Mun mielestä lasten fyysinen koskemattomuus on mennyt liian pitkälle.

Minä pidän tukkapöllyä viimesenä keinona, poika on 3v. ja olen käyttänyt keinoa kerran.

Ehdottomasti on parempi muutama tukkapölly jne. kuin aikuisille veetuileva, röyhkeä teini/ lapsi.

Mikään ei hävettäisi minua niin paljon, kuin se että lapseni sanoisi esim. opettajalle että haista vittu.



Kun opiskelin 2001-2003, niin meidän opettaja kertoi että nyt on ollut jonkin aikaa vanhempina ne, jotka olivat hippien lapsia. Ja nyt taas alkaa olla meidän 70- luvulla syntyneiden vuoro, jotka pitää pientä tukkapöllyä ihan hyväksyttävänä asiana.



Vm. -78

Ja sitten tulee näitä hillittömiä väkivallantekoja jossa hakataan hakkaamisen ilosta. Kun ei tiedetä miltä se tuntuu? Siis ei ymmärretä että jos pieni tukistus tuntuu jo kipeetä, niin ei ymmärretä sitä miltä potkut ym saattaa tuntua ja mitä siitä seuraa.

Meillä on 4 alle 8v lasta ja kaikille on ihan pienestä asti(heti kun oppii vähänkin ymmärtämään) tehty selväksi että äitiä eikä isää saa lyödä eikä ketään muutakaan. tottakai lapset väliin tappelee keskenään mutta vanhempien kunnioitus on selvää että meitä ei lyödä eikä meitä ollakkaan lyöty. Joskus on lapset saanut tukkapöllyä ja mä olen samaa mieltä että se on parempi keino kuin täysin koskemattomuus.

Ootte kyllä aivan ihmeissään tulevaisuudessa jos nyt jo joudutte pelkäämään lasten lyömistä.

Meillä lapset tottelee ja kunnioittaa vanhempiaan, opettajiaan ja muitakin aikuisia, vaikkei koskaan ole ketään tukistettu tai nippailtu. Eivätkä edes kavereittensa tai tuntemattomien kimppuun ole koskaan käyneet.

ja jotka käyvät päälle..

' '

Vierailija:

kaks vee lyö ja potkii. Kiellän mutta ei usko kieltoja. Otan kädestä kiinni, siis en purista tms. vaan ennen kun kerkeää lyödä ja kiellän, lapsi nauraa... Mitähän tässä pitäis tehdä

Kunnioituksen voi ansaita muutenkin kuin voimakeinoin. Jos aikuiset arvostavat lapsiaan ja antavat näille aikaansa, kohtelevat kunnioituksella jne. niin yleensä malli menee perille. Ei ehkä aina, ja kai ne lievät voimakeinot ovat silloin parempi kuin ei mitään.



Mutta jos joku ei tukista/nipistä, ei se automaattisesti ole nössövanhempi. Meillä lapsia on vasta kaksi, isompikin vasta 4,5 v, kuopus 2,5 v. Kumpikaan ei lyö, läpsi tai satuta fyysisesti/henkisesti vanhempiaan tai toisiaan - vain esikoinen läpsi parin viikon ajan pikkusiskoa kun tämä oli vauva. Se loppui nopeasti ja ihan vain tiukasti kieltämällä.



Voimakeinoin ansaittu " kunnioitus" on harvoin kestävää. Ne, jotka tässä ketjussa kertovat tukkapöllyä antaneista vanhemmistaan, joita kunnioittavat - tuskinpa kunnioitus on seurausta tukkapöllystä, eiköhän sen eteen ole tehty muutakin.

Eikö ammattikasvattaja tiedä että lapset yleensä käyttäytyvät päiväkodissa aivan toisin kuin kodissa? Meidänkin lapsen päiväkotiryhmässä on 20 enkeliä, vaikka kodeissa omien vanhempien seurassa onkin 20 riiviötä.

Vierailija:

T. ammattikasvattaja joka kasvattaa nuppujanne päiväkodissa ilman minkäänlaista ruumiillista kuritusta

Mun mielestä venhempi ei ole koskaan se, joka tarraa kiinni ensimmäisenä, mutta kyllä meillä on ihan saletti homma, että 5-vuotiaani ei minua todellakaan löisi, ja pilkkaisi päälle.

5- vuotiaalla on sen verran ymmärrystä, että jos hänelle sanoo ihan selkeästi, että " tästä eteenpäin aina kun lyöt äitiä, äiti lyö sinua samalla tavalla takaisin, katsotaan kuinka kivaa se sinusta sitten on" ja toteuttaa sen, ei sitä mielestäni voi pitää lapselle yllätyksellisenä, traumatisoivana tms. Lasten oikeasti tekee hyvää välillä saada ihan konkreettisesti tietää miltä heidän toimensa toisesta tuntuu.

Vierailija:

Mutta itse olen helisemässä kun 5-vuotiaani lyö minua, ivaa ja pilkkaa päälle. Lyö minua myös julkisilla paikoilla kuten kaupassa eikä lopeta.

Rangaistuksina olemme käyttäneet jäähyä, lelujen pois ottamista, karkkipäivän tai jonkun muun mukavan eväämistä. Jutella ollaaan yritetty asiasta monen monta kertaa, mikään ei vaikuta.

Lapsella ei ole yhtään kunnioitusta mua kohtaa. Itse en olisi ikipäivänä uskaltanut käyttäytyä siten vanhempiani kohtaan, olisin saanut tukkapöllyä alta aikayksikön.

Mun niin tekisi mieli takoa vähän kunnioitusta lapseen, ottaa vaikka tukasta kiinni kun lyö, mutta niinhän ei saa tehdä.

näiden väkivaltaisten kullannuppujen toimista kärsivät aina täysin viattomat, opettajat ja muut oppilaat. Sen sijaan ennen kun näitä oppilaita rankaistiin, se tehtiin syystä, ei muuten vaan.

Mutta en siis tosiaan olisi menossa takaisin tuohon, VAIKKA mielestäni sekin on parempi vaihtoehto kuin tämän päivän meininki.

Vierailija:

80-luvulla istuimme luokassa katsomassa kun opettaja löi oppilasta useasti karttakepillä sormille ja toinen opettaja heitti niskasta oppilaan käytävälle.

Vierailija:

Jos joku tulee potkaisemaan niin tosissani nostan oman jalkani potkausasentoon ja todella vihaisena ja melkein myöntäväää vastausta odottaen (siis esitän näin) kysyn pojalta, että saako meillä potkia? Saako kuka vaan potkia ketä huvittaa, minäkin? Yleensä lapsi säikähtää tulevaa potkua ja sanoo, ettei tietenkään saa ja minä siihen lauhdun ja sanon, että niinpä!

Ehkä joku uhmakas on joskus sanonut että anna tulla vaan, niin siinä vaiheessa selitän, ettei kukaan saa potkia ketään jne.

Lyömisessä on aina tehonnut se, että nappaan äkkiä lyöjän ranteesta kiinni ja läppäsen tämän omalla kädellä omaan päähän ja sanon, että itseään saa lyödä ei muita. Näin kun tekee muutamia kertoja niin johan loppuu lyönnit.

Yhtään haistattelua en myöskään ole päästänyt ohi korvien.

Tuntuu, että mitä mitättömänpään asiaan puuttuu, niin lasten ei tarvitse turvautua ' shokeeraamaan' äitiään aina kovemmilla keinoilla.

Esim suutun vaikka sanasta tyhmä, niin ettei lasten tarvitse huutaa vitun lehmää hermostuttaakseen minua.

T: AP. itsekin kohta kolmen pojan äiti (kolmas mahassa)

Antaisitko esimerkin, miksi jäähy on huono juttu? Ja mitä sen tilalle? Meillä 3v:lle ei tehoa jäähy vaikka tähän asti olen ollut sen puolesta. Johan tuo ammattikirjallisuuskin puhuu sen oikeaoppisuudesta. Meillä 3v ei pysy jäähyllä, vaikka 230 kertaa veisit sen sinne ja sanoisit tiukkaan sävyyn, että siinä pitää istua niin kauan että saa luvan tulla pois. Kun olen sen 230 kertaa vienyt karjuvan lapsen takaisin ja lapsi tulee saman tien pois, alkaa yleensä pienempi 1v reagoida niin, että en enää pysty jatkamaan jäähyttämistä ja tilanne luisuu käsistä. Ja jos isompi tekee pienelle jotain, täytyy yleensä pienemepää lohduttaa, joten miten voin samaan aikaan pistää isompaa jäähylle, missä hän ei pysy? Todellakin tuntuu, että tukkapölly on kohta seuraava vaihtoehto, kun jäähystä ei ole mitään tehoa.

Henkistä pahoinpitelyä pahimmillaan sen sijaan on se, ettälapsesta kasvatetaan (tai siis jätetään oikeasti kasvattamatta) täysin rajaton ihminen, joka ei ollenkaan tunne paikkaansa laumassa. TUollainen lapsi ajautuu usein vaikeuksiin auktoriteettien kanssa, ja sitähän me kaikki lapsillemme toivotaan, eikö?



Eli mun mielestä tärkeämpää kuin se, että lapsi saa aina säilyttää fyysisen koskemattomuutensa (vaikka itse kuinka loukkaisi muiden vastaavaa), on se, että lapsi oppii kunnioittamaan auktoriteetteja ja ymmärtämään kuinka joukossa käyttäydytään. Tämähän ei missään määrin tarkoita sitä, että jokaista lasta pitäisi kurittaa tms. vaan yleensä jos vanhemmilla on asiat kunnossa, lapsen pystyy kasvattamaan ilman fyysisiä rangaistuksia. Mutta lapsi joka toistuvasti loukkaa toisten fyysistä koskemattomuutta tms. ei ansaitse itselleen mitään ylisuojelua, jotta hän saa rauhassa jatkaa terrorismiaan. Lapset eivät ole tyhmiä. Yleensä he varsin hyvin ymmärtävät miltä toisesta tuntuu kun lyödään tms. jos se hänelle itselleen konkreettisesti näytetään. Eikä siinä kenenkään auktoriteetti murskaudu.







PS. Kyllä se ihan lastenkin maailmassa vallitsee se, että isompi ja vahvempi on kingi jota kunnioitetaan. EI se, joka on nössö ja nöyrtyy epäreilun kohtelun edessä.

Itsekin olen ammattikasvattaja, eikä ole koskaan ollut vaikeuksia saada lapsia kuriin kun olen töissä. Nyt olen itse kahden uhmaikäisen äiti ja olen kohta menossa perheneuvolaan, kun en saa lapsiani kuriin. Kirjaopit eivät meidän lapsiin tehoa, enkä tiedä miksi. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, mutta onneksi sentään töissä pärjää.

Vierailija:

Kunnioituksen voi ansaita muutenkin kuin voimakeinoin. Jos aikuiset arvostavat lapsiaan ja antavat näille aikaansa, kohtelevat kunnioituksella jne. niin yleensä malli menee perille. Ei ehkä aina, ja kai ne lievät voimakeinot ovat silloin parempi kuin ei mitään.

Mutta jos joku ei tukista/nipistä, ei se automaattisesti ole nössövanhempi. Meillä lapsia on vasta kaksi, isompikin vasta 4,5 v, kuopus 2,5 v. Kumpikaan ei lyö, läpsi tai satuta fyysisesti/henkisesti vanhempiaan tai toisiaan - vain esikoinen läpsi parin viikon ajan pikkusiskoa kun tämä oli vauva. Se loppui nopeasti ja ihan vain tiukasti kieltämällä.

Voimakeinoin ansaittu " kunnioitus" on harvoin kestävää. Ne, jotka tässä ketjussa kertovat tukkapöllyä antaneista vanhemmistaan, joita kunnioittavat - tuskinpa kunnioitus on seurausta tukkapöllystä, eiköhän sen eteen ole tehty muutakin.

Kirjoitin aloituksen lähinnä sen takia, kun just luin lehdestä siitä, kuinka opettajat joutuvat pelkäämään jo ekaluokkalaisia, jotka raivareissaan ovat nykyään ihan tolkuttoman väkivaltaisia. Mä en ole itsekään sitä mieltä, että se kunnioitus ansaitaan sillä, että lapsia VAIN rankaistaan tms. Mutta olen sitä mieltä, kuten itsekin kerroit, että jos muut asiat eivät auta, niin silloin se on parempi vaihtoehto kuin se, että lapsi hilluu loputtomasti ja kuvittelee itsestään liikoja (" mä voin tehdä mitä vaan" ), kun se loppujen lopuksi aina kostautuu sille lapselle itselleen.

JA tosiaan, vaikka sitä kunnioitusta ei tukkapöllyillä saavuteta, niin ei se kunnioitus myöskään mihinkään niistä tukkapöllyistä lähde, JOS niitä käytetään järkevästi ja kohtuudella, ei yllättäen lapsen kimppuun hyökkäilleen. Vaan kuten muitakin keinoja, ensin selkeä varoitus pari kertaa mitä tulee tapahtumaan, jos lapsi ei tokene.

T: Ap.

Tämä lapsityrannien kasvattaja? Hänhän kieltää jyrkästi lapsiin kohdistuvan koskemisen, ja painottaa arestia. Vai onko vain niin, että kun täti menee perheeseen jossa on kaaos, lapset käyttäytyvät hyvin vain siksi että täti on vieras? Omien vanhempien kanssa meno jatkuu, vaikka vanhemmat jatkavat Joen käyttämää metodia.

Vierailija:

Mun mielestä venhempi ei ole koskaan se, joka tarraa kiinni ensimmäisenä, mutta kyllä meillä on ihan saletti homma, että 5-vuotiaani ei minua todellakaan löisi, ja pilkkaisi päälle.

5- vuotiaalla on sen verran ymmärrystä, että jos hänelle sanoo ihan selkeästi, että " tästä eteenpäin aina kun lyöt äitiä, äiti lyö sinua samalla tavalla takaisin, katsotaan kuinka kivaa se sinusta sitten on" ja toteuttaa sen, ei sitä mielestäni voi pitää lapselle yllätyksellisenä, traumatisoivana tms. Lasten oikeasti tekee hyvää välillä saada ihan konkreettisesti tietää miltä heidän toimensa toisesta tuntuu.

Vierailija:

Mutta itse olen helisemässä kun 5-vuotiaani lyö minua, ivaa ja pilkkaa päälle. Lyö minua myös julkisilla paikoilla kuten kaupassa eikä lopeta.

Rangaistuksina olemme käyttäneet jäähyä, lelujen pois ottamista, karkkipäivän tai jonkun muun mukavan eväämistä. Jutella ollaaan yritetty asiasta monen monta kertaa, mikään ei vaikuta.

Lapsella ei ole yhtään kunnioitusta mua kohtaa. Itse en olisi ikipäivänä uskaltanut käyttäytyä siten vanhempiani kohtaan, olisin saanut tukkapöllyä alta aikayksikön.

Mun niin tekisi mieli takoa vähän kunnioitusta lapseen, ottaa vaikka tukasta kiinni kun lyö, mutta niinhän ei saa tehdä.

niin hyvin että ei ole muuta tarvinnut, harvoin edes jäähyjä. Mutta olen myös työskennellyt huumeongelmaisten ja muilla tapaa syrjäytyneiden nuorten parissa aiemmin muutaman vuoden, ja kyllä sielläkin oli todella paljon nähtävissä tuota rajattomuutta. Hirveän usein taustalla ovat nössövanhemmat, jotka eivät ole ottaneet vastuuta lastensa elämästä ja käytöksestä silloin kun se olisi ollut heidän tehtävänsä - eli kun lapsi voisi vielä olla kodin vaikutuspiirissä. Ollaan lepsuiltu ja annettu periksi ja yritetty olla " kivoja kavereita" ja lopputulos on nuori vailla minkäänlaista elämänhallintaa ja kunnioitusta ketään kohtaan.



Eli piti sanomani, että joillain ihmisillä on sellainen auktoriteetti ihan luonnostaan, että ei tarvitse kuin olla huoneessa niin lapset ja nuoret tottelevat, eikä heille tule edes mieleen kyseenalaistaa sitä auktoriteettia. Ja toisille sen saavuttaminen on paljon hankalampaa. Tärkeintä kuitenkin on, että se omien lasten kanssa saavutetaan, eikä lapset jää henkisesti heitteille.





T:ap.

Mutta sitten on turha syyttää yhteiskuntaa kun lapsi kasvettuaan ajautuu hunningolle ja ei pärjää elämässään.

Sitäkö te haluatte lapsillenne, etteivät ne pärjää aikuisina?

erilailla kotona kuin hoidossa, mutta en ehtinyt kun piti lähteä ulos... Tiedän itsekin kokemuksesta, että lapset ovat erilaisia kotona kuin hoidossa, itselläni on myös kaksi lasta. Mutta näen myös töissä, että kaikki ammattikasvattajat eivät välttämättä ole käyttämättä kovakouraisia otteita ojentaessaan hoitolapsia! Tarkoitan kädestä taluttamista, todella kovaan ääneen karjumista jne. se ei todellakaan aina tapahdu sievästi ja rauhallisesti, myös tarhan tädeillä voi pinna palaa.



Itse onneksi olen pystynyt hillitsemään itseni. Jos menettäisin malttini töissä, voisin mielestäni alkaa miettimään ihan toista työuraa.

kaks vee lyö ja potkii. Kiellän mutta ei usko kieltoja. Otan kädestä kiinni, siis en purista tms. vaan ennen kun kerkeää lyödä ja kiellän, lapsi nauraa... Mitähän tässä pitäis tehdä