Olen synnyttänyt alakautta ja ylpeä siitä!
Kommentit (12)
Enkä ole tippaakaan ylpeä! Mikä ANSIO se muka on. En ymmärrä. Siihenhän pystyvät sitä paitsi lähes kaikki naiset.
Ei se, että olen asiasta ylpeä, tarkoita, että väheksyisin sektiolla synnyttäneitä. En missään nimessä. Jostain syystä vaan tunnen iloa siitä, että meillä kaikki meni hyvin, minä pystyin ja jaksoin loppuun asti (synnytin kaksoset) ja synnytyksestä jäi positiivinen mieli. Tiedän, ettei kaikilla mene näin.
Yhtä ylpeä ja iloinen olisin varmasti, jos olisin synnyttänyt lapseni sektiolla. On se vaan aina ihme! :)
Synnytys on kova urakka, mutta ei sen onnistuminen ole omaa ansiota. Jos joutuu sektioon, se ei ole mitenkään omien kykyjen puutetta. Ihan samalla tavalla, kun jotkut eivät voi kävellä, mutta se ei ole heidän oma vikansa (yleensä).
Vierailija:
Katsos kun naiset on näissä asioissa loputtoman tyhmiä. Se on myönnettävä, vaikka yleensä naissukupuolta puolustankin.On yksi asia, jonka voi tehdä vain nainen, tahdonvoimaa ja henkistä voimaa vaativa voimanponnistus, jolla on upea lopputulos. Se on siis synnytys luonnollisella tavalla. Nykyään kun siitä on helppo " luistaa" , se on entistä arvokkaampi asia. Tällä viittaan mukavuussektioihin, joita kyllä tehdään yhtä mittaa, osaa kutsutaan virheellisesti pelkosektioiksi.
Ja mitä tekevät naiset? Parhaansa mitätöidäkseen koko jutun, saadakseen sen kuulostamaan täydellisen merkityksettömältä asialta, jota voi pieruun verrata.
Ja sitten ihmetellään, kun naiset eivät saa arvostusta tarpeeksi. Sen pitäisi lähteä siitä, että opitaan ensin itse arvostamaan itseämme ja ainutlaatuisia asioita, joita vain me voimme tehdä.
Mutta kun ei.
Mukavuussektio ja pelkosektio on ensinnäkin täysin eri asioita, sinä ajatusten tonava.
Itsekin olen synnyttänyt ihanan poikani alakautta ja olen siitä pirun ylpeä. Enkä myöskään pode ylpeydestäni syyllisyyttä vain sen takia, että joku alemmuudentuntoinen ehkä kadehtii minua.
joku voi kadehtia niitä onnellisia, jotka osaavat kävellä tai joilla alatiesynnytys onnistuu, mutta aika vaikea sitä on kuvitella olevansa ylepä noista asioista. Minä olen ylpeä kolmesta ihanasta lapsestani, mutta en kyllä erityisesti siitä, että he syntyivät alatiesynnytyksillä (helposti, luomuna) sillä se ei kyllä ollut erityisesti minun ansiotani.
Vierailija:
Itsekin olen synnyttänyt ihanan poikani alakautta ja olen siitä pirun ylpeä. Enkä myöskään pode ylpeydestäni syyllisyyttä vain sen takia, että joku alemmuudentuntoinen ehkä kadehtii minua.
Vierailija:
Ei siitä saa edes todistusta.
Saahan siitä todistuksen. Väljän pillun.
Vierailija:Ei siitä saa edes todistusta.
Yhtälailla sektiosynnyttäjä saa olla ylpeä! Itseäni ainakin pelotti ajatus sektiosta enemmän kuin synnytys alakautta.
Itse olen ylpeä siitä, että olin synnytyksessä urhea kovista kivuista huolimatta.
Tiedän, että äitini pitää minua avuttomana ja heikkona ihmisenä. Hän esimerkiksi luuli, että minua pelotti synnyttää, mutta ei minua pelottanut.
Mutta sellaista en ymmärrä, että pitää omalla luomusynnytyksellä kerskua ja väheksyä muita äitejä. Väitän, että kuka vaan voi joutua synnytyksessä tilanteeseen, ettei homma ole omissa käsissä. Väitän, että on helpompi synnyttää luomuna parin tunnin supistelujen jälkeen, kuin esim. 12 tunnin.
Lortta-diploomi! Ikuistetaan juuri kuulan ulos pullauttanut tuulitun- anteeksi kiinteä *ahem* oikean äitiyden temppeli ja laitetaan kultakehyksissä seinälle arvosanan kera. Kyl siitä olis hiano sukulaisten lukee että ponnistuksesta täysi kymppi!
Mitäs ylpeilemistä nyt yhdessä on?
Katsos kun naiset on näissä asioissa loputtoman tyhmiä. Se on myönnettävä, vaikka yleensä naissukupuolta puolustankin.
On yksi asia, jonka voi tehdä vain nainen, tahdonvoimaa ja henkistä voimaa vaativa voimanponnistus, jolla on upea lopputulos. Se on siis synnytys luonnollisella tavalla. Nykyään kun siitä on helppo " luistaa" , se on entistä arvokkaampi asia. Tällä viittaan mukavuussektioihin, joita kyllä tehdään yhtä mittaa, osaa kutsutaan virheellisesti pelkosektioiksi.
Ja mitä tekevät naiset? Parhaansa mitätöidäkseen koko jutun, saadakseen sen kuulostamaan täydellisen merkityksettömältä asialta, jota voi pieruun verrata.
Ja sitten ihmetellään, kun naiset eivät saa arvostusta tarpeeksi. Sen pitäisi lähteä siitä, että opitaan ensin itse arvostamaan itseämme ja ainutlaatuisia asioita, joita vain me voimme tehdä.
Mutta kun ei.