”Meidän lapsesta ei sitten tule mikään hikipinko!” ja muita näkemyseroja lasten kasvatuksesta

Suunnittelemme miesystäväni kanssa leikkimielisesti jälkikasvua aina silloin tällöin, ja tähän mennessä suunnitelmat ja toiveet ovat menneet aikalailla yksiin. Tänään kuitenkin puhuttiin taas lapsista, ja mies täräytti otsikon sitaatin.

Mies arvostaa kyllä uraa ja koulutusta, mutta näemmä ”hikipinkous” menee yli hilseen. Ei kuulemma mm. halua, että lasta kiusataan koulussa.

Minä taas näen, että koulutuksen merkitystä pitää korostaa kotona alusta alkaen. Olin itsekin hikari, eikä minua sen takia kiusattu koulussa.

Pelkään nyt, että lapsen/lasten kasvaessa mies alkaa lasten kuullen vähätellä koulua ja läksyjä, ja se olisi mielestäni katastrofi.

Mitä erilaisia näkemyksiä voikaan vielä tulla vastaan? Miten teillä on selvitty vastaavista erilaisista näkemyksistä lasten kasvatuksessa?