Miten viivyttelystä (procrastination) pääsee eroon?

Aikataulutat päiväsi to-do-listoilla joissa on pieniä välitavoitteita? Pidät niistä pikkutavoitteista kiinni.

Oot ihan kuin miä.

Mä pääsin vasta lähemmäs nelikymppisenä äärimmäisen kovan pitkäkestoisen stressin seurauksena. Silloin oli pakko painaa töissä niin kovaa tahtia, kuukaudesta toiseen, ettei vaan jäänyt yhtään aikaa vetelöinnille. Ennen minulla oli aina taipumus lykätä lähelle deadlinejä, mutta kun tahti oli niin kova ettei täyden työajan täysillä tekeminenkään meinaa riittää niin aikataulupaine oli jatkuvasti. Niin opin sitten tekemään jatkuvasti, eikä myöhemmin ole rauhallisemmissakaan tilanteissa vitkuttelu vaivannut.

Ostin tästä aiheesta kerran jonkun kirjankin. En ole vaan saanut aikaiseksi lukea...

Vierailija kirjoitti:

Ostin tästä aiheesta kerran jonkun kirjankin. En ole vaan saanut aikaiseksi lukea...

Sama homma :D Kaikki mindfulness jne. kirjatkin nököttää tuossa kaapissa, ei pysty lukea ei...

Ei kai ole muuta keinoa, kun ruveta vain tekemään. Ei viiden minuutin päästä, ei mainostauolla, ei huomenna, vaan heti teet vaan. Minulla ainakin on niin, että jos odotan minuutinkin, niin sitten unohdan kaiken mitä piti tehdä.

Laita kellot "edistämään" 10 minuuttia, jos myöhästyt usein esim. bussista. Toimii mulla, vaikka tiedän, että kellot on etuajassa. Aivoni ovat ilmeisen helposti hämättävissä.

Isommissa jutuissa, kuten kouluprojektit, kirjoita tehtävien palautus kalenteriin päivää-paria ennen todellista palautuspäivää. Yritä pysyä tavoitteessa, ota se oikein haasteena. Tee välitavoitteita, kirjoita ne ylös. Jos sinulla on tapaaminen kello 14:00, päätä että olet paikalla 13:45. Jos mahdollista, älä tee liian tiukkoja aikatauluja yhteen päivään.

Aikatauluttamisen oppii vain tekemällä ja toistamalla. Olin itse ennen aina myöhässä kaikkialta, mutta oli pakko oppia parempaa aikataultusta, kun alkoi opiskelu- ja työelämässä olla aika kiusallista se jatkuva myöhästely.

Mä vitkuttelen nukkumasnmenoakin

Katso Ted-talk aiheesta. Enää ei tee mieli vitkuttaa.

Etsi ensiksi syy toimintaasi, ja sitten hoida se pois.

Mä hoidan kaikki asiat ajoissa, jos niihin liittyy millään tavalla toinen ihminen. En myöhästy tapaamisista, dead-lineista, kaikki  kouluhommat lähtee ajoissa jne. koska en halua toisille aiheuttaa päänvaivaa omalla toiminnallani. Mutta annas olla kun kyse on yksinomaan omasta toiminnastani, niin olen suorastaan itsetuhoinen. =D PITÄISI käydä salilla, lenkillä, mennä ajoissa nukkumaan, syödä terveellisesti, välttää alkoholia jne. Jep, ei onnistu.

Tuon kun tietäidi. Pahinta on se, että kun alkaa vihdoin tehdä, huomaa sen olevan itse asiassa kivaa, mutta sitten pitääkin jo keskeyttää ja lähteä kotiin perheen luo kun kello on niin paljon. Myös harmittaa kuinka esim deadlinen lähestyessä huomaa miten paljon hienomman projektin olisi saanut aikaan, jos olisi vaan aloittanut tekemään aiemmin, edes pari päivää aiemmin.

Procrastination? Aikaansaamattomuudelle on siis keksitty oikein joku hienompi nimitys. Vai ajatteletko ap että täällä palstalla ei osata suomea?

Itsekurin puutteesta ja laiskuudesta ei saa yhtään vähemmän ärsyttäviä ominaisuuksia sillä, että nimitetään niitä jollain englanninkielisellä termillä.

Itellä on tapana palastella asiat,jolloin on matalampi kynnys aloittaa. Esim nyt ajankohtaisena on veroilmoitus. Kaivoin paperit esille ja ajattelin tänään jo laskea kilometrit ja muut asiat valmiiksi. Seuraavana päivänä sitten varsinainen ilmoituksen teko omaveroon. Koulujuttuja tehdessä päätän että teen 2 tehtävää ja ylihuomenna taas kaksi. Remontoin asuntoa,ja ajattelin tänään mennä siivoamaan kaikki remonttijätteet pois ja pestä lattiat,jotta on sitten mukava aloittaa torstaina laminaatin asennus. Eli ei kaikkea kerralla,vaan pieninä tekoina ja sitten huilimaan ja tekemään jotain mukavempaa.

N34

Ostin kirjan "Aikaansaamisen taika". Sen avulla viivyttely- ja lykkäämisongelmasta pitäisi päästä eroon. Kirja odottaa lukemista makkarin yöpöydällä...