Kuuluuko pariutuminen normaalielämään? Ts. onko ymmärrettävää masentua jos ei saa parisuhdetta?

Ainakin vahvasti sellainen kuva tulee, että parisuhde olisi oleellinenkin osa ns. normaalia elämää, joten mielestäni on ymmärrettävää jos masentuu jäädessään siitä paitsi.

Miten niin ei saa parisuhdetta? Väitän, että ihan kuka tahansa saa kyllä parisuhteen ihan varmasti, jos kelpuuttaa toiseksi osapuoleksi kenet tahansa. 

Itse en ehkä enää kelpuuta parisuhteeseen ihan ketä vaan ja parisuhde ei ole edes tärkeä. Ihan hyvin voit elää ilmankin ja olla jopa onnellisempi. Moni saa paljon hyvää aikaan elämässään olematta koskaan parisuhteessa ja varsinkin kun maailman tilanne on mitä on, niin miksi edes pitäisi olla varsinkaan parisuhteessa, jonka tavoitteena saada lapsia tänne? Sehän olisi jopa edesvastuutonta.

Naisten mielestä meille kiltti miehille ei kuulu

Vaikea sanoa. Useimmilla ihmisillä on jossain vaiheessa elämäänsä jonkinlainen parisuhde. Joten voisi ajatella että jos ei koskaan pääse löydä edes pientä sutinaa, pääse pussailemaan ja treffeille, on hyvin ymmärrettävää masentua.

Todella harvalla kuitenkaan on pitkä, säröttömän onnellinen avioliitto tai muuten sellainen tilanne mitä pitää unelmiensa täyttymyksenä. Lisäksi pariutumisessa on paljon silkasta onnesta kiinni. Jos olet kouluttamattomien vanhempien maatilanjatkaja pienestä tuppukylästä, lähtökohtasi parisuhde-elämän etsintään ovat paljon heikommat kuin jos olet hyvätuloisen, korkeakoulutetun helsinkiläisperheen poika. Ei niin etteikö ensimmäinen voisi löytää parisuhdetta vaikka saman kylän tytöstä ja jälkimmäinen jäädä ikisinkuksi esim. ujouden takia tai siksi ettei naisille vain löydy aikaa ennen kuin kaikki "kiinnostavat" ovat jo pariutuneet pois. Mutta todennäköisyydet sen helsinkiläisen puolella.

Tämä pätee kyllä elämässä pitkälti muutenkin. Elämä ei ole reilua, vaikka omaan tilanteeseensa voi yleensä jotenkin vaikuttaa.

Kai sitä saa masentua, jos on kaikkensa yrittänyt, ollut avoin ja kokeillut kaikki kikat ja silti ei tärppää. Onhan se ihmiselle laumaeläimenä ihan luontaista hakeutua toisten seuraan ainakin hetkellisesti ja kaivata kumppania. Ikävältä tuntuu, jos kovasti jotain haluaa ja jää ilman.

Saa puolisoa... jotenkin niin kuin lahjaksiko? Kaikki ei löydä puolisoa, kaikki eivät halua puolisoa... ja vaikuttavat varsin tyytyväisiltä elämäänsä.

Joku löytää väärän puolison, eikä ole yhtään tyytyväinen elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei saa parisuhdetta? Väitän, että ihan kuka tahansa saa kyllä parisuhteen ihan varmasti, jos kelpuuttaa toiseksi osapuoleksi kenet tahansa. 

Itse en ehkä enää kelpuuta parisuhteeseen ihan ketä vaan ja parisuhde ei ole edes tärkeä. Ihan hyvin voit elää ilmankin ja olla jopa onnellisempi. Moni saa paljon hyvää aikaan elämässään olematta koskaan parisuhteessa ja varsinkin kun maailman tilanne on mitä on, niin miksi edes pitäisi olla varsinkaan parisuhteessa, jonka tavoitteena saada lapsia tänne? Sehän olisi jopa edesvastuutonta.

No voihan sitä toki pariutua vaikka pölynimurin kanssa mutta normaalielämään kuuluu minusta edes suurimmaksi osaksi aikaa hyvä parisuhde, ja olen minä ainakin masentunut (muiden ongelmien ohella) kun sellaista ei ole.

Minä olisin masentunut, jos puolisoa ei olisi löytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin ei saa parisuhdetta? Väitän, että ihan kuka tahansa saa kyllä parisuhteen ihan varmasti, jos kelpuuttaa toiseksi osapuoleksi kenet tahansa. 

Itse en ehkä enää kelpuuta parisuhteeseen ihan ketä vaan ja parisuhde ei ole edes tärkeä. Ihan hyvin voit elää ilmankin ja olla jopa onnellisempi. Moni saa paljon hyvää aikaan elämässään olematta koskaan parisuhteessa ja varsinkin kun maailman tilanne on mitä on, niin miksi edes pitäisi olla varsinkaan parisuhteessa, jonka tavoitteena saada lapsia tänne? Sehän olisi jopa edesvastuutonta.

Parisuhde ei mielestäsi vaadi tunteita? Mielenkiintoista.