Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Osaan lempikirjani ulkoa, normaalia?
15.12.2018 |
On joitakin kirjoja, artikkeleita ja muita tekstejä jotka muistan tarkalleen ulkoa. Voin nukkumaan mennessä viihdyttää itseäni siten, että kerron itselleni ikään kuin satuna aiemmin lukemaani kirjaa. Ääneen tai mielikuvituksessa.
Onko jotenkin epätavallista, en siis aina tietoisesti opettele ulkoa, muistan vain kun on niin merkillinen tai tärkeä teksti?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin muistan muutamia, mitä olen lukenut useampaan kertaan ja makustellut mielessäni.
On se aika harvinaista varsinkin jos on pitkä teksti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paas tulee sit sanasta sanaan sivut 8-14 ole hyvä.
mäkin muistin viisivuotiaana Petteri Kaniinin:) ihmiset luuli et osaan lukea tosi hyvin, oikeesti vaan muistin ulkoa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan ulkoa ihastukseni viestit ja muutenkin, mitä hän on sanonut.
Opitko samalla tavalla tenttikirjoja vai pitääkö kirjan olla ihan tosissaan kiinnostava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paas tulee sit sanasta sanaan sivut 8-14 ole hyvä.
Eräänä päivänä tullessani luokkaan mallin paikalla istui nainen ilman rihmankiertämää. En ollut ajatellutkaan, että voisimme maalata alastonmallia! Malli keskusteli nopealla ranskan kielellä Jeanin kanssa. Minulle alastomuus ei ollut kuitenkaan mikään tabu, joten en hihitellyt samalla tavalla kuin Pirkko. Olimmehan me suomalaisia ja tottuneita näkemään alastomia ihmisiä jo uimahallin saunassakin. Silti tilanteessa tuntui olevan jotain hassua Pirkolle. Yritin sulkea korvani, kun Pirkko puhui vierustoverinsa kanssa kovaäänisesti siitä, että Jeanin olisi pitänyt olla meille mallina.
Kävi ilmi, että mallimme oli Jeanin serkku, joka opiskeli itsekin taidetta ja teki toisinaan mallintöitä saadakseen lisää rahaa. Ymmärsin osan hänen puheestaan, olinhan lukenut kouluaikoinani ranskaa kahdeksan vuoden ajan, tosin vaihtelevalla menestyksellä. Olin melkein helpottunut siitä että nainen ei ollut Jeanin tyttöystävä – miehellä ei ollut vihkisormusta, mutta ystävättäristä en voinut tietää.
Luonnostelin alastonta vartaloa hiilellä kankaalle, kun yhtäkkiä huomasin Jean tarkkailevan piirtämistäni selkäni takaa.
Alue: Aihe vapaa
Ei normaalia, mutta on positiivinen ominaisuus.