Lue keskustelun säännöt.
Oppiiko rakastamaan?
17.12.2018 |
Otsikossa kysymys. Olen neljääkymppiä lähestyvä nainen ja mietin, tuleeko minusta lopulta yksinäinen vanhus. Ihastun todella harvoin ja olen toivonut jo pitkään löytäväni kumppanin.
Olen kolmekymppisenä kokeillut pari kertaa suhteessa oloa mutta lopulta todennut, ettei minulla ole ystävyyttä kummempia tunteita. Olen kuitenkin todella seksuaalinen ja rakastan hyvää seksiä. Sitä ei kuitenkaan voi harrastaa miesten kanssa, joita ajattelen lähinnä ystävänä.
Osa ihmisistä väittää pystyvänsä rakastamaan niin halutessaan. Tälläkin palstalla naisia kehotetaan luopumaan nirsoilusta ja ”ottamaan kunnollinen mies”. Miten seksi? Miten innostua ihmisestä, jota kohtaan ei tunne kuin sisaruksellista rakkautta ja kädestä pitäminen ja halaaminen ovat intiimeintä, mitä toisen kanssa haluaa tehdä?
Kommentit (3)
Kellään muulla ei ole mitään kommentoitavaa? Tähän rakastamisen opetteluunhan "nirsoja" naisia usen tunnutaan patistavan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolmevitonen nainen täällä enkä ole koskaan ollut rakastunut. Hurjina teinivuosinani olin aika ihastunut yhteen poikaan, jota en edes kunnolla tuntenut. Koskaan en silti aikonut tehdä mitään, minusta oli hauska ihailla häntä kauempaa, vaikka olinkin mustankipeä hänen tyttöystävistään (ihastus kesti useamman vuoden).
Sitten kun se ihastus hiipui, olen ollut melkeinpä täysin tunnekylmä romanttisessa mielessä. Rakastan lähiomaisiani ja rakkaimmat ystäväni ovat todella tärkeitä minulle, mutta nämä tunteet ovat täysin platonisia. En ole koskaan tavannut ketään, jota haluaisin edes suudella, puhumattakaan mistään sen enemmästä. Omin päin huvittelu kyllä sujuu minulta hyvin.
Välillä tuntuu siltä kuin olisin värisokea technicolor-maailmassa tai että minusta luultavasti puuttuu jotain olennaista, mutta enimmän aikaa olen vain tyytyväinen elämääni enkä kaipaa mitään ylimääräistä sotkemaan asioitani.
Jos joskus rakastuisin ja rakkauteni kohde rakastuisi minuun takaisin, olisin ihan hukassa. En tiedä, miten sellaisessa tilanteessa pitäisi toimia. Todennäköisesti pilaisin koko jutun menemällä paniikkiin ja käyttäytymällä typerästi.
Vähän samojen ajatusten äärellä. Olen kuitenkin avioliitossa ja saman miehen kanssa ollut yli 20 vuotta. Nyt vasta olen alkanut hiffaamaan, että ehkä en ole koskaan tavannut ketään, jonka kanssa todella haluaisin viettää aikaa. En missään muissakaan suhteissa ikinä tuntenut mitään suuria tunteita ja fiilistä, että juuri tämän ihmisen kanssa haluisin olla. Tähän suhteeseen olen jumiutunut lasten takia.
Vaikea kokea intohimoa, vaikka muuten olenkin nainen, jolla olis aina seksi mielessä.