Mitä järkeä tyytyä suomalaiseen?

Joo joo, hanki äläkä marise. Katotaan saatko pidettyä.

Ihmisen kanssa pariudutaan, ei kansallisuuden.

Ei siinä mitään järkeä olekaan. Harmi kyllä tämä valkenee miehille usein liian myöhään.

Kyllä sopii, jos et tuo sitä naista meidän veronmaksajien elätettäväksi.  Siis menet itse naisen kotimaahan tai tuot tänne uraihmisen, et mitään kotihissukkaa.

Mulla on yks tuttu, joka hankki ulkomaalaisen vaimon. Vaimo katteli vuoden ja häipyi sitten lapsen kanssa takaisin kotimaahansa. Sen koomin ei oo näkynyt.

Ei niin mitään. Siksi minäkään en tyytynyt suomalaiseen mieheen, vaan suunnistin Keski-Eurooppaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kanssa pariudutaan, ei kansallisuuden.

Tajuatko eri kansoilla olevan kulttuurillisia eroja? Esimerkiksi suomalaisten naisten yleinen piirre on kylmyys ja itsekkyys.

Suomalainen itserasismi kukoistaa. 

Suomalaisten (ja Suomessa asuvien ulkomaalaistenkin) miesten yleinen piirre on kylmyys ja itsekkyys, jos lapsenelatusmaksuja on perinnässä reippaasti yli puoli miljardia. Mitä se kertoo isien tasosta? Lapsiaan rakastava ja järkevä ihminen maksaa elatusmaksut oikeuden päätöksen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten (ja Suomessa asuvien ulkomaalaistenkin) miesten yleinen piirre on kylmyys ja itsekkyys, jos lapsenelatusmaksuja on perinnässä reippaasti yli puoli miljardia. Mitä se kertoo isien tasosta? Lapsiaan rakastava ja järkevä ihminen maksaa elatusmaksut oikeuden päätöksen mukaan. 

Ei kai kukaan nyt toisen lapsia halua maksaa...

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on ensin kouluttautua ja hankkia hyväpalkkainen työ, mutta sitten tyytyä suomalaiseen naiseen? Kuinka tyhmä pitää olla, että menee tuollaiseen ansaan? Mielummin tyttöystävä Espanjasta, Italiasta tai Itä-Euroopasta.

Yhtä maksullisia ja kalliita ne on ulkomaillakin. Et löydä ilmaista ja tuskin edes halvempaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten (ja Suomessa asuvien ulkomaalaistenkin) miesten yleinen piirre on kylmyys ja itsekkyys, jos lapsenelatusmaksuja on perinnässä reippaasti yli puoli miljardia. Mitä se kertoo isien tasosta? Lapsiaan rakastava ja järkevä ihminen maksaa elatusmaksut oikeuden päätöksen mukaan. 

Sanoo ahne ja pinnallinen akka, joka esineellistää miehiä työhön ja varallisuuteen liittyvillä vaatimuksilla.

Mulla on espanjalainen mies ollut jo 30 vuotta. Nykyisin on tuhat kertaa helpompaa tutustua ulkomaalaisiin. Toinen lapsistani on naimisissa meksikolaisen kanssa ja toinen kanadalaisen kanssa.

Kannattaisiko sinun tämäkin aika käyttää mieluummin siihen, että etsit jonkin kiinnostavan eteläeurooppalaisen verkkokeskustelufoorumin ja keskustelet siellä? Kielitaitosikin paranee samalla, kun tutustut sikäläisiin mammoihin. Vai mikä tarkalleen ottaen on motiivisi olla tällä palstalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä järkeä on ensin kouluttautua ja hankkia hyväpalkkainen työ, mutta sitten tyytyä suomalaiseen naiseen? Kuinka tyhmä pitää olla, että menee tuollaiseen ansaan? Mielummin tyttöystävä Espanjasta, Italiasta tai Itä-Euroopasta.

Yhtä maksullisia ja kalliita ne on ulkomaillakin. Et löydä ilmaista ja tuskin edes halvempaa.

Ei tässä olekaan rahasta kyse, vaan siitä seuran laadusta.

Vaikka rakastuisi ulkomaalaiseen, eron todennäköisyys on paljon suurempi kuin suomalaisen kanssa avioituessa. Vaikka perusedellytys on, että puoliso on samasta sosio-ekonomisesta luokasta ja arvot ovat samat, riitoja, yksinäisyyttä, taloudellista turvattomuutta yms. on paljon enemmän erityisesti sillä puolisolla, joka menettää kotimaansa. Monet kotiäidit tulevat eron kohdatessa Suomeen takaisin. Täälläkään ei ole valmista pöytää ei-työelämässä olevalle ja vanhoja verkostojakaan ei välttämättä ole enää olemassa.

Äidinkieli on nimenomaan tunteiden kieli. Ulkomaankielellä ei helposti opi niitä kielen sävyjä, joita parusuhteessa tarvitaan.   

Puhetaidoton suomalainen mies ei ole kyllä haluttua seuraa, paitsi venakoille, joille kelpaa kaikki itseään varakkaammat. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka rakastuisi ulkomaalaiseen, eron todennäköisyys on paljon suurempi kuin suomalaisen kanssa avioituessa. Vaikka perusedellytys on, että puoliso on samasta sosio-ekonomisesta luokasta ja arvot ovat samat, riitoja, yksinäisyyttä, taloudellista turvattomuutta yms. on paljon enemmän erityisesti sillä puolisolla, joka menettää kotimaansa. Monet kotiäidit tulevat eron kohdatessa Suomeen takaisin. Täälläkään ei ole valmista pöytää ei-työelämässä olevalle ja vanhoja verkostojakaan ei välttämättä ole enää olemassa.

Äidinkieli on nimenomaan tunteiden kieli. Ulkomaankielellä ei helposti opi niitä kielen sävyjä, joita parusuhteessa tarvitaan.   

Anteeksi kun kysyn, mutta kuka menee enää vuonna 2018 naimisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka rakastuisi ulkomaalaiseen, eron todennäköisyys on paljon suurempi kuin suomalaisen kanssa avioituessa. Vaikka perusedellytys on, että puoliso on samasta sosio-ekonomisesta luokasta ja arvot ovat samat, riitoja, yksinäisyyttä, taloudellista turvattomuutta yms. on paljon enemmän erityisesti sillä puolisolla, joka menettää kotimaansa. Monet kotiäidit tulevat eron kohdatessa Suomeen takaisin. Täälläkään ei ole valmista pöytää ei-työelämässä olevalle ja vanhoja verkostojakaan ei välttämättä ole enää olemassa.

Äidinkieli on nimenomaan tunteiden kieli. Ulkomaankielellä ei helposti opi niitä kielen sävyjä, joita parusuhteessa tarvitaan.   

Ilmeet, eleet ja teot ovat kansainvälisiä. En minäkään osannut 30 vuotta sitten kuin muutaman lauseen espanjaa eikä mieheni sanaakaan suomea. Varsin tankeroenglannilla selvittiin puhumalla, tunteet näytettiin muilla tavoin. Edelleenkin osaamme kommunikoida ilman sanojakin, vaikka kumpikin on oppinut toisensa äidinkieltä.

Haaleat vaaleat perunanenät ovatkin ulkomailla kovaa valuuttaa