Lue keskustelun säännöt.
Nyt vasta tajusin miksi lastenhoito on niin rankkaa
25.12.2018 |
Olen pohtinut pitkään, miten ihmiset jaksavat lapsiperhearkea. Meillä yhden lapsen politiikka on sementoitu jo varsin varhain lapsemme synnyttyä.
Nyt olen päätynyt lopputulemaan, miksi lapsenhoito on tuntunut niin raskaaalta: En ole tehnyt vapaa-aikanani ennen lasta käytännössä yhtään mitään. Lukenut lähinnä kirjoja ja surffaillut netissä, ollut rauhassa. Siitä kontrasti siihen, että olet kokopäiväinen (tai edes osapäiväinen) viihdyttäjä, ruokkija, huolehtija ja täyden ylläpidon tarjoaja, on valtava. Niin sanotuista saavutetuista eduista luopuminen on ollut suurin ärsytystä ja jaksamishaasteita aiheuttanut asia.
Kommentit (43)
Kun ei tiedä paremmasta, ei osaa kaivatakaan parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkkaa on kahden pikkuisen kanssa tyttö 7kk poika 2 1/2v. Isä polttelee pilveä ja ei herää aamulla kirveelläkään ylös, ei vaikka paloauto vieressä huutaisi . Tyttö herää joka aamu 6-7h välillä siinä aamupesut, pukemine ja tuttipullo, wc:ssä olen ehtinyt itse käydä, kunnes taapero sieltä heräilee ja haluaa heti pissalle. Isä ei siis herää tähän huutoon. Mun pitäisi olla klo 9h töissä, 45min automatkan päässä ja ukko vain nukkuu (hän tekee duunia kotoa käsin). Mieheni nukkuu vaikka puhelimen herätyskello on hälyyttänyt jo 10min välein 4x.. ja niin olen minäkin käynyt sanomassa että "herää nyt että mä pääsen lähteen töihin".
Riitaa on tästä tullut, mieheni kiukkuaa minulle että "miksi olet vielä täällä" ! Mun pitäis vain lähtä töihin ja jättää lapset itkemään sänkyihinsä, että herra saa rauhassa nukkua.. en vain voi, voi lapsi parkojani.
Eli tälläista tämä on miltein joka aamu. Puen, syötän ja laitan lapset valmiiksi herralle että hänen ei täydy muutakuin herätä ja viedä lapset hoitoon... On hänen elämänsä helppoa..( lukuunottamatta muita pïvän aikoja)!
Eli tässä halusin vain kertoa että lapsenhoidon tekee vaikeaksi toinen osapuoli, joka ei osallistu, ei niinkuin toinen. Tämä ottaa päästä niin paljon, helpommin selviytyisin varmaan jos tuota "3.matta isoa lasta" ei olisi.
Sama homma täällä kuin aloittajalla, vietin ennen hyvin rauhallista elämää ennen lasta. Nyt olen menettänyt sen vapauden tehdä mitä huvittaa, vaikkakin se olisi pelkkää olemista ja rentoutumista. Omalla kohdalla tämä vapauden menettäminen on tuntunut raskaimmalta asialta hyväksyä. En rehellisesti sanottuna osannut odottaa tätä, vaikka tiesin teoriassa, että lapsi on sinusta riippuvainen koko ajan.
Mulle rankinta on jatkuva möly ja hälinä :D Omat lapset ovat vieläpä melko rauhallisia tapauksia, mutta silti pää ei välillä vaan kestä, kaipaan 100% hiljaisuutta. Olen suunnitellut että alkaisin heräämään klo 5 aamulla että saisin olla tunnin aivan hiljaa itsekseni, mutta olen sen verran aamu-uninen etten vielä ole päättänyt kumpaa arvostan enemmän.
Helpompaa se on, jos on saanut laiskotella koko alkuelämänsä. Mutta jos jokainen valveillaolohetki on ollut täynnä joko työtä, treenaamista tai harrastusta tai toista työtä, on raskasta jatkaa elämää, jossa lapset vaativat kaiken 24/7. Lepoaikaa kokonaiselämään ei tule lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
potuttaa kirjoitti:
Rakkkaa on kahden pikkuisen kanssa tyttö 7kk poika 2 1/2v. Isä polttelee pilveä ja ei herää aamulla kirveelläkään ylös, ei vaikka paloauto vieressä huutaisi . Tyttö herää joka aamu 6-7h välillä siinä aamupesut, pukemine ja tuttipullo, wc:ssä olen ehtinyt itse käydä, kunnes taapero sieltä heräilee ja haluaa heti pissalle. Isä ei siis herää tähän huutoon. Mun pitäisi olla klo 9h töissä, 45min automatkan päässä ja ukko vain nukkuu (hän tekee duunia kotoa käsin). Mieheni nukkuu vaikka puhelimen herätyskello on hälyyttänyt jo 10min välein 4x.. ja niin olen minäkin käynyt sanomassa että "herää nyt että mä pääsen lähteen töihin".
Riitaa on tästä tullut, mieheni kiukkuaa minulle että "miksi olet vielä täällä" ! Mun pitäis vain lähtä töihin ja jättää lapset itkemään sänkyihinsä, että herra saa rauhassa nukkua.. en vain voi, voi lapsi parkojani.
Eli tälläista tämä on miltein joka aamu. Puen, syötän ja laitan lapset valmiiksi herralle että hänen ei täydy muutakuin herätä ja viedä lapset hoitoon... On hänen elämänsä helppoa..( lukuunottamatta muita pïvän aikoja)!
Eli tässä halusin vain kertoa että lapsenhoidon tekee vaikeaksi toinen osapuoli, joka ei osallistu, ei niinkuin toinen. Tämä ottaa päästä niin paljon, helpommin selviytyisin varmaan jos tuota "3.matta isoa lasta" ei olisi.
Mitä mä just luin? Miksi ihmeessä olet edes hankkinut lapsia jonkun pilviveikon kanssa? Ja kuinka voit jättää lapset tuollaisen ihmisen vastuulle? Tuossa kuulostaisi olevan lasun ainekset.
potuttaa kirjoitti:
Rakkkaa on kahden pikkuisen kanssa tyttö 7kk poika 2 1/2v. Isä polttelee pilveä ja ei herää aamulla kirveelläkään ylös, ei vaikka paloauto vieressä huutaisi . Tyttö herää joka aamu 6-7h välillä siinä aamupesut, pukemine ja tuttipullo, wc:ssä olen ehtinyt itse käydä, kunnes taapero sieltä heräilee ja haluaa heti pissalle. Isä ei siis herää tähän huutoon. Mun pitäisi olla klo 9h töissä, 45min automatkan päässä ja ukko vain nukkuu (hän tekee duunia kotoa käsin). Mieheni nukkuu vaikka puhelimen herätyskello on hälyyttänyt jo 10min välein 4x.. ja niin olen minäkin käynyt sanomassa että "herää nyt että mä pääsen lähteen töihin".
Riitaa on tästä tullut, mieheni kiukkuaa minulle että "miksi olet vielä täällä" ! Mun pitäis vain lähtä töihin ja jättää lapset itkemään sänkyihinsä, että herra saa rauhassa nukkua.. en vain voi, voi lapsi parkojani.
Eli tälläista tämä on miltein joka aamu. Puen, syötän ja laitan lapset valmiiksi herralle että hänen ei täydy muutakuin herätä ja viedä lapset hoitoon... On hänen elämänsä helppoa..( lukuunottamatta muita pïvän aikoja)!
Eli tässä halusin vain kertoa että lapsenhoidon tekee vaikeaksi toinen osapuoli, joka ei osallistu, ei niinkuin toinen. Tämä ottaa päästä niin paljon, helpommin selviytyisin varmaan jos tuota "3.matta isoa lasta" ei olisi.
JSS, mitä ihmettä sä tuollaisella äijällä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
potuttaa kirjoitti:
Rakkkaa on kahden pikkuisen kanssa tyttö 7kk poika 2 1/2v. Isä polttelee pilveä ja ei herää aamulla kirveelläkään ylös, ei vaikka paloauto vieressä huutaisi . Tyttö herää joka aamu 6-7h välillä siinä aamupesut, pukemine ja tuttipullo, wc:ssä olen ehtinyt itse käydä, kunnes taapero sieltä heräilee ja haluaa heti pissalle. Isä ei siis herää tähän huutoon. Mun pitäisi olla klo 9h töissä, 45min automatkan päässä ja ukko vain nukkuu (hän tekee duunia kotoa käsin). Mieheni nukkuu vaikka puhelimen herätyskello on hälyyttänyt jo 10min välein 4x.. ja niin olen minäkin käynyt sanomassa että "herää nyt että mä pääsen lähteen töihin".
Riitaa on tästä tullut, mieheni kiukkuaa minulle että "miksi olet vielä täällä" ! Mun pitäis vain lähtä töihin ja jättää lapset itkemään sänkyihinsä, että herra saa rauhassa nukkua.. en vain voi, voi lapsi parkojani.
Eli tälläista tämä on miltein joka aamu. Puen, syötän ja laitan lapset valmiiksi herralle että hänen ei täydy muutakuin herätä ja viedä lapset hoitoon... On hänen elämänsä helppoa..( lukuunottamatta muita pïvän aikoja)!
Eli tässä halusin vain kertoa että lapsenhoidon tekee vaikeaksi toinen osapuoli, joka ei osallistu, ei niinkuin toinen. Tämä ottaa päästä niin paljon, helpommin selviytyisin varmaan jos tuota "3.matta isoa lasta" ei olisi.
Ei j******a! Sulla on siellä päihdeongelmainen ja jätät tuollaisen niskoille oikeasti kaksi lasta? Nyt nainen vähän selkärankaa! Äitini luuli samanlaisella tekniikalla saavansa isänvaistot heräämään vain yksinkertaisesti jättämällä meidät humalaansa poisnukkuvalle isällemme ja lopputuloksena on meille kaikille kolmelle jääneet hirveät ocd- oireet, traumaperäinen stressi, masennus ja elämäntaitojen puute. Tee jotain elämällesi, hae apua itsellesi ja pelasta itsesi ja lapsesi tuollaiselta ympäristöltä. Mitä ihmettä oikein teit vielä toisen lapsenkin tuollaisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan kokenut lastenhoidon olevan rankkaa. Rakastin sitä aikaa.
t. Neljän äiti
Kieltämättä on päiviä kun kaipaa sitä aikaa jolloin sai maata koko päivän eikä tarvinnut oikeasti tehdä yhtään mitään. Nyt kun lapsi on 3, niin ei tuollaista ole tarjolla muutoin kuin harvoin lapsen ollessa yökylässä. Tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta että vielä joskus vois vaan olla viikonloppuisinkin esim.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kokenut lastenhoidon olevan rankkaa. Rakastin sitä aikaa.
t. Neljän äiti
Sulla on aika kullannut muistot.
Minusta lasten kanssa on aina ollut kotona tosi helppoa ja hauskaa, vaikka yli 10v olin yksin heidän kanssaan. Tylsää olla ilman heitä. (Toisella oli tosi pahoja ongelmia koulussa, mutta kaikki selvitettiin.) Vasta nyt pyörin somessa. M54
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on kaksi lasta ja itse asiassa toisen jälkeen oli helpompaa, kun lapset hoitivat toistensa viihdyttämisen. Tätä ei moni yhden lapsen politiikkalainen jostain syystä hoksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan kokenut lastenhoidon olevan rankkaa. Rakastin sitä aikaa.
t. Neljän äiti
Sulla on aika kullannut muistot.
Ei ole
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi lasta ja itse asiassa toisen jälkeen oli helpompaa, kun lapset hoitivat toistensa viihdyttämisen. Tätä ei moni yhden lapsen politiikkalainen jostain syystä hoksaa.
Etkä tietysti ikinä joutunut toimimaan tuomarina riitojen välissä? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kaksi lasta ja itse asiassa toisen jälkeen oli helpompaa, kun lapset hoitivat toistensa viihdyttämisen. Tätä ei moni yhden lapsen politiikkalainen jostain syystä hoksaa.
Etkä tietysti ikinä joutunut toimimaan tuomarina riitojen välissä? ;)
Mitä sitten jos olisi joutunutkin? Ei se tarkoita, että elämä olisi rankkaa. Se on normaalia ja osa vanhemmuutta
Olisko kannattanut kokeilla sitä jenkkien jauhosäkki- kanamunakenno lastenhoitokokeilua ensin, ennen lisääntymistä?
Kuljeta kolmen kilon jauhosäkkiä mukanasi joka paikkaan. Syötät, juotat, viihdytät huolehdit, leikität, nukutat, hoivaat sitä kuin lasta. Viikon tai kaksi. Siinä tulee jo jonkinlainen käsitys, mitä on kun lapsi on läsnä 24/7. Ja laitat herätyksen soimaan parin-kolmen tunnin välein.
Ja ajattele millainen metatyöurakka sinulla on vielä edessäsi.
Tai siis älä ajattele, ettei metailusi luhista sinua kokonaan.
Vanhaan hyvään aikaan vauvat käytiin vääntämässä saunassa, maattiin muutama päivä pirtissä ja mentiin takaisin töihin.
Nyt on niin kauheen raskasta, ettei pysty kykeneen ilman turvaverkkoja, isovanhempia, päivähoitoa neuvolaa ja stananmoista määrää hilavitkuttimia, burberryn pipoa, chanelin laukkua ja tekokynsiä.
En minäkään tehnyt. Harrastuksia ei ollut. Katsoin tv:tä, luin, söin. Silti halusin kolme lasta ja lasten kanssa olo ei ollut koskaan rankkaa. Kotiäitinä olin kunnes esikoinen lähti esikouluun.