Appivanhemmat, millainen suhde teillä on lapsenne kumppaniin?

Olen alkanut joulun lähestyessä ahdistua siitä, että joulu vietetään tänä vuonna anoppilassa. En nimittäin tunne kuuluvani perheeseen ja appivanhempani tuntuvat etäisiltä. Tutustuimme yliopistossa poikaystäväni kanssa, takana on noin puolitoista vuotta seurustelua. Anoppilassa on tullut vietettyä paljon aikaa aivan seurustelun alusta asti. Jotenkin tuntuu, että appivanhempani eivät juurikaan pidä minusta, vaikka olen aina pyrkinyt olemaan kohtelias, pukeudun siististi, autan kotitöissä ja parhaani mukaan koitan viestiä olevani kiinnostunut heistä ja heidän asioistaan. Olen aika hiljainen enkä ole itse keskustelussa mielelläni esillä. Appivanhempani eivät muistaakseni koskaan ole kysyneet esimerkiksi mitä minulle kuuluu, eivät mitään perheestäni, opiskelustani tai mistään henkilökohtaisesta, harvemmin kohdistavat mitään kysymyksiä/keskustelua minulle. He eivät ole kutsuneet minua sukuloimaan. On tullut olo, että he eivät ehkä haluakaan tuntea minua ja olen surullinen, sillä tunnen että tässä suhteessa olisi muuten potentiaalia vaikka naimisiinmenoon asti.

Kiinnostaisi tietää, miten te suhtaudutte aikuisten lastenne kumppaneihin?