Lue keskustelun säännöt.
Tajusin juuri perimmäiset motiivini elämässä:
18.01.2008 |
1) Saan kicksejä siitä, kun teen jotain, mitä ei tod. pitäisi. Eli teen ihan mitä tahansa muuta kuin mitä oikeasti pitäisi tai olisi pakko tehdä. Nytkin notkun täällä enkä tee töitä...
2) Pelkään, ettei minusta pidetä. Teen mitä vain, jos saan sen avulla hyväksyntää ja saan jonkun pitämään minusta tai arvostamaan minua.
MITÄ IHMETTÄ MÄ NYT TEEN? Olen miettinyt jo kohta viisi vuotta, mikä olisi minun alani, minun paikkani maailmassa, sellainen juttu, jota tehdessä ei aina tuntuisi kuin silitettäisiin vastakarvaan. Nyt tajuan, että sellaista ei ole olemassakaan! Ei kukaan maksa minulle palkkaa siitä, että teen jotain mitä ei pitäisi... Eikä kukaan varmasti tule ihailemaan minua siksi, että en tee sitä mitä pitäisi :(
Kommentit (4)
toisaalta on se palstan tasoa vastaava kommentti...
Julkkikset ja lastenvaatteet kiinnostaa täällä ilmeisesti tänään enemmän kuin elämän pohdiskelu :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tossa kakkosen kommentissa oli sun mielestä? mä ainakin ymmärsin sen tarkoittavan, että ehkä sen työn ei tarviikkaan olla se suurin juttu sun elämässä. työtä voi tehdä ihan vaan sen takia et saa palkkaa ja vapaa-ajalla voi sitten toteuttaa niitä muita juttuja.
Toi että tekee kaikkea muuta kuin sitä mitä pitäisi voi olla ainakin kahdesta syystä tapahtuvaa, joko ahdistuksen pakenemista tai passiivis-agressiivista vastarintaa... Kun ei esim. pysty sanomaan ei, sitä haraa vastaan olemalla tekemättä mitään.
Tiedoksesi, ei munkaan elämän keskeiset kicksit tule karkkien pakkaamisesta liukuhihnalla... Joskus vaan on tehtävä TYÖTÄ, ei se kaikki ole vaan hupia.