Lue keskustelun säännöt.
Äitipuolet
05.01.2019 |
Nyt kun on ollut puolivanhemmuus täällä aiheena niin kiinnostaa tietää. Miten te äitipuolet, jotka olette sen yhteisen lapsen vielä halunneet miehen kohdelleet niitä edellisiä lapsia? Oletteko tasapuolisia miehen lapsille ja omalle? Vai teettekö selkeän rajan?
Kommentit (16)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin äitipuoli ja kohtelin lapsia tasapuolisesti kun puhutaan materiasta, mutta en pystynyt rakastamaan heitä kuten omia lapsia. Koin tilanteen henkisesti raskaaksi vaikka kaikkeni yritin ja muutaman vuoden jaksoin. Tänä päivänä jos näen exän lapsia niin hyvät välit on eli en varmaan pahoja traumoja ole aiheuttanut. Pyrinkin siihen silloin, että he eivät huomaisi tunteitani ja ajatusten lukijoita he ei onneksi olleet. Oli raskaat vuodet ja varmaan koskaan en pysty itselleni anteeksi antaan tunnekylmyyttä.
En minäkään mieheni lapsia rakasta, mutta olen heille ystävällinen ja kohtelen hyvin ja huolehdin heistä kun ovat meidän luona. Ovat kivoja lapsia ja välitän kyllä heistä.
Oma elämäni helpottui huomattavasti, kun tajusin, että ei minun heitä rakastaa tarvitse vaan edellämainittu riittää.
Omaa lastani sen sijaan rakastan enemmän kuin mitään, enkä ymmärrä miten olisi edes mahdollista rakastaa jonkun muun lapsia sillä tavalla. Ne, jotka väittävät rakastavansa lapsipuoliaan kuin omiaan, valehtelevat.
Olen tasapuolinen, samat säännöt koskee kaikkia lapsia. Yhteisiä, eikä omia kohdella erillälailla.
Sehän olisi lapsesta traumatisoivaa, jos olisi selkeät erilaiset pelisäännöt. Etenkin etälapselle!
En rakasta lasta, mutta koen tarvetta huolehtia hänestä yhtä hyvin kuin yhteisistä.
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Olisiko sitten hyvä jos isä veisi sisarukset jonnekkin reissuun niin tutustuisivat veljeensä? Aikuisena viimeistään pyydetään kummiksi yms. ja veri on vettä sakeempaa. Lisäksi voi myöhemmin tulla katkeruutta jos ei saa tutustua veljeensä, aikuisena ajattelee asioista niin eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Olisiko sitten hyvä jos isä veisi sisarukset jonnekkin reissuun niin tutustuisivat veljeensä? Aikuisena viimeistään pyydetään kummiksi yms. ja veri on vettä sakeempaa. Lisäksi voi myöhemmin tulla katkeruutta jos ei saa tutustua veljeensä, aikuisena ajattelee asioista niin eri tavalla.
Eikö yllä käynyt ilmi, että lapsella ei ole passia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Olisiko sitten hyvä jos isä veisi sisarukset jonnekkin reissuun niin tutustuisivat veljeensä? Aikuisena viimeistään pyydetään kummiksi yms. ja veri on vettä sakeempaa. Lisäksi voi myöhemmin tulla katkeruutta jos ei saa tutustua veljeensä, aikuisena ajattelee asioista niin eri tavalla.
Poika käy harvoin, on vain viikonlopun. Ei miehellä ole oikein mökkiä tms mihin mennä. Tietysti olisi joku kylpylä tms.
Tuosta olen eri mieltä, että aikuisena välttämättä haluaa tutustua. Isälläni on ensimmäisestä liitostaan tytär, sisarpuoleni. En ole koskaan kokenut tarvetta tutustua. Minulla on itsellä sisaruksia 4 ja jos minulta kysytään sisaruksista, vastaan että 4. Minulla on tiedossa oletettavasti, missä kaupungissa sisarpuoleni asuu, osoitteesta ei tietoa, lasten lukumäärästä ei tietoa. Viimeksi tapasin hänet tätimme hautajaisissa yli 6 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Olisiko sitten hyvä jos isä veisi sisarukset jonnekkin reissuun niin tutustuisivat veljeensä? Aikuisena viimeistään pyydetään kummiksi yms. ja veri on vettä sakeempaa. Lisäksi voi myöhemmin tulla katkeruutta jos ei saa tutustua veljeensä, aikuisena ajattelee asioista niin eri tavalla.
Poika käy harvoin, on vain viikonlopun. Ei miehellä ole oikein mökkiä tms mihin mennä. Tietysti olisi joku kylpylä tms.
Tuosta olen eri mieltä, että aikuisena välttämättä haluaa tutustua. Isälläni on ensimmäisestä liitostaan tytär, sisarpuoleni. En ole koskaan kokenut tarvetta tutustua. Minulla on itsellä sisaruksia 4 ja jos minulta kysytään sisaruksista, vastaan että 4. Minulla on tiedossa oletettavasti, missä kaupungissa sisarpuoleni asuu, osoitteesta ei tietoa, lasten lukumäärästä ei tietoa. Viimeksi tapasin hänet tätimme hautajaisissa yli 6 vuotta sitten.
Sinä siirrät isäsi hylkäämistapaa eteenpäin. On aikuisten tehtävä auttaa lapsia solmimaan suhteita. Isäsi viestitti sisarpuolesi olevan arvoton. Sinä teet sen saman lastesi sisarpuolle. Niin ne isien pahat teot siirtyvät eteenpäin. Eikä seuraava sukupolvi tajua tekevänsä samoja pahoja tekoja, kun se on ollut perheen arkea. Harmi että sinä itse et saa kokea olevasi se arvoton. Voisi hieman kehittuä empatiakykysi. Se olis hyväksi jo koska olet äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, mä olen kai sit ainoa, joka rakastaa miehen lapsia. Viikko-viikko-systeemi eli tunnen lapset tosi hyvin ja vietetään paljon aikaa yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pidä mieheni lapsesta. Välimatkasta johtuen hän käy meillä harvoin. Pystyn olemaan ystävällinen hänelle. Lähes aina kun hän tulee, lähden omien lasteni (4, joista 2 on yhteisiä) kanssa mökille, tätini luo Espanjaan tai muulle matkalle. Häntä en ota mukaan tilan puutteeseen vedoten. Onneksi äitinsä ei ole saanut passia hankittua tämän 13 vuoden aikana pojalle, joten saamme tehdä reissut ilman häntä. Joka vuosi käymme yhdellä kaukomatkalla, parin viikon kuluttua suuntaamme Malesiaan ja viime vuonna olimme jenkeissä roadtripillä, mm Disney worldissä
Kuulostaa pojan kannalta hyvältä järjestelyltä, te muut ootte poissa ja saa olla isänsä kanssa kahden, toki teidän yhteiset lapset ovat hänen sisaria eli olisi varmasti hyvä niitäkin nähdä. Voisit varmaan seuraavaksi jättää pojan sisaret ja ottaa vaan omat lapses kun lähdet reissuun?
Eivät halua jäädä kotiin, monta kertaa yritetty. Kokevat matkat ja mökkireissut hauskoina ja toisaalta kokevat velipuolensa vieraana.
Olisiko sitten hyvä jos isä veisi sisarukset jonnekkin reissuun niin tutustuisivat veljeensä? Aikuisena viimeistään pyydetään kummiksi yms. ja veri on vettä sakeempaa. Lisäksi voi myöhemmin tulla katkeruutta jos ei saa tutustua veljeensä, aikuisena ajattelee asioista niin eri tavalla.
Poika käy harvoin, on vain viikonlopun. Ei miehellä ole oikein mökkiä tms mihin mennä. Tietysti olisi joku kylpylä tms.
Tuosta olen eri mieltä, että aikuisena välttämättä haluaa tutustua. Isälläni on ensimmäisestä liitostaan tytär, sisarpuoleni. En ole koskaan kokenut tarvetta tutustua. Minulla on itsellä sisaruksia 4 ja jos minulta kysytään sisaruksista, vastaan että 4. Minulla on tiedossa oletettavasti, missä kaupungissa sisarpuoleni asuu, osoitteesta ei tietoa, lasten lukumäärästä ei tietoa. Viimeksi tapasin hänet tätimme hautajaisissa yli 6 vuotta sitten.Sinä siirrät isäsi hylkäämistapaa eteenpäin. On aikuisten tehtävä auttaa lapsia solmimaan suhteita. Isäsi viestitti sisarpuolesi olevan arvoton. Sinä teet sen saman lastesi sisarpuolle. Niin ne isien pahat teot siirtyvät eteenpäin. Eikä seuraava sukupolvi tajua tekevänsä samoja pahoja tekoja, kun se on ollut perheen arkea. Harmi että sinä itse et saa kokea olevasi se arvoton. Voisi hieman kehittuä empatiakykysi. Se olis hyväksi jo koska olet äiti
Olen vastuussa omista 4 lapsestani. Yksinkertaista. Minkä minä sille voin, että isä ei ole ikinä kiintynyt lapseensa. Varmaan vaikuttaa se, että äitinsä ilmoitti lapsesta tämän ollessa 1,5 vuotias (ilmeisesti joku isää leikkinyt oli häipynyt ja siinä vaiheessa tämä päätti ilmoittaa että btw, täällä olis sun lapsi)
2 vuoden päästä tästä äiti muutti lapsensa kanssa yli 600 km päähän uuden miehen luo. Tästähän ei isältä kysytty mitään. Nyt nainen on muuttanut (taas uuden miehen perässä) toiseen kaupunkiin mutta välimatkaa on liki 500 kilsaa vieläkin. Nyt on hänelle kolmas lapsi tulossa. Pojan pikkuveli asuu viikko-viikkojärjestelyllä, vaikka välimatkaa tämän pikkuveljen isän kanssa yli 100 km. Tätä pikkuveljen isää mieheni poika kutsui ”Sami-isäksi” (Sami siis muutettu nimi) nyt Sami-isää ei ole nähnyt aikoihin.
Tässä ei ole kukaan muu pilannut pojan elämää kuin äitinsä. En ymmärrä tuollaista impulsiivisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä ei ole tekemisissä lapsen kanssa enää (seurustelun alkaessa 16v.), sillä lapsi ei hyväksynyt minua lainkaan siitä huolimatta että melkein kymmenen vuotta olin osa heidän elämää ystävänä ennen seurustelua. Silloin tämä kyseinen lapsi ei osoittanut mitään vihaa minua kohtaan. Mutta se, että isällä on "joku toinen" eikä isän huomio kohdistu ainoastaan häneen, oli hänelle niin paha shokki että lähti ja katkaisi välit isäänsä. Ajatteli varmaan että kiristämällä saisi seurustelun loppumaan, mutta valitettavasti sössi vain oman isäsuhteensa. Nyt meillä on jo yhteisiä lapsia mutta isä ei tule kovin helpolla antamaan anteeksi sitä, että poika yritti saada isän luopumaan omasta elämästään kokonaan. Ja tämä mustasukkaisuus tuli siis täysin yllättäen ilman mitän ennakkovaroitusta. Uskon että lapselle ei kelpaisi äitipuoleksi kukaan koskaan.
Olen ollut vuosia suhteessa, jossa miehellä lapsia edellisestä liitosta.
Kaikkia lapsia kohdellaan rakkaudella. Mikään muu ei tule kysymykseenkään ja mikäli aikuinen ei tähän kykene hänen ei tule mennä yhteen ihmisen kanssa jolla on entuudestaan lapsia.
En koe olevani äitipuoli mieheni lapsille, koska heillä on jo oma äiti.
Lapset ovat äidilleen lojaaleja ja heidän käytös muuttui minua kohtaan, kun lasten äiti sai tietää minusta. Muutos oli negatiivinen.
Olen lapsille ystävällinen ja kannustava. He eivät ole minun lapsia ja minulle on tehty selväksi ettei minun tule pistää nokkaani heidän asioihin. En laita, mutta minun kotona tulee kuitenkin kunnioittaa minua, jos tänne tulee isänsä mukana. Mielestäni olen velvollinen olemaan heille turvallinen aikuinen ja toivoisin heiltä hyvää käytöstä minua kohtaan.
Kohtelen lapsia tasavertaisesti. Ostan kaikille jäätelöt erittelemättä kenen lapsi kyseessä jne. Mutta isompien maksujen kohdalla vastuu kuuluu sille kenen lapsia ovat. Perintö kuuluu mieheni osalta kaikille hänen lapsilleen ja minun osaltani minun lapsille, vaikka olen miestäni huomattavasti rikkaampi.
Tuo varmasti tuntuu lapsista epäoikeudenmukaiselta, mutta he kyllä perivät äitinsä, jolla on vielä aikaa parantaa tapansa...
Mutta pääpiirteittäin kaiken tulisi näyttäytyä lapsille tasapuolisuutena. Ja niinhän se on. Kaikki saavat samanlaisia juttuja riippumatta siitä kuka ne maksaa.