Mun mielestä lasten fyysinen koskemattomuus on mennyt liian pitkälle.

Mielenkiinnosta kysyn, että mitä vuosimallia te muut samaa mieltä olevat olette?



Itse -78.

Että lasten fyysinen koskemattomuus on mennyt liian pitkälle? Ja siinä samassa kerrot, että annat lapsen rankaisematta nauraen lyödä ja potkia? No jospa hieman vähentäisit sitä oman lapsesi koskemattomuutta, ja selostaisit hänelle, että saa tukkapöllyn jos ei lopu. ja sitten antaisit pienen tukistuksen sille kersallesi - sille tulee paha mieli, mutta paha mieli on jollain oltava. joko sinulla tai hänellä, jos ette muuten pääse yhteisymmärrykseen, kuten jo sanoit.





Sinä aliarvioit omaa lastasi, kun et saa sille menemään perille, että toisia ei lyödä. On silti eri asia, jos vanhempi rankaisee lasta usean ankaran huomautuksen jälkeen, kuin että lapsi pitää tinttaamista lelu kourassa hassuna leikkinä.



Jos satumme puistoon samaan aikaan, ja lapsesi lyö minun lastani, niin mä voin hoitaa kurinpalautuksen sinun puolestasi. Nimittäin minun lapseni ei ole siellä sitä varten, että joku nössövanhempi joka ei saa omaa lastaan ruotuun antaa kersansa tintata myös minun lastani...



Lue keijo tahkokalliota. Ihmisiin puree tietyissä tilanteissa vain sanktio. Kieltäminen suullisesti ei ole aina riittävä sanktio lapselle. Mitä ajattelit tehdä, jos lapsesi katsoo saavansa tehdä vieraille kuten tekee sinulle?

Nurkassa ollaan se aika minuuteissa kuinka vanha lapsi on. Eli 6min kuusivuotiaalle jne...

Olen ap. ja mun mielestä 2-vuotiasta ei tarvitse tukistaa, vaan siinä vaiheessa kun lapsi käy päälle, niin otat sitä niin napakasti kiinni käsistä tms. ja sanot, että Äitiä ei lyödä! Ketään ei saa lyödä. Päästät irti, ja jos lapsi tulee uudestaan, niin sama juttu. Jos lyö esim. sylissä, niin ekan kerran otat tiukasti kiinni ja varoitat, että joutuu pois sylistä jos lyö, ja tokan kerran kun yrittää, niin sitten pois.

Siis oikeasti, ethän sä voi oikeasti pelätä 2-vuotiaan lyömistä? Mitä sitten kun sun lapsesi on 12 ja on oppinut, että äiti pelkää omaa lastaan?

Just tällaisten vanhempien lapsista mä tän aloituksen teinkin. EI muuta vikaa kuin se, että vanhemmat ei vain saa minkäänlaista kuria.

PS. Mä olen kyllä myös sitä mieltä, että se tukkapöllykin on parempi kuin se, että tilanne jatkuu tollasena...

T: Ap.

Vierailija:

kaks vee lyö ja potkii. Kiellän mutta ei usko kieltoja. Otan kädestä kiinni, siis en purista tms. vaan ennen kun kerkeää lyödä ja kiellän, lapsi nauraa... Mitähän tässä pitäis tehdä

niin omalla auktoriteetillani lopetan sen heti, välittömästi. Jäähyt ja kunnon kiellot peliin! Kyllä 2v. kanssa jo voi soveltaa järeämpiä aseita. Ketään ei lyödä! Se on meillä sääntö numero 1.

haluan korostaa, että mun mielestä lasta ei tarvitse lähtökohtaisesti kasvattaa fyysisesti kurittamalla, mutta olen sitä mieltä, että esim tukkapölly on lapsen omalle hyvinvoinnille parempi kuin se, että lapsi kasvaa rajoitta, koska vanhemmat eivät osaa kasvattaa. Lapsi joka ei kunnioita aikuisia ja vanhempia on todella pahassa jamassa.

jälki-istunnoissa ei kyllä vanhempien kanssa neuvotella! Asiasta menee vain allekirjoitettava tiedote vanhemmille.

Se on nyt 11v.

Se muisteli, että muistaako äiti kun hän löi minua naamalle eskari-ikäisenä ja minä löin takaisin.

Sanoin, että muistan ja vieläkin kaduttaa. Mutta se oli niin vaistomainen refleksi, koska poika lotaisi tosi kipeää.

Poika sanoi, että ei haittaa, koska hän teki sen tahallaan ja oli ansainnut sen takaisin lyönnin.



Muistan vieläkin sen tilanteen (kuten varmaan loppuikäni). Puin vauvaa samaan aikaan kyykyssä lattialla ja poika samaan aikaan kiukutteli ja tuli eteen ja löi naamaan minua. En edes ehtinyt miettiä kun läppäsin poskelle poikaa. En nyt tietenkään mitenkään nyrkillä ja kovaa, mutta läppäsin ihan reilusti. Oli kamala morkkis ja olen sitä muistellut monesti kamalan syyllisyydentunnolla.



Olin varma, että poika muistaa sen tapauksen loppuiän katkerana, mutta näkyykin miettivän asian ihan toisin.

Ei muuten ole lyönyt toista kertaa, eikä muutenkaan tykkää tapella eikä ole lyönyt muita lapsia koskaan.

ja minulla on paljon suurempi kunnioitus omia vanhempia kohtaan kuin monellakaan nykylapsella. Kertaakaan en ole uskaltanut kiroilla vanhempieni läsnäollessa ja olen joskus pelännyt isääni, mutta vain silloin kun tiedän että olen tehnyt jotain tuhmasti. Rakastan vanhempiani edelleen vaikka olen 31v ja mielestäni olen saanut hyvän kasvatuksen, vaikka siihen kuuluikin välillä vitsa ja tukasta nipistys. Ei ole jäänyt mitään traumoja, päin vastoin. Äiti tuntuu ÄIDILTÄ ja isä tuntuu ISÄLTÄ. Oikea ja väärä on sisäistynyt jo pienestä pitäen, koska tuhmasta teosta rankaistiin ja sitä piti pelätä. Edelleenkin pelkään poliisia, ja olen pelännyt opettajiakin jollain tapaa, sillä he ovat minulle olleet niitä aikuisia auktoriteetteja. Niin pitää ollakin!



Olen samaa mieltä ap:n kanssa, että mieluummin tukkapölly kuin se, että lapsesta tuntuu että äiti pelkää häntä. Silloin on roolit todella sekaisin. Eikä ole muutenkaan ihan normaalia, jos nykyajan lapsi uskaltaa haistatella poliisille.

itselläni on todella villi 2 vuotias joka lyö äitiä, lyö isää ja jopa puistossa lapsia. En haluaisi kurittaa fyysisesti, mutta tuntuu, että muuta keinoa ei enää ole. Kun lyö minua niin annan luunapin takaisin. Johan on vähentynyt!

8

Kohta 6-vuotias tyttöni suuttui ja potkaisi mua kipeästi käsivarteen (istuin lattialla) ja vaistomaisesti löin takaisin. Saa nähdä, mitä mieltä tyttö on asiasta 11-vuotiaana...

suojella eli etten missään nimessä rankaise fyysisesti lasta mutta missä siis menee raja siinä että mikä on tulos kun näin kasvatetaan kaikki lapset nyky-yhteiskunnassa, mutta siis mitä teen kun lapsi lyö tai potkii ilman että rankaisen fyysisesti koska se on kiellettyä. laitan kädet eteen ettei osu nykyään, koska yleensä nämä lyönnit/potkut ajoittuu siihen kun imetän vauvaa enkä silloin kerkeä ottamaan kädestä kiinni. Kiellän joka kerta hyvin voimakkaasti ja sanon juuri noin ettei äitiä saa lyödä/ketään ei saa lyödä ja että se sattuu ja tulee paha mieli. Jos lyö kun vauva ei ole sylissä niin silloin aina otan kädestä kiinni ja edelleen voimakkaasti kiellän taas samoin sanoin ja aina tämä vaan jatkuu ja saa aikaan naurun, kuin olis kivaa ja leikkiä vaikka uskon että lapsi kyllä näkee että olen ihan tosissani vihainen asiasta. Eli mitään vaikutusta tällä ei ole. Miestäni lapsi kyllä uskoo kun kieltää, ilman että on minkäänlaista fyysistä rangaistusta koskaan lapselle antanut, riittää voimakas ääninen lause ei saa lyödä, on pari kertaa kyllä istuttanut sohvalle lapsen rauhoittumaan hetkeksi, eli käskenyt istumaan sohvalle, lapsi istunut niin kauan kun mies sanonut että nyt voi tulla taas pois. Mutta miksi sitten tämä sama ei tehoa minulta, että uskoisi?

ja kaikki tämä alkoi kun lapsi kerkesi olla hetken noin 3 kk:tta päiväkodissa samoin kaikki shokeeraavat lattialle heittäytymiset jne jne reilu yksivuotiaana eli tätä ongelmaa on kyllä jo jatkunut jonkun aikaa ilman tulosta. En tiedä pitäisikö sitten kokeilla tuota luunappia hellävaroen sormille, siis ei kaikilla omilla voimilla.

todella tiukkaa vastalausetta... niitä odotellessa.



Mun mielestä nuo pari tapausta joista kerroitte, että vaistomaisesti lapsen satuttaessa on tullut tinttastua takaisin eivät ole mitään pahoja juttuja. Itsekin lapsena ajattelin, että olisipa kiva alkaa kiusata luokkamme heiveröisintä tyttöä. Menin lyömään tätä tyttöä, mutta kun tyttö tinttasi takaisin niin että tuntui, niin johan loppui sekin mielihalu siihen. En näe että tilanne noissa teidän kuvailemissa on ollut sen kummoisempi, lapsi on tahallaan tehnyt pahaa, ja saanut sille vastareaktion.



Pahaa fyysinen kuritus tms. on siinä vaiheessa, kun se on rajua, oikeasti satuttavaa ja täysin ennakoimatonta. SIis että vanhempi käy lapseen käsiksi mielivaltaisesti omien tunnekuohujensa vallassa, ilman varoitusta. Se, että käyttää ihan normaalisti, kohtuudella ja oikeudenmukaisesti esim. tukkapöllyä ei ole.

Meillä vähän sama tilanne, eli 2-vuotiaani on keksinyt sellaisen leikin, että ensin tullaan pussailemaan äitiä, sitten yhtäkkiä tarrataan hiuksista kiinni ja kiskotaan. Olen ankarasti kieltänyt, karjunut ja laittanut jäähylle, mikään ei auta, lapsi vaan nauraa. Seuraavan kerran käytän kyllä luunappia. Onhan se ristiriitaista, että yrittää opettaa, ettei saa olla väkivaltainen ja sitten tehostaa opetusta väkivallalla, mutta jos vaihtoehtona on toisten lasten tukistelu päiväkodissa, niin ehkä se äidin luunappi on sittenkin parempi.

Tyttöni kertoi, että pelkää sitä poikaa kun koulumatkalla käy aina käsiksi.



Kerroin siitä pojan äidille ja äiti tietenkin vähätteli. Kun sanoin lopuksi, että ei tässä muuta, mutta kun isoveljet saattavat suuttua ja puolustaa pikkusiskoaan niin poikasi saattaa saada kunnolla turpiin. Äiti siinä vaiheessa vasta tajusi, että no niinpä saattaa käydä. Hänen kullannuppunsa saattaa joku päivä saada takaisin isommalta kun on aina nyrkit pystyssä.

Kun ei sille pojalle oltu koskaan opetettu, että kun käy päälle niin itsellekin saattaa käydä huonosti.



Onneksi tää äiti oli ihan fiksu ja ollaan edelleen hyvissä väleissä. Ja tytön ei enää tarvitse pelätä koulutiellä.



Että mainitkaa niille kullannupuillenne, että aina tulee isompi sälli, joka vetelee turpiin takaisin jos hän aloittaa ensin.

Mutta itse olen helisemässä kun 5-vuotiaani lyö minua, ivaa ja pilkkaa päälle. Lyö minua myös julkisilla paikoilla kuten kaupassa eikä lopeta.



Rangaistuksina olemme käyttäneet jäähyä, lelujen pois ottamista, karkkipäivän tai jonkun muun mukavan eväämistä. Jutella ollaaan yritetty asiasta monen monta kertaa, mikään ei vaikuta.



Lapsella ei ole yhtään kunnioitusta mua kohtaa. Itse en olisi ikipäivänä uskaltanut käyttäytyä siten vanhempiani kohtaan, olisin saanut tukkapöllyä alta aikayksikön.



Mun niin tekisi mieli takoa vähän kunnioitusta lapseen, ottaa vaikka tukasta kiinni kun lyö, mutta niinhän ei saa tehdä.

Niskavilloista kiinni ja pyöräytys kyllä siitä seuraa totteleminen

80-luvulla istuimme luokassa katsomassa kun opettaja löi oppilasta useasti karttakepillä sormille ja toinen opettaja heitti niskasta oppilaan käytävälle.