Muita jotka hermostuessaan puhuu mitä sattuu? Ärsyttää, kun työhaastattelussa
vastailin ihan tyhmiä! Vastailin joihinkin lyhyesti, vaikka olisi ollut paljon kerrottavaa. Annoin kuvan, että en oikein osaa jotain asiaa, vaikka oikeasti osaan hyvin... Jaarittelin jostain turhasta... jne...
En ikinä olisi vastaillut näin ns. normaalissa tilanteessa. Menipä sekin paikka taas sivu suun...
:(
Kommentit (4)
Juu, et ole ainut. Mäkin olen omituinen höpöttäjä ja sanavalinnat ovat ihan ihmeellisiä ja saattaapa jopa sijapäätteet mennä pieleen. Ihme kyllä, silti olen työllistynyt ihan ok ja jopa pärjännyt työssä. En nykyisin juurikaan häpeile tuota ominaisuutta. Ehkä siksi se ei niin haittaa. Silloin niitä töitä ei tosiaankaan saanut, kun olin ennen jotenkin niin häpeilevä ja anteeksipyytelevän oloinen. Itsevarmuutta kehiin ap!
HIeman ohi aiheen, mutta omat sekavat puheeni saattavat liittyä monenlaisiin tilanteisiin. Yksi laji niitä on liika avautuminen asioista, joista ei pitäisi puhua. Olen koettanut päästä tuosta piirteestä eroon ja ehkä olenkin kehittynyt. On ihmisiä, jotka saavat olon tuntumaan erittäin epävarmalta ja silloin saattaa purskahduttaa asioita, joita ei oikeastaan haluaisi kertoa.
Jos haastattelussa kiinnitetään liikaa huomiota virheisiin, ei taida olla paikkakaan hyvä.
Ja vielä annetaan ymmärtää tästä kannattaa kamppailla.
Muistan kun kysyttiin: mitkä ovat huonoja puoliasi? Vastasin: en osaa sanoa. Pääsin sinne.
Vinkki: harjoittele kotona ennalta ihan puhuen ääneen vastaamaan kysymyksiin. Valmista ihan ranskalaisilla viivoilla pikku puheenvuorot niistä tavallisimmista kysymyksistä. Ja opettelet puhumaan ne sujuvasti. Vaikka ihan tarkalleen joka asiaa ei sellaisenaan kysyttäisikään, niin saat näin ujutettua omat tärkeimmät pointtisi vastauksiin.