Miten voittaa taistelu omia tunteita vastaan?
Se tavallinen tarina... Ihastuin varattuun mieheen. Toimin moraaliani vastaan, ja järkitasolla haluan eroon suhteesta, mutta tunteet huutavat muuta.
Olen aina kuvitellut, ettei tällaiseen tilanteeseen voi joutua, vaan että pystyisin toimimaan järkevästi ja oikein. Olen ajatellut, että ovat ihan hupakoita he, jotka eivät muka voi tunteilleen mitään. Ja nyt olen itse tilanteessa, jossa en osaa toimia tunteideni vastaisesti, enkä osaa tappaa tunteitani.
MIten oikein pääsen irti? Miten olet onnistunut siinä?
Kommentit (10)
En ole ikinä ollut tuollaisessa tilanteessa, koska olen torpannut tunteeni jo ajoissa. Tunteita vastaan taisteleminen on kyllä aika mahdotonta. Entäpä jos antaisit vain mennä?
Mulla sama tilanne. Rakastuin vuosien tauon jälkeen ensirakkauteeni uudelleen. Molemmat varattuja.
Onko mies sattumalta sinua menestyvämpi/varakkaampi?
Haluatko sellaisen horopettäjämiehen todella?
Sillä tavalla vaikka eroon tunteista, ettet halua olla osallisena perheen rikkomisessa.
Tunteet on vaan tunteita, mutta mikään ei pakota toimimaan tunteiden perusteella. Tunteillesi et ehkä voi mitään, mutta teoistasi olet aivan itse vastuussa. Jos tunnetta ei ruoki teoilla, ne tuppaavat laimenemaan.
Kuviossa, jossa toinen on varattu, ei voi olla sellaista onnellista loppua ettei kukaan tai mikään mene rikki. Lopussa joku joutuu kärsimään ihan kunnolla.
Mä olen tässä suhteessa ollut aina jotenkin vammainen. Jos tiedän että toinen on varattu, on hän minulle ilmaa seksuaalisesti. Kiinnostus ei edes herää. Vai olenko henkisesti selkärankainen?
Tunteita vastaan on turha taistella, niille kyllä häviää. Tekojen suhteen on enemmän valinnanvaraa.
Mieti mistä tämä ihastus johtuu? Itse olen pitkän suhteen aikana ihastunut toiseen ihmiseen kerran ja jälkeenpäin ymmärsin, että siinä ihmisessä oli piirre, jota pidän viehättävänä ja puoleensavetävänä.
Jos puolisossani olisi tämä piirre, niin tuskin olisin ihastunut. Jäi ajatuksen tasolle ja vuosien aikana olen ne huonot ja ärsyttävätkin piirteet huomannut hänestä.
Tämä henkilö on edelleen tärkeä ja jollain tasolla tunnistan hänet sielunkumppanikseni, mutta ei tulisi mielenkään haikailla enää mitään enempää hänen kanssaan. Siitä ei hyvää seuraisi.
Yritä ajatella miltä tuntuisi olla sen petetyn vaimon asemassa, kun hän saa tietää. Voin kertoa, ettei ole mukava olo, ja toipuminen vie kauan. Kun sain voimani takaisin, otin eron.