödyllistäkin olla jotain muutakin elämässä kuin vauva. Monesti ne toiset lapset tuntuvat "helpommilta" kuin ensimmäiset, tuo kai eniten kiinni siitä, että he syntyvät jo toimivaan perheeseen jossa rutiinit, nuo esikoiset helposti ovat kaiken keskipisteenä ja vauvalta "kysytään" kuinka arjen pitäisi sujua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatuksia ja kokemuksia? :)

Ap

Mitä alaa opiskelet?

Tavoitteena on valmistua äidinkielen opettajaksi.

Ap

Hirveä vaiva valmistua työttömäksi opeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko ajatuksia ja kokemuksia? :)

Ap

Mitä alaa opiskelet?

Tavoitteena on valmistua äidinkielen opettajaksi.

Ap

Tämä on nyt mutua, mutta voisin kuvitella, että tuolla alalla on mahdollista suorittaa opintoja kirjatentteinä/-esseinä/-lukupäiväkirjoina, joita on hyvinkin mahdollista tehdä kotona vauvan kanssa. Tsemppiä haaveiden toteuttamiseen! :)

Riippuu millainen vauva on. Vaativan lapsen kanssa jo tavallinen arjen pyörittäminen kotona ollessa on haastavaa. Raskausaikanakin voi joutua huonoon kuntoon. Opiskelu onnistuu parhaiten, jos on hyvät tukijoukot.

Lisään vielä, että opiskelu varsinkin yliopistossa on paljon vapaampaa ja joustavampaa kuintyöelämä - ja ainakin omalla humanistisella alallani myös huomattavasti kevyempää. Luulen, että minä olisin saanut vauva- ja pikkulapsiperhearjen toimimaan mukavammin opiskelijana kuin nyt työelämässä. Mutta kokemusta ei ole, joten mutua tämäkin. :)

T. 12

Aloitin yliopisto-opinnot (PALJON lukemista vaativa ala) samana syksynä kun lapsi syntyi. Ensimmäinen vuosi oli äärimmäisen rankka enkä kyennyt suorittamaan kuin ihan pari yksittäistä kurssia ja olin hermoromahduksen partaalla jo niidenkin kanssa. Vuoden ikäisenä muksu meni tarhaan ja arki oli muutenkin jo paljon helpompaa jolloin opiskelukin sujui melko vaivatta.

Sanoisin että tee ihmeessä lapsi, mutta varaudu siihen, että ensimmäinen vuosi on raskas! Kannattaa jo valmiiksi katsoa opiskelut niin ettei vauvavuodeksi kasaannu liikaa paineita vaan voi tehdä oman jaksamisensa mukaan, sitä kun on etukäteen mahdotonta sanoa miten hyvin vauva nukkuu jne. Sitten kun arki tasaantuu opiskelukin onnistuu! Tsemppiä!

Aloita opiskelu, jotta saat helpomman raskausajan; keskeytä opiskelu ajoissa ennen synnytystä, samaan tapaan kuin jäisitä töistä äitiyslomalle.

Riippuu täysin vauvasta, mahdoton ennustaa etukäteen. Esim. oma lapseni oli ensimmäiset 9 kk sellainen, että hän nukkui yöt todella huonosti ja herätti minut sata kertaa yössä, ja mies kieltäytyi sopimuksista huolimatta osallistumasta vauvan yöheräämisiin, niin minulla oli niin järkyttävä univelka ja väsymys, että en muistanut mitään ja opiskelu olisi ollut mahdotonta, koska mikään lukemani tai kuulemani ei jäänyt päähän.  Unikoulu paransi lapsen unen, mutta minun väsymys oli mennyt jo niin yli, että en enää osannut nukkua. Ja kun omat unet vihdoin parani, niin muisti silti ei. Onneksi oli jo ammatti etukäteen hankittuna.

Nykyään kaikki kurssit ovat pitkälti ryhmätöitä. Etenkin ne pakolliset.

Nykyään ei voi opiskella paria kurssia vuodessa, kun tutkinto pitää suorittaa tietyssä ajassa. Joten ei kannata tuhlata opintoaikaa jollei saa suoritettua mitään.. been there done that.

Aloitin opinnot oikeustieteellisessä, kun lapseni oli 9 kk. Opiskelin päiväuniajat ja yöt sekä vietin koko opintojen ajan orjallisesti joka viikonlopun kirjastossa. Myös junamatkat käytin tiukasti opiskeluun, samoin välillä vessassa istuessa luin :) Vauva-aikana lapsi oli minulla välillä mukana, isyyslomat ajoitettiin jaksoille, jolloin oli enemmän läsnäoloa vaativaa opiskelua ja myöhemmin oli lapselle hoitajat (minun äiti tai eräs tuttu eläkeläisrouva), kun jouduin olemaan poissa. Suoritin myös lyhyen ulkomaanvaihdon opintojen aikana. Tämä vaatii vankkumatonta motivaatiota (mitä sinulla varmasti on, kun olet jo aikuinen ja haluat tätä) sekä äärimmäistä suunnitelmallisuutta ja kurinalaisuutta. Jos jotain on suunniteltu tehtävän nyt, se tehdään nyt, eikä voi roikkua Facebookissa tai laiskotella. Toinen asia on tietysti se, millainen lapsi on. Onko rauhallinen vai kenties nukkuu huonosti ja sairastelee.

Toimin itse nykyään opettajana ja kyllä monet opiskelijat saavat opintojen aikana vauvan ja silti jatkavat opintojaan. Tsemppiä sinulle!