Tuntuuko että sisääsi on piiloteettu joku?

Ikää tulee, naama rypistyy, kroppa vanhenee. Joskus, kun katsoo peiliin, tuntuu kuin sieltä katsoisi vastaan joku vieras ihminen. On ryppyä, harmaata hiusta, kaksoisleukaa. Olen kuitenkin aivan varma, että elämä on ilkikurissaan luonut ruon naamion, Minähän se olen! Minä naurava nuori neito! Minä, joka juoksin koivumetsässä kosijoita pakoon! Minä! Vanheneisessa ja rypyisssä on traagista se, että usein sisältä olet se sama ihminen kuin ennenkin, samat ilkikuriset ajatukset ja huumorintaju, mutta aika luo kasvoillesi oudon naamion. Voi vain katsoa peiliin ja hämmästyä. Minäkö?
Loppujen lopuksi siinä tilanteessa lohtua luo nuoruuden tekemiset: lapset ja lapsenlapset. Korjaat satoa vasta kun et tienyt sitä kylväneesikään. Rakastit vain.
Anyway. Elämä on OK.