Kannattaako seurustelua jatkaa, jos on näin erilaiset tulevaisuuden haaveet?

Onko joku ollut vastaavassa tilanteessa? Miten siinä kävi? ap

Minulle lapsi ei näillä näkymin ole ehdoton juttu, mutta ehkä asia alkaisi kyrsimään kunnolla 40v iässä. Eli riippuu varmaan siitä miten isona lovina lapsettomuuden kokee? Onko liian kova paikka.

Ja siis sä haluat lapsia vai?

Minulla oli oikein antoisa lyhyt suhde tällaisessa tilanteessa. Kumpikaan ei ajatellut, että tässä on nyt se loppuelämän kumppani. Oli vain se yhteyden kokemus ja tosi helppo js hauska olla toisen kanssa. Hienot muistot jäi.

Jos yli nelikymppinen haaveilee edelleen lapsesta mutta sinä et halua, päästä irti heti ja anna tilaisuus etsiä lapsen haluava puoliso. Älä turhaan hukkaa toiselta näitä viimeisiä mahdollisia vuosia lapsensaannista.

lapset ja haluaako niitä on kyllä niin elämän kynnyskysymys että jos siinä on vastakkaiset mielipiteet niin parempi on erota. itse olen tosi ehdoton lapsettomuuden suhteen ja päästäisin toisesta irti jos se haluaisi lapsia, koska sille se saattaisi olla yksi elämän suurimmista iloista ja haaveista kun taas mulle taakka, enkä haluaisi kokea syyllisyyttä siitä että olen evännyt toiselta tämän haaveen toteuttamisen.

jos taas itse haluat lapsia, niin etsi ihminen jonka kanssa olet asiassa samalla aaltopituudella. jos nykyisellä on aikuisia lapsia eikä lisää halua, niin hän on jo sen elämänvaiheen kokenut ja olette eri paikoissa vaikka kuinka kemiat kohtaisivat.

Se erotkoon, jolle tilanne ei sovi. En todellakaan alkaisi eroamaan jonkun toisen puolesta saati kuuntelemaan syyllistämistä. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!

Eri teille! Lapsia haluava katkeroituu muuten, jos ei voinut loppuun asti tavoitella unelmiaan.

Minusta yli 40 v on liian vanha pitämään lapsia kynnyskysymyksenä, vaikka olisi mies. Lapsia haluavan puolison löytäminen ei enää ole niin helppoa, ja mitään varmuutta lasten saannille ei ole. Miehenkin sukusolujen laatu laskee, eikä nuoria naisia kiinnosta muutenkaan vanhat miehet. Ja jos nainen on tuo lapsia haluava, niin sitä ennemmin ei, ei kannata.

Eli keskity muuhun. Onko muut asiat hyvin suhteessa? Voisiko elämän sisältö löytyä muista kuin lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Eri teille! Lapsia haluava katkeroituu muuten, jos ei voinut loppuun asti tavoitella unelmiaan.

Tätä minäkin pelkään, että kumppani katkeroituu myöhemmin ja alkaa syyttämään minua siitä, että menetti 'viimeisen' tilaisuutensa lapsiin. En ole väkisin häntä pitämässä suhteessa, vaan avoimesti ollaan puhuttu asioista ja tiedostetaan toistemme erilainen elämäntilanne. Hän saa vapaasti lähteä toteuttamaan haavettaan jonkun toisen kanssa, vaikka se kuinka kirpaisisikin minua. ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta yli 40 v on liian vanha pitämään lapsia kynnyskysymyksenä, vaikka olisi mies. Lapsia haluavan puolison löytäminen ei enää ole niin helppoa, ja mitään varmuutta lasten saannille ei ole. Miehenkin sukusolujen laatu laskee, eikä nuoria naisia kiinnosta muutenkaan vanhat miehet. Ja jos nainen on tuo lapsia haluava, niin sitä ennemmin ei, ei kannata.

Eli keskity muuhun. Onko muut asiat hyvin suhteessa? Voisiko elämän sisältö löytyä muista kuin lapsista?

Lapsia haluava osapuoli on mies. Hänen on itse tehtävä päätös, haluaako yrittää vielä niitä jonkun muun kanssa. Veikkaisin, että on tarjolla paljon neljääkymppiä lähestyviä naisia, jotka ovat havahtuneet siihen, että on viimeiset hetket tehdä lapsi. Toki siinä on paljon riskejä vanhemmalla iällä ja yksi suuri riski on myös joutua tulevaisuudessa etävanhemmaksi ja elatusmaksujen maksajaksi, mutta niitä asioita minun ei onneksi tarvitse miettiä. ap

Vierailija kirjoitti:

Minusta yli 40 v on liian vanha pitämään lapsia kynnyskysymyksenä, vaikka olisi mies. Lapsia haluavan puolison löytäminen ei enää ole niin helppoa, ja mitään varmuutta lasten saannille ei ole. Miehenkin sukusolujen laatu laskee, eikä nuoria naisia kiinnosta muutenkaan vanhat miehet. Ja jos nainen on tuo lapsia haluava, niin sitä ennemmin ei, ei kannata.

Eli keskity muuhun. Onko muut asiat hyvin suhteessa? Voisiko elämän sisältö löytyä muista kuin lapsista?

Oon tosi eri mieltä. 40 v mies ei ole ollenkaan liian vanha pitämään lapsia kynnyskysymyksenä, tossahan on 10 vuotta ihan sosiaalisestikin hyväksyttyä aikaa etsiä lapsilleen äiti tai adoptoida jne. Olisi jotenkin loukkaavaa antaa sellainen kuva että jää nyt kun sä oot aika vanha isäks jo.

Miehenkin pitäisi ymmärtää että nelikymppisenä lasten hankkiminen voi olla paljon rankempaa kuin 10-15 vuotta aiemmin. Ja jos lapsia tahtoo, niin se pitäisi näkyä päivittäisissä elintavoissa. Ei viikonloppuryyppäämistä, vaan kotitöiden hoitoa oma-aloitteisesti, puolison kunnioitusta, omasta kunnosta huolehtimista, ym. tasapainoista elämää pitäisi jo tuossa iässä olla.

Kannattaa kysyä miksi ei ole aiemmin onnistunut. Ja miten on yritetty.

Vierailija kirjoitti:

Miehenkin pitäisi ymmärtää että nelikymppisenä lasten hankkiminen voi olla paljon rankempaa kuin 10-15 vuotta aiemmin. Ja jos lapsia tahtoo, niin se pitäisi näkyä päivittäisissä elintavoissa. Ei viikonloppuryyppäämistä, vaan kotitöiden hoitoa oma-aloitteisesti, puolison kunnioitusta, omasta kunnosta huolehtimista, ym. tasapainoista elämää pitäisi jo tuossa iässä olla.

Kannattaa kysyä miksi ei ole aiemmin onnistunut. Ja miten on yritetty.

Asiaa ei ole tutkittu, joten syy ei ole selvinnyt. Vika voi siis hyvinkin olla myös miehessä, miksei ole onnistunut. ap

Vierailija kirjoitti:

Miehenkin pitäisi ymmärtää että nelikymppisenä lasten hankkiminen voi olla paljon rankempaa kuin 10-15 vuotta aiemmin. Ja jos lapsia tahtoo, niin se pitäisi näkyä päivittäisissä elintavoissa. Ei viikonloppuryyppäämistä, vaan kotitöiden hoitoa oma-aloitteisesti, puolison kunnioitusta, omasta kunnosta huolehtimista, ym. tasapainoista elämää pitäisi jo tuossa iässä olla.

Kannattaa kysyä miksi ei ole aiemmin onnistunut. Ja miten on yritetty.

Suurimmalla osalla ihmisistä ei ole mitään hajua siitä, kuinka rankkaa lasten kanssa eläminen on verrattuna kahden aikuisen talouteen. Varsinkin miehillä on tapana asian realisoiduttua vetäytyä alkuinnostuksen jälkeen vähin ääniin entisiin poikamieselämän tapoihinsa, jolloin päävastuu lapsen ja arjen pyörittämisetä jää äidille. Vielä rankempaa pikkulapsivaihe on viittäkymppiä lähestyvälle ihmiselle kuin kolmekymppiselle, mutta eihän sitä vauvakuumetta poteva lapseton ihminen ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Toinen on yli nelikymppinen ja lapseton. Yrityksistä huolimatta hän ei ole saanut aiemmissa suhteissaan lapsia, mutta haaveilee niistä. Toisella on lapset jo isoja, eikä enempää halua, eikä varmaan edes saisikaan. Kaikki muut asiat toisessa ovat kohdallaan ja toinen tuntuu juuri sellaiselta kumppanilta, jota on etsinyt.

Yleensä ei. Itse en voisi seurustella lapsia haluavan kumppanin kanssa koska itse en niitä lisää halua.

Vierailija kirjoitti:

Se erotkoon, jolle tilanne ei sovi. En todellakaan alkaisi eroamaan jonkun toisen puolesta saati kuuntelemaan syyllistämistä. Ottakaa vastuu omasta elämästänne!

Kiitos. Näin juuri ajattelin toimia. ap