Tuntuuko teistä joskus, että paha keskittyy

yhdelle henkilölle? Sille, joka sen vähiten ansaitsisi. Tuntuu, että toisella olisi joku kirous päällä. Yksi tuttu on tällainen. Kun pääsee yli yhdestä vastoinkäymisestä niin on kolme seuraavaa jo ovella. Silti, kun näemme niin hymyilee eikä valita. Sinänsä pelottavaa, kun koskaan ei tiedä, mitä on käynyt läpi vaikka viime yönä. Kuuntelee itse valitusta jostain pikkuisista arkisista asioista ja silti jaksaa tukea.