Miksi vanhemmat päästävät lapsensa lihomaan???????!

Olet oikeassa, vastuu on vanhempien. Katala karhunpalvelus on lihottaa lapsi läskiksi ja siitä saa sitten osakseen kiusaamista joka päivä. Ulkoiset eroavaisuudet on aina helppo ottaa kiusaamisen kohteeksi ja tässä oikein tarjotaan kiusaajille ase. Terveyssyyt tietysti tärkeimmät.

Minä lihoitin lapseni mässyllä, perso kun oli. Viisitoistavuotiaana laihdutti sitten itsensä luuviuluksi, eli -25 kg. Nyt ei syö mässyä vaikka tuputan..

No, jos vanhemmat ovat itse nähneet nälkää esim. sodan aikana, niin ovat halunneet sitten näyttää, että kyllä meillä nyt hyvin voidaan. Toisilla saattaa myös käsitys ulkonäöstä olla erilainen. Normaalipainoinen on liian laiha ja pullukka sitten sopivan kokoinen heidän mielestään.

"hänhän on vain raskasluinen" "lapsenpyöreyttähän se vain on" "kasvavan lapsen on hyvä syödä kunnolla" "Kyllä ne herkut liikkumalla sulaa" jne :D

Harmittaa kun muista lapsista on söpöjä lapsuuskuvia. Itselläni lähes kaikissa kuvissa orastava kaksoisleeuka, eivätkä vaatteetkaan istu söpösti päällä, kun reidet hinkuttaa yhteen ja kuminauha puristaa massun kohdalta. Hitto!

Päiväkodin eteisessä pistää silmään että lihavilla lapsilla on lihavat vanhemmat...

Vierailija kirjoitti:

Olin lähes koko lapsuuteni jonkin verran ylipainoinen tai ns. pullukka enkä näin aikuisena todellakaan ymmärrä mikseivät vanhempani puuttuneet asiaan. Siihen aikaan ei ylipainoisia lapsia juurikaan ollut, joten näiden ylimääräisten kilojen vuoksi sain usein vinoilua toisilta lapsilta painostani ja kyllähän itsekin tajusin olevani isompi kuin muut. Monet muut tytöt olivat tosi hoikkia ja siroja ja muistankin aina ajatelleeni olevani tosi ruma verrattuna heihin. Olisin itsekin halunnut olla laiha, jopa niin paljon että aloin omatoimisesti 10vuotiaana laihduttamaan. Mutta surullisinta oli etteivät vanhemmat oikein koskaan auttaneet asiassa, en ymmärrä miksi he antoivat syödä niin paljon leivonnaisia tai suklaata, sillä kyllähän heidän täytyi tietää

Huonoa omaatuntoa heikkotasoisesta vanhemmuudesta on paikkailtu herkuilla. Näin ainakin meillä tehtiin.

Kysy Sirpalta ja Teemulta. 

Veera alkaa muistuttaa syöttöporsasta. 

Eräs kaverini oli Se Lihava Lapsi,  80-lukua elettiin ja  me muut lapset olimme ihan rimppakinttuja.

Tämä kaveri oli iltatähti, viisikymppinen isä ei tahtonut jaksaa nuorimmaistaan ja teini-ikäisille isosisarillekin pikkusisko oli lähinnä rasite. Kaverini äiti sitten hyvitti leipomalla tyttärelleen pullaa ja keksiä, antamalla tälle karkkirahaa ym .  Jossain vaiheessa kaveria alettiin  kiusata rankasti kun erottui niin silmiinpistävästi joukosta. Ja nyt aikuisena on jojo- laihduttaja jonka koko elämä pyörii ristiriidan "ruoka on hyvää- mutta minun pitää pudottaa painoa!" ympärillä.

Reissatessani kävin yhdellä grillillä ja pakko oli huomioida sinne samaan aikaan tullut neljälapsinen perhe.  Kaikki lapset lihavia.

Lapsi voi olla luonnostaan isokokoinen ja tukeva, se on synnynnäistä,  rakenteellista ja yleensä perinnöllistä.  Se on normaalia, meissähän on pyknikkoja mikä näkyy jo lapsena, mutta kun lapsella roikkuu sellainen hyllyvä löllömaha, niin silloin pitäisi vanhemmilla hälytyskellot soida.  Se on pelkän mässyruuan tulosta.

Pahalta tuntui katsoa vanhinta,  n. 10-vuotiasta tyttöä, jonka lihavat posket tytisivät, valtava mahankellukka roikkui ja jalat otti yhteen kävellessä, niin että siitä tuli sellaista kinkkaamista.  Muut lapset oli samaa kaliberia kaikki.

Ja ei muuta kuin valtavat makkaraperuna-annokset jokaiselle, isot kokikset ja jotain muutakin vielä lisäksi siihen, kyllä kelpasi mässyttää.  Mahdotonta mekastusta ja ruuan kanssa häsläämistä mutta kaikki meni.  Lähtiessä vielä jokaiselle isot karkkipussit ja iskä näkyi kantavan vielä sipsisäkkiä.

En tajua. 

Miksi jotkut lapset syö yli äyräitten, opetetaanko heidät siihen?   Ainakaan tästä perheestä en usko, että grillillä syöminen oli vain satunnaista.  Niin tottuneesti ne siellä käyttäytyivät, että tuttua oli.

Kai tämä on nykyajan ilmiö.  Kyllähän grilliruokaan tottuu eikä mikään muu sitten hyvältä maistukaan.

Pitsat ja sipsit siihen vielä mukaan niin hyvä on kattaus.  Ruokahaluhan kasvaa syödessä.  Säälittää vaan tuonkin tyttölapsen tulevaisuus, jonain päivänä hänestä tulee teini ja peilikuva on ankara.

Mulla kaksi tyttöä ja molemmilla puututtu painoon terkkarilla. Isompi nyt laiha teini. Paino vaan muuttunut kausittain, välillä ollut pyöreämpi ja välillä ei, kasvupyrähdykset tasoittaneet. Nyt nuoremmalla jo toisen kerran edessä tilanne että painosta valitettu.

Kurjaa se kun joka päivä ulkoillaan ja on kaksi liikuntaharrastusta, lautasella puolet aina vihanneksia. Toki kaverisynttäreitä ja sen tyyppisiä herkkuhetkiä tulee melko paljon mutta koko ajan tiedotamme painoasian. Kyllä se stressaa kun puututaan vaikka pitäis jo isomman tytön kohdalla olla oppinut että tuo asia vaihtelee.

Jo kymmeniä vuosia sitten yksi pariskunta yritti kovasti lasta. Monen keskenmenon jälkeen se onnistuikin. Poikaa sitten syötettiin oikein urakalla ja satuin kerran näkemään, mitä lapsi otti välipalaksi: kokonaisen lenkkimakkaran ja litran jaffapullon. Minulla on kuva, jossa olen 18 ja lapsi 6. Lapsi ylettyy minua vyötäröön, mutta painonsa oli enemmän kuin minulla.

Joskus ajattelin, miten tämän ressukan elämä meni. 

Mulla on fyysinen sairaus ja en pysty itse "liikuttamaan" lasta. Saamme heikosti tukea yhteiskunnalta tällä hetkellä. Lapsen mummu haluaisi hoitaa, mutta syöttää lasta ihan liikaa. Toivoisin että saatais perheen ulkopuolinen "kummi" pian, että lapsi pääsisi harrastamaan liikuntaa aikuisen kanssa ja kotiapua, että ruuan osto ja valmistus helpottaisi.

Lapsi on perso herkuille ja juo sokerijuomia aina kun on tarjolla, koulussa syö paljon, kasvikset ei maistu, kavereiden karkit syö, jos kaverit antaa. On jo neljännellä luokalla, niin ei pysty kaikkea vahtimaan ja estämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on fyysinen sairaus ja en pysty itse "liikuttamaan" lasta. Saamme heikosti tukea yhteiskunnalta tällä hetkellä. Lapsen mummu haluaisi hoitaa, mutta syöttää lasta ihan liikaa. Toivoisin että saatais perheen ulkopuolinen "kummi" pian, että lapsi pääsisi harrastamaan liikuntaa aikuisen kanssa ja kotiapua, että ruuan osto ja valmistus helpottaisi.

Lapsi on perso herkuille ja juo sokerijuomia aina kun on tarjolla, koulussa syö paljon, kasvikset ei maistu, kavereiden karkit syö, jos kaverit antaa. On jo neljännellä luokalla, niin ei pysty kaikkea vahtimaan ja estämään.

Siis meille ei osteta kotiin sokerijuomia, mutta esim. tuolla mummulla on tarjolla glögiä ja kaakaota, jota vedetään sitten. Sanomiseni ei ole auttanut, kun ei mummu ymmärrä juomien lihottavan.

Ihmiset ei tunnu millään uskovan perheen huonoa tilannetta koska suomessahan on hyvä sosiaaliturva ja terveydenhuolto. Mutta kun ei oikeasti ole. Ja olen useasti ihan ilmaissut, että olen avoin avulle, mutta sitä sopivaa apua ei oikein ole, olisi vaan jotain päihdeongelmaisen vanhemman ohjausta mitä meillä ei tarvita. Olen niin selväjärkisen oloinen ja normaalin näköinen sossun tapaamisissa, että huonoa terveyttäni ei uskota, kun kerran mielenterveys ja järki vaikuttaa ok:lta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kaksi tyttöä ja molemmilla puututtu painoon terkkarilla. Isompi nyt laiha teini. Paino vaan muuttunut kausittain, välillä ollut pyöreämpi ja välillä ei, kasvupyrähdykset tasoittaneet. Nyt nuoremmalla jo toisen kerran edessä tilanne että painosta valitettu.

Kurjaa se kun joka päivä ulkoillaan ja on kaksi liikuntaharrastusta, lautasella puolet aina vihanneksia. Toki kaverisynttäreitä ja sen tyyppisiä herkkuhetkiä tulee melko paljon mutta koko ajan tiedotamme painoasian. Kyllä se stressaa kun puututaan vaikka pitäis jo isomman tytön kohdalla olla oppinut että tuo asia vaihtelee.

Se riippuu niin ihmisestä. Tärkeintä kai ohjata kuitenkin siihen terveelliseen elämään.

Mun miehen lapsi ei tykkää mistään normaalista ruoasta. Liikuntaa tunti viikossa harrastuksessa. Mäkkärillä syö omat ja sisarusten ruoat. Ylipainoa on mutta edes herkkuihin ei puututa, ettei lapselle tule syömishäiriötä jos asiasta huomauttaa.

Minusta se on syömishäiriö, jos tunteitaan käsittelee syömällä ja syö koska aivojen palkitsemismekanismi kilisee.

Mutta, en puutu. Terveellisiä ruokia tarjoan, ei maistu ja lapsi syö leipää ja muroja.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on fyysinen sairaus ja en pysty itse "liikuttamaan" lasta. Saamme heikosti tukea yhteiskunnalta tällä hetkellä. Lapsen mummu haluaisi hoitaa, mutta syöttää lasta ihan liikaa. Toivoisin että saatais perheen ulkopuolinen "kummi" pian, että lapsi pääsisi harrastamaan liikuntaa aikuisen kanssa ja kotiapua, että ruuan osto ja valmistus helpottaisi.

Lapsi on perso herkuille ja juo sokerijuomia aina kun on tarjolla, koulussa syö paljon, kasvikset ei maistu, kavereiden karkit syö, jos kaverit antaa. On jo neljännellä luokalla, niin ei pysty kaikkea vahtimaan ja estämään.

Alapeukut? Kertokaa ihmeessä, miten autan lasta laihtumaan tällaisessa tilanteessa.

Sitä on kaikenlaista vinksahtanaisuutta, kuten vaikka että äiti on kateellinen lapselleen, ja lihottaa tahallaan.

Tunnetuin esimerkki varmaan Victoria B. Itse nälkäkurki, mutta tytär Harper on vauvasta asti aina ollut  kuvissa suussaan tikkari, jäätelö tai vaikka kokispullo. "Urheiluleirin" ruokajonossa tylleröllä oli ainakin litran kokispullo ja iso kulho ranskalaisia, kun äiti hifistelee edamame-pavuilla...

Tytön reidet ovat jo paksummat kun äidillään. Ja viime vuonna kuusivuotiaalla oli yllään äidin aikuisena käyttämä balettipuku. Ajattelin, että hyvä kokeilla sitä jo nyt, kun vielä mahtuu...(:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on fyysinen sairaus ja en pysty itse "liikuttamaan" lasta. Saamme heikosti tukea yhteiskunnalta tällä hetkellä. Lapsen mummu haluaisi hoitaa, mutta syöttää lasta ihan liikaa. Toivoisin että saatais perheen ulkopuolinen "kummi" pian, että lapsi pääsisi harrastamaan liikuntaa aikuisen kanssa ja kotiapua, että ruuan osto ja valmistus helpottaisi.

Lapsi on perso herkuille ja juo sokerijuomia aina kun on tarjolla, koulussa syö paljon, kasvikset ei maistu, kavereiden karkit syö, jos kaverit antaa. On jo neljännellä luokalla, niin ei pysty kaikkea vahtimaan ja estämään.

Alapeukut? Kertokaa ihmeessä, miten autan lasta laihtumaan tällaisessa tilanteessa.

Kai nyt 10-11 vuotias osaa ihan itse mennä liikkumaan ja harrastamaan. Ruuat voi ostaa vaikka kotiinkuljetuksella.

Vierailija kirjoitti:

Kysy Sirpalta ja Teemulta. 

Veera alkaa muistuttaa syöttöporsasta. 

Sä muistutat idioottia. Vähän voisi miettiä, mitä lapsista kirjoittaa nimellä tänne.