Lue keskustelun säännöt.
Mikä siskoani vaivaa vai onko vika minussa?
27.12.2018 |
Siskoni on siis oikein ulkokultainen, mukava ja sosiaalinen kaikkien muiden kuin perheenjäsenten kesken. Suosittu ihminen. Kotona sitten huutaa, haastaa riitaa, pilkkaa, härnää, alistaa, haukkuu, ”kiusaa”, pitää jatkuvia kovaäänisiä saarnoja ja valistuksia joka ikiseen asiaan mikä minussa on vialla tai mitä teen väärin, kaikki mitä minä sanon on väärin ja suuttuu kaikista pienimmistäkin asioista. Mitään palautetta itsestään ei ota kuuleviin korviinsa vaan vastaa niihin kuin teini tyylillä ”ahaa, vai niin” ”selvä” Pitää itseään selvästi parempana kuin muita tai ainakin minua. On siis jo aikuinen ihminen ja itse olen pari vuotta nuorempi. (Kotona ei enää asuta, mutta lomien aikaan ollaan kaikki koolla. )Ei ole yhtä hirveä kaikille perheenjäsenille mutta jotenkin minua tykkää alistaa ja huonontaa itsetuntoani entisestään. On ollut aina samanlainen minua kohtaan. Enää ei sentään varastele röyhkeästi kaikkia kivoja tavaroitani. (Vaikka tuo sisaruksilta tavaroiden varastaminen olisi jonkun mielestä normaalia, niin minusta se ei ole.) ......
Kuitenkin nyt tuli pyytämään anteeksi käytöstään mitä ei yleensä tee kovin usein. silti kyllä samalla syyllisti että minun pitäisi kovettaa itseäni, koska olen aikuinen ihminen ja että en saisi välittää kaikista ihmisten sanomisista. Aloin siis itkeä kun tuli sovittelemaan ja ihmetteli sitä miksi itken. En meinannut enää kirjoittaa tätä koko juttua kun tuli kuitenkin pyytämään anteeksi mutta ajattelin silti kirjoittaa koska eihän se yksi anteeksipyyntö hyvitä kaikkea hänen hirveää käytöstä. Kun sama käytös toistuu varmasti uudelleen, eikä se tähän jäänyt. Ja edelleen ihmettelen mikä siskoani vaivaa? Miksi hän on niin negatiivinen ja tykkää haastaa riitaa kotona? Vai onko tuo sittenkin ihan normaalia vanhemman sisaruksen käytöstä vielä aikuisenakin? Eikä hän ole tietenkään noin hirveä ihan koko ajan, vaan välillä on ihan tavallinen, mutta yhtäkkiä sitten saattaa pimahtaa jos sanon jotain väärin.
pahoittelut jos kirjoitus on sekava.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Minun isosiskoni on samanlainen. Häntä vaivaa kateus/mustasukkaisuus. Äiti ja isosisko eivät ole näin aikuisiälläkään tulleet toimeen ja nyt sisko syyttää minua siitä. Väittää siis äidin suosivan minua. Mikä voi olla tottakin, (tulen hyvin toimeen äidin kanssa, sisko ei osoita mitään kiinnostusta äitiä kohtaan.) mutta tuskin minun vikaani. Lisäksi ollaan molemmat nelikymppisiä, joten en enää jaksais tapella. Voisiko kyse olla samasta asiasta?
siskolla ei kyllä luulisi olevan mitään syytä olla minulle kateellinen kun hänellä on kaikki asiat päällisin puolin hyvin, toisin kuin minulla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Ihmiset nyt vaan on omanlaisiaan, välillä kummallisia ja välillä pelottaviakin. Olkoon sisko, veli, isä tai lapsi, voi se silti olla ihan outo tyyppi. Viisainta olla tekemisissä vain sellaisten kanssa joiden kanssa viihtyy ja voi olla suunnilleen oma itsensä. Ei ketään tarvitse sietää vain siksi että suku.
Joskus lähisukulaisten, esim. äidin ja tyttären tai sisarusten, välille jumittuvat lapsuuden tai nuoruuden roolit, eikä niistä aina ole mahdollista päästä koskaan irti, jos kummallakin osapuolella ei ole aitoa halua muuttaa sitä dynamiikkaa.
Itselläni tällainen tilanne äitini kanssa. Olin tosi vaikea teininä, mutta nyt kun olen jo nelikymppinen, hyvin asiani hoitava ja toimeentuleva aikuinen ihminen, hän ei vieläkään tätä näe vaan kohtelee minua kuin kapinoivaa, typerää teiniä. Arvostelee, loukkaa, huutaa, yrittää määräillä. Koska äiti on jo 70 v, en usko että hän eläissään tulee näkemään minua enää muuten kuin vanhojen roolien kautta. Joten suojelen itseäni sillä, että tapaan äitiä vain melko harvoin ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Ne ajat kun täytyy tavata, kovetan itseni ja koitan sietää asiattomuudet hermostumatta. Aina en siinä tosin onnistu ja taas jouluna tuli vastattua tuntien arvostelun ja jäkätyksen jälkeen samalla mitalla takaisin, vaikka tiedän että se on lapsellista eikä auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ap
Niin, sulle riittää, että sinä itse uskot tuon kaiken. Suurin osa ihmissuhdesotkuista perustuu molempien omiin panoksiin. Ani harvassa on vain toisen vika. Mutta jatka vaan samaa rataa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ap
Niin, sulle riittää, että sinä itse uskot tuon kaiken. Suurin osa ihmissuhdesotkuista perustuu molempien omiin panoksiin. Ani harvassa on vain toisen vika. Mutta jatka vaan samaa rataa...
Ei tämä sinusta ollut vai miksi sulla tuli ekana mieleen tuollainen näkökulma tästä? Enhän minä missään kohtaa väittänyt että minussa ei olisi mitään vikaa? Mutta väitätkö että se on omaa vikaani että saan siskolta noin inhottavaa käytöstä jatkuvasti? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ap
Niin, sulle riittää, että sinä itse uskot tuon kaiken. Suurin osa ihmissuhdesotkuista perustuu molempien omiin panoksiin. Ani harvassa on vain toisen vika. Mutta jatka vaan samaa rataa...
Ei tämä sinusta ollut vai miksi sulla tuli ekana mieleen tuollainen näkökulma tästä? Enhän minä missään kohtaa väittänyt että minussa ei olisi mitään vikaa? Mutta väitätkö että se on omaa vikaani että saan siskolta noin inhottavaa käytöstä jatkuvasti? Ap
Olen eri kirjoittaja kuin tuo, joka haluaisi kuulla siskosi näkökulman, mutta olen samoilla linjoilla. Asioita voi aina tarkastella monesta näkökulmasta. Se mitä koet, on varmasti totta. Mutta jos siskosi kertoisi omasta näkökulmastaan teidän sisarussuhteestanne, asiat kuulostaisivat varmasti erilaisilta. Tänään oli Hesarissa juttu siitä kuinka lapsuudessa vallinneet roolit sisarussuhteissa jatkuvat usein vielä aikuisenakin. Ehkä teidän pitäisi yrittää puhua asiaa auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en usko enää koskaan yksipuolisia analyyseja toisen osapuolen kertomana mistään perhesuhteista. Todennäköisesti siskosi versio on aivan erilainen.
Yritin kyllä kertoa mahdollisimman totuudenmukaisesti. Ap
Aivan varmasti. Siskossa on vaikka mitä vikoja, mutta sussa ei mitään. En vaan usko.
Minulle on aivan sama uskotko vai et. Ap
Niin, sulle riittää, että sinä itse uskot tuon kaiken. Suurin osa ihmissuhdesotkuista perustuu molempien omiin panoksiin. Ani harvassa on vain toisen vika. Mutta jatka vaan samaa rataa...
Ei tämä sinusta ollut vai miksi sulla tuli ekana mieleen tuollainen näkökulma tästä? Enhän minä missään kohtaa väittänyt että minussa ei olisi mitään vikaa? Mutta väitätkö että se on omaa vikaani että saan siskolta noin inhottavaa käytöstä jatkuvasti? Ap
Olen eri kirjoittaja kuin tuo, joka haluaisi kuulla siskosi näkökulman, mutta olen samoilla linjoilla. Asioita voi aina tarkastella monesta näkökulmasta. Se mitä koet, on varmasti totta. Mutta jos siskosi kertoisi omasta näkökulmastaan teidän sisarussuhteestanne, asiat kuulostaisivat varmasti erilaisilta. Tänään oli Hesarissa juttu siitä kuinka lapsuudessa vallinneet roolit sisarussuhteissa jatkuvat usein vielä aikuisenakin. Ehkä teidän pitäisi yrittää puhua asiaa auki.
En ole ap, ja totta kai useimmiten asioilla on monta puolta, mutta tuo että ap:n sisko sanoo että "sun pitäisi kovettaa itsesi" on mun mielestä yleensä aika sairas lausunto. Varsinkin jos sen sanojalla on tapana haukkua toista.
Mulla hieman noin käyttäytyy sisko, joka on aina mielestään ollut perheessä syrjitty ja väärinymmärretty. Minun mielestäni hän on saanut tahtoaan muitakin enemmän läpi, koska suuttuu niin kovasti jos ei toiset ole myötäilleet. Hän ei ollenkaan näe tätä erityiskohtelua. Voi silti olla totta, että häntä ovat oikeastikin vanhemmat rakastaneet vähemmän juuri tuon hankalan luonteen takia, mistä on syntynyt ikävä kierre. Ehkä hän ei pääse eroon siitä lapsuuden tuskasta.
On todella nurinkurista, että sisko yhä purkaa vihaansa minuun, koska minun elämäni on sujunut aikuisena surkeasti häneenkin verrattuna. Ja puutteellisen vanhemmuuden syytähän hänen kokemuksensa on, eikä siskon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samanlainen tarina itselläni. Sisko jatkuvasti nälvii tai piikittelee jostakin. Itse olen aina ihaillut häntä, koska hän on muutaman vuoden vanhempi. Viime aikoina olen alkanut ajattelemaan, että ehkä hän ei niin välitä minusta tai seurastani. Hänen miehensä on alkanut olla samanlainen. Hän ei juuri muuten ota kontaktia tai aloita keskusteluja mutta välillä tulee piikikkäitä kommentteja. Vielä vähemmän ymmmärrän näitä henkilön suusta, jonka kanssa en edes ole läheinen.
Sisaruussuhteet voi olla tosi hankalia. Minullakin on, vaikka olemme uskovaisia, eli halutaan ja yritetään tehdä oikein ja olla hyviä ihmisiä. Mutta ei se niin helppoa ole. Todellakaan.
Sisaruussuhteissa on lähes aina jonkinlaista valtataistelua. Sisko on niin läheinen että tuntee toisen "heikot" kohdat ja helposti huonolla hetkellä käyttää niitä väärin. Kukaan ei valitse biologista siskoaan itselleen, eli toinen saattaa ärsyttää suunnattomasti erilaisuudellaan tai samanlaisuudellaan. Oma siskoni haluaisi olla tyyliin paras ystäväni, ja hänen mielestään sen kuuluisi mennä niin. Minä taas en häntä valitsisi bestiksekseni, sen verran erilaisia olemme.
Se että ollaan aikuisia ei välttämättä muuta asioita. Vanhat roolit vaivaa vielä aikuisinakin, niistä on tosi vaikea päästä eroon, esim. isosisko-pikkusisko-asetelmasta. Mutta tottakai aikuisena pitää käyttäytyä kuin aikuinen, yrittää ainakin!
Tsemppiä, puhuminen on auttanut meillä siskoni kanssa, toiottavasti teilläkin!
Katkaise välit siskoon kokonaan. En tiedä onko sellainen käytös narsismia vai stressaako häntä joku +ikä, mutta parempi jättää. Äitisi täytyy ymmärtää tilanne. Vieraile aina eri aikaan vanhempiesi luona ja sano että sinulle riitti siskon käytös. Ei pidä ottaa enää vastaan ilkeää käytöstä, se voi aiheuttaa henkisiä ongelmia muille, jos vuosia kuuntelee lyttäystä. Hänen ärsytyksensä ei luultavasti koskaan häviä, eikä tilanne tule paranemaan, ikävä kyllä. Erilaiset luonteet yms. Hän löytää kaltaistaan seuraa varmasti ja voivat keskenään kovistella toisiaan.
Minun isosiskoni on samanlainen. Häntä vaivaa kateus/mustasukkaisuus. Äiti ja isosisko eivät ole näin aikuisiälläkään tulleet toimeen ja nyt sisko syyttää minua siitä. Väittää siis äidin suosivan minua. Mikä voi olla tottakin, (tulen hyvin toimeen äidin kanssa, sisko ei osoita mitään kiinnostusta äitiä kohtaan.) mutta tuskin minun vikaani. Lisäksi ollaan molemmat nelikymppisiä, joten en enää jaksais tapella. Voisiko kyse olla samasta asiasta?