Ai että miten ihana juttu keski-ikäisistä
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/rakastetun-lastenpsyk…
Alkaa näin:
Moniin on iskostunut ajatus, että keski-ikä on vaikeaa, ja niin se usein onkin. Se ei tarkoita, että keski-ikäistä pitäisi yrittää ymmärtää ja kompata kaikessa – sellainen on säälittävää.
Keski-ikäiseltä täytyy vaatia myös epämiellyttäviä asioita.
Vaikka kotityöt eivät motivoisi keski-ikäistä, hänelle on tehtävä selväksi, että koti ei ole lepokoti. Kun lapset ovat muuttaneet pois, keski-ikäisen on opittava viemään roskapussi jälleen itse. Kotityöt on hoidettava, sillä elämä ei ole aina kivaa ja helppoa.
Lapset kuvittelevat, että keski-ikäinen on aikuinen. Usein ei ole. Keski-ikäinen on hämmentynyt ihminen, joka tuntee itsensä epävarmaksi muuttuvassa kehossa. Se vaikuttaa käytökseen ja saattaa aiheuttaa selittämättömiä kiukku- ja itkukohtauksia...
Sama koskee tätä kypsempää keski-ikää.
Ilmeisesti juuri tuo aikuisuuskysymys on täysin käsittämätön, eikä sitä voi ymmärtää ennen kuin sen kokee - siis, ettei se aikuisuus koita ikinä, ei vaikka olisi miten monta lastenlasta.
Se on totta, että lapset käy silloin tällöin vaatimassa innostumaan konmarituksesta ym. heidän mielestään hyvistä jutuista... Yh, antakaa mun rauhassa syödä suklaata ja lukea ja katsoa ikätasoni kanssa ristiriidassa olevia elokuvia.
T. myöhäisteini 63 v.