Olisitko valmis jättämään miehesi jos hän kieltäisi sinua ottamasta koiraa?

Kyllä mies vaihtuisi. N30

Mies ulos, koira sisälle.

Kyllä.

Minulla on aina ollut koira. Mies on suhteen alussa hyväksynyt minut koirineni.  

En usko, yrittäisin jotenkin sopeutua. 

Kyllä jättäisin. Koirat on mulle hyvin oleellinen osa elämää, me ei sitten vaan sovittais yhteen.

Riippuu miksi. Jos syy on "vihaan koiria/eläimiä, yök!", en tiedä mitä ajatella... Allergian ymmärrän.

Miten pitkään edellinen ehti olla miehen kanssa? Mikä on miehen syy ettei halua koiraa? Jos suhde on muuttunut vakavaksi niin koiranpentu sitouttaa pitkäksi aikaa, etenkin jos toinen ei sellaista halua.

Kyllä mä perustelut kuuntelisin, mutta näin koiraihmisenä (yli 30 vuotta omia koiria) olisin hieman ihmeissäni, että tuliko tosiaan miehelle yllätyksenä, että suunnittelen pitäväni talossa koiria myös loppuikäni jo ihan mielenterveyteni ja liikkumiseni takia. Koirat tasapainottavat säännöllisesti päivittäin ja todella hyvin istumatyön huonoja sivuvaikutuksia.

Kyllä tuollaisesta pitää yhdessä sopia. Miehen vaatimus ei tietenkään ole kohtuuton.

Pitäisi miettiä rauhassa ja jos kumpikaan ei ole valmis joustamaan, ero tulisi. Paras olisi, jos molemmat voisivat hahmottaa tilannetta toisen näkökulmasta ja miettiä ratkaisua siltä kantilta.

Voihan se mieskin nuolla sieltä jos kauniisti pyydätte ja pidätte alakerran raikkaana. Nii.

En jättäisi, kiristäisin miestäni muulla tavoin tahtooni.

Kyllä meillä menisi allerginenkin mies vaihtoon. Koira on koira ja mies on vain mies.

Asumme yhdessä, enkä jättäisi miestäni sen takia. Kysymys on realistinen, meillä on kaksi koiraa ja ne sitovat paljon. Toisinaan puhumme leikillisesti asioista joita voisimme tehdä kun koirat ovat kuolleet vanhuuteen.  Työmme vaatii paljon reissaamista, ja arki on lemmikkien kanssa haastavaa, vaikkakin toki rikasta. Minä olen hyvin impulsiivinen ja saattaisin haluta uutta lemmikkiä vanhojen kuoltua, mutta meillä on paljon tulevaisuuden haaveita, sellaisiakin joihin koirat eivät sovi. En siis ottaisi uutta koiraa ilman mieheni suostumusta. 

Lisään vielä että rakastamme koiriamme kovin paljon, emmekä halua luopua niistä pelkkien haasteiden takia. Mutta samalla tavalla kun joskus alkaa haaveilla siitä ajasta kun lapset ovat muuttaneet  pois kotoa, tiedostamme että kymmenen vuoden kuluttua koittaa aika jolloin meillä ei ehkä ole lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkään edellinen ehti olla miehen kanssa? Mikä on miehen syy ettei halua koiraa? Jos suhde on muuttunut vakavaksi niin koiranpentu sitouttaa pitkäksi aikaa, etenkin jos toinen ei sellaista halua.

Minulla oli koira avioliiton alussa 6 vuoden ajan. Syntyi lapsia, koira vanheni ja lopetettiin sairastumisen takia. Pikkulapsivaiheessa en edes harkinnut koiran ottamista mutta kun lapsen vähän kasvoivat aloin puhua koiran hankkimisesta. Mies vastusti jyrkästi ja oli täysin ehdoton. Syy oli se että koira on turha, se sitoo ymsyms.

Muutaman vuoden jälkeen ilmoitin että minä otan koiran, ellei se sovi, minä muutan koiran kanssa pois. Ja olisin muuttanutkin. Koin kiellon niin epäoikeudenmukaisena mun persoonan muutosyrityksenä.

En haluaisi olla suhteessa, jossa mies kieltää minulta jotain. Tulee mieleen, että olen joku alistuva kynnysmatto ja perheessä mies määrää ja minun pitää kysyä lupa kaikkeen.

Voin kyllä keskustella asiasta ja yrittää ymmärtää, jos miehellä on joku hyvä syy olla haluamatta koiraa. Miettisimme myös, että onko siihen joku ratkaisu. Esim. mies ei halua koiraa, koska ei jaksa käydä lenkillä --> minä hoidan lenkit. 

Koira on aina vain koira.

Kompromissi! Silloin miehenkin pitää luopua jostain tärkeästä.

Haluaisin todellakin kuulla perustelut.

Pitäisin todella erikoisena ja tampiona, jos esim vuosien jälkeen alkaisi yhtäkkiä selittää, ettei pidäkään koirista tms kun selvästi tietää, että minulle ne ovat erittäin tärkeitä. Tai muuten vaan olettaisi, että mun mielen saisi muutettua kun nyt vaan olemassaolevat koirat kestää. Tai muuta vajaaälyistä.

Kompromisseja toki täytyy tehdä, mutta tuosta tulisi kyllä helposti kynnyskysymys ja ukko lähtis.

Koirani on ollut pidempään matkassani kuin mies, joten koirastani en luopuisi miehen takia.

Kuitenkin kun siitä aika jättää, on mielestäni reilua kuulla myös miestä haluaako hän pentua kotiin. Pentu on kuitenkin työläs ensimmäiset pari vuotta, kun vasta opetellaan käytöstapoja ja totutellaan kaikkeen uuteen.

Vierailija kirjoitti:

En jättäisi, kiristäisin miestäni muulla tavoin tahtooni.

Ja sitten te kaikki olisitte onnellisia elämänne loppuun asti...