Mikä vikana jos lapset huutavat ja itkevät aina?

Ei huuda aina, aika harvoin, Tytöt 2v ja 3v

Kuten ap itsekin jo ajattelit, autismi on yksi syy ja autismin kirjo on hyvin laaja. Tämä siis vain yhtenä vaihtoehtona.

Paljon syitä ja diaknooseja lasten levottomuuteen.

Meillä ei ole jatkuvaa, kun käyn töissä ja lapset päiväkodissa, mutta tänä syksynä ovat olleet todella paljon sairaina. Viimeiset kaksi viikkoa koko ajan jompi kumpi, ensi oli flunssa ja nyt oksennustauti. 1-vuotiaan sairastaminen on itkemistä ja nukkumista, ja 3-vuotias kyllästyy tietysti sisällä olemiseen. Ei tosiaan olla teidän naapureita, koska ovat lapset sentään enemmän päiväkodissa olleet kuin sairaana, mutta voisko joku samankaltainen selitys kuitenkin olla?

Ne huutaa kun äiti pyörii facessa ja netissä muutenkin tauotta. Noita huutavia pentuja on leikkipuistot täynnä kun äiti keskittyy luuriin pelkästään. Jos antais huomioo ja keskittyis siihen rääkyvään otukseen, niin se ei huutais niin paljoa.

Meillä lapset (3 ja 1) huutavat, kiljuvat, juoksevat ja hyppivät omasta mielestäni "taukoamatta". Onneksi asutaan omakotitalossa!

Ulkoilemme noin 2x 2h päivittäin pihalla tai leikkipuistossa, olen läsnä ja tehdään kaikenlaista yhdessä pitkin päivää. Lapset sattuvat tykkäämään riehuntaleikeistä enemmän kuin esimerkiksi askartelusta tai lukemisesta. Nyt lempileikkinä on sellainen, että esikoinen menee piiloon, pienempi etsii ja karjuu täysillä kun löytää piilon. Isompi kiljuu ja lähtee juoksemaan karkuun, pienempi juoksee perässä karjuen. Välillä itketään kun kaadutaan. Mitkään puheet tai kiellot eivät auta, välillä tekis mieli teipata noi suukapuloissa lattiaan kiinni! Korvat ne on minullakin päässä. Toivon tämän olevan vain ohimenevä vaihe ja lasten rauhoittuvan iän myötä, toisaalta en liikaa luottais tuohonkaan kun omaa lapsuutta muistelee :D.

Toki jatkan sinnikkäästi kasvattamista ja ohjeistamista. Kyllä se tästä...

Meitä oli seitsemän sisarusta, minä nuorin.

Äiti joskus nauraa että onneksi oli omakotitalo, ei meitä vuokralla olisi pidetty missän!

Poikia kolme ja tyttöjä neljä. Pojilla omia painiharjoituksiaan yläkerrassa niin että katto jytisi, minä ja minusta seuraava sisko tapeltiin välillä todella äänekkäästi. Ääntä riitti mutta mikään paikka ei koskaan hajonnut. Kesällä juostiin metsissä ja purettiin intoa siellä. Talvella tehtiin isoja lumilinnoja ja hiihdettiin yms. Energiaa sai purettua terveellä tavalla.

Sekin oli kummaa kun sairaina ei juurikaan oltu! Muistan kokonaisia kouluvuosia etten ollut päivääkään kipeä, ja meillä sentään oli iso koulu ja paljon oppilaita.

Kotona ei juotu eikä tapeltu. Oli turvallista kasvaa ja elää. Maallista hienoa ei paljoa ollut, mutta aina ruoka pöydässä ja sitä riittävästi. Vaatteet teki äiti ja saimme kehuja miten kauniisti olimme puettuja. En muista puutetta yhtään mistään. Itse annon mm. yhdet talvikengät naapurin tytölle kun hän kulki kumisaappaissa vielä marraskuussa. Sanoin vain äidille että annoin Maaretille kun hänellä ei ole kenkiä. Sehän passasi äidille ja sain uudet.

Olen siis jo 60-vuotias ja kahden oman aikuisen lapsen äiti. Yksinhuoltajana pienestä pitäen kasvattanut, ja kai sitä ääntä oli meilläkin, mutta mitään ylenmääristä huutoa ja kiljuntaa en kyllä myönnä. Syliä ja rakkautta lapsille oli paljon. Kasvoivat tasapainoisiksi hienoiksi omillaan toimeentuleviksi yhteiskunnan jäseniksi. Luulen vaan, että nykyajan mukamas-kiire ja stressi heijastuu vanhemmista lapsiin, ja luo turvattomuuden ja epästabiilin ilmapiirin. Lapset kärsii.

Kun vanhemmat älyäisivät pysähtyä miettimään, mikä ja mihin se alituinen kiire on? Pitääkö elämää suorittaa henki kurkussa? Työssä pitää käydä, totta kai, ja toimeentulosta huolehtia. Kuitenkin voisi opetella hitaamman tavan elää ja karsia pois ne turhat tavoitteet ja pakot, ihminen tarvitsee loppujen lopuksi niin vähän sitä maallista hyvää. Perustarpeet, aikaa ja rakkautta ja oikeaa läsnäoloa lapsille. Pysähdytään yhdessä kuuntelemaan ja katselemaan ja ihmettelemään. Osallistutaan enemmän sinne lasten maailmaan. Mitän et menetä! Päin vastoin. Hyvää ja rauhallista Joulua.

Kun minun vauva oli 8kk. Hän huutaa koko ajan myös. Neuvola sanoi että hän tutkii itse ääni.

Ehkä tuon ikäiset kiljuu muutenkin, mutta meillä kiljuu naapurissa 5- ja 7 -vuotiaat. Nuorempi itkee joka asiasta ja vanhempi alkaa huutaa (siis avaa suunsaa ja huutaa suoraa huutoa itkemättä), kun joku asia harmittaa. Niillä kyse on kavatusongelmasta. Se klassinen: isä on tosi tiukka ja äiti ei pidä mitään rajoja. Isä natseilee, koska on niin kyllästynyt siihen, että äiti on täysin löperö ja yrittää korjata sitä. Vastaavasti äiti pehmoilee, koska hänestä isä on aivan liian tiukka. Lopputuloksena on todella huonokäytöksiset lapset, jotka näyttelee vieraille keskaria, nimittelevät omaa äitiään ja potkivat/lyövät äitiään myös, jos äidin joku määräys ei nappaa.

Meillä naapuri antoi lapsen huutaa kotona ja kaikuvassa rappukäytävässä. Molemmat vanhemmat ihan mt-tapauksia joista isä oli suorastaan pelottava. Asiasta kun huomautti niin vastaus oli tosi aggressiivinen.

Muutettiin pois :(