Väsynyt äiti

Siinä puolen vuoden iässä alkaa helpottamaan, opeta vauva pulloon niin pääset myös yksin liikkumaan. Pääset pikkuhiljaa nukkumaan univelkojakin pois jne. Kyllä se siitä, voiton puolella olet jo! :)

T. 3,5v ja 1v äiti

Etsi sellainen pullotutti, mistä lapsi suostuu juomaan. Mekin kokeiltiin useamman eri mallista. Lenkille ja kauppaan, voit mennä ilman varamaitojakin. Minä totesin, että en jaksa, jos en käy miltei joka päivä jossain kodin ulkopuolella. Kaupassa, kirppareilla, kirjastossa, uimassa, lenkillä, kuntosalilla. Olet paljon jaksavampi äiti, kun käyt muuallakin. Ja aikaa siihen ei mene kuin puoli-2 tuntia illasta ja sen ajan mies pärjää varmasti yksin.

Pyydä rohkeasti apua. Itse en olisi järjissäni, jos oma äitini ei olisi ollut suureksi avuksi. Myös lievää masennusta voi olla ilman, että itse sitä tajuaakaan. Puhukaa miehen kanssa asia sillä lailla selväksi, että tiedostatte molemmat vauva-ajan vaativuuden. Päätätte, että tämä on nyt tätä ja sitten, kun on helpompaa, panostatte parisuhteeseenne!



Tsemppiä!

Sellaisilta tahoilta avun pyytäminen on mun mielestä ihan normaalia, eikä vielä vaadi että kertoisin heille olevasi ihan finaalissa (ei sekään olisi huono idea kertoa, mutta jos se nyt vaan tuntuu ylitsepääsemättömältä).



Parisuhde jaksaa toivottavasti odottaa muutaman kuukauden, yrittäkää nyt vaan pysyä hengissä ja täysissä järjissänne. Väsyneenä ja imetyshormonihuuruissa siinä on ihan riittävästi haastetta.



Voimia!



T: toisesta vasta haaveileva ja jaksamistaan jo etukäteen ekan rankan vauva-ajan jälkeen miettivä

meillä helpotti kun kuopus lopetti yösyömiset noin vuoden iässä. Ja totuta lapsi pulloon tms.. ja laita joskus dvd pyörimään. Soita kummeille, äidille, anopille? kun saa vaikka vain toisen lapsen hoitoon ees muutamaksi tunniksi, niin helpottaa heti. Laita mies töihin.



Tsemppiä, kyllä se siitä helpottaa!! :)

Laita vauva nukkumaan, lähde kampaajalle, kauppaan, kävelylle.



Syökö vauva vauva mitään kiinteitä? Silloinhan ruokailuväliä voisi helpottaa vaikka hedelmäsoseella. Tai pumppaa rintamaitoa pulloon/mukiin.



Tai jos olet mielummin kotosalla yksin, laita mies ulos lasten kanssa. Tai edes esikoisen kanssa.

Muista että ei ole heikkoutta pyytää apua, vaan viisautta, koska se ennalta ehkäisee monta ongelmaa. Ihan ekaksi, kun mies on kotona (vaikka viikonloppuna) lähetä mies ja lapset ulkoilemaan ja mene itse nukkumaan. Tankkaat vauvan hyvin ja vaadit että mies on lasten kanssa poissa koko syöttövälin (menkööt kylään tai kauppaan tai johonkin muualle, kunhan vain pysyvät jossain poissa...) Ja sitten nukkumaan. Ei kotitöitä tms. vaan suoraan sänkyyn. Kólmen tunnin keskeytymätön uni jo tekee ihmeitä.



Jatkossa voisit koittaa saada vaikka isomman lapsen välillä johonkin lapsiparkkiin, MLL:n hoitajalle, isovanhemmille tms. vaikka siksi ajaksi kun vauva nukkuu. Näin saat omaa aikaa ainakin vauvan unien ajaksi.



Jos tuntuu että olet ihan kahleissa, niin sitten ronskisti harjoittelemaan sitä tuttipulloa. Joskus äidin mielenterveys menee imetyksen etujen edelle!



Hae rohkeasti kaikkea helpotusta arkeen, mitä vaan voit keksiä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ja muistan ainakin itse kuinka väsynyt sitä joskus olikaan...



Muista myös puhua miehellesi tunteistasi, kerrot että " minulla on paha olla, koska minua väsyttää. Toivoisin että voisin joskus olla hetken rauhassa..." Muista, että miestä syyllistämällä ei apua heru. Mutta jos esittää asiansa siinä valossa, että mulla on nyt hiukan kurja olo ja että se ei ole sun syytä, niin meillä ainakin on mieheltä tullut aina suurenmoisesti apua.

Pyydä apua, mieheltä, mummoilta, kavereilta, kummeilta. Meillä onneksi ihanat isovanhemmat jotka tulivat satunnaisesti pitkänkin matkan takaa viikonlopuksi ja hoitelivat lapsia, tekivät ruokaa ja itse saatiin maata sohvalla ja katsella töllöä :) ja tietty nukkua pitkään.



täysimetin 6kk ja imetystä lopeteltiin kun alettiin syömään kiinteitä, meillä ei pienempi ikinä syönytkään tuttipullosta vaan 6kk ikäisenä alettiin jo hörppimään nokkamukista.



Mulla myös 1 ihana ystävä joka kyläilessään touhuili, laittoi tiskejä ohimennen, kokkasi, ripusteli pyykit ym pientä. Ota apu vastaan mikäli joku sitä tarjoaa, ja jos joku teillä kyläilevä jotain tekee niin anna tehdä äläkä mieti onko astianpesukone väärin täytetty tms :)



Tuo on aikaa joka rasittaa, joka paikkaan pitäisi revetä, jokainen vaatii jotain. Ei hetkenkään rauhaa tai hiljaisuutta. Koko ajan joku iholla...



Yksi vinkki on, että hommatkaa huoneisiin joissa lapset nukkuu yöunia niin ihan kunnon pimennysverhot, meillä rauhoitti öitä kummasti. Etsikää sellainen nukkumiskompleksi että kaikki nukkuvat hyvin. Meillä sellainen oli pitkään että mä nukun lasten kanssa ja mies lastenhuoneessa. Tällöin lapset heräilivät vähemmän, itse nukuin hyvin kun en koko ajan kuunnellut onko joku hereillä ja mies nukkui hyvin. Nykyään nukutaan miehen kanssa jo samassa sängyssä, toinen lapsista usein vieressä, toinen nukkuu omassa sängyssään.



Yritä rytmittää päivää niin, että saat lapset yhtäaikaa nukkumaan päivällä ja illalla. Jos vauva herää ennen taaperoa aamulla niin herätä taapero myös.



Kun taapero nukkuu niin pötkötelkää vauvan kanssa, tai laita vauva lattialle leikkimään ja pötkötä itse sohvalla. Hommaa vaikka leikkikehä niin tiedät ettei vauva pääse satuttamaan itseään ei tarvitse silmä kovana vahdata jokaista liikettä. Leluja leikkikehään reippaasti.



Ei voi muuta sanoa kuin että toivottavasti saat apua edes pikkaisen jostain, tuo on rankkaa ja tiedän sen ihan kokemuksesta. Et varmasti ole ainoa 2 pienen lapsen äiti joka ajattelee samoin. Jos yhtään lohduttaa niin vuoden päästä kaikki luultavasti on jo toisin ja lapsista paljon iloa ja seuraa toisilleen, jolloin itse pääset hieman helpomalla.



Jaksamisia! :)