Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Öh, kuinka pitäisi suhtautua?

Vierailija
11.01.2008 |

Kaverini on nyt lihonut 3 vuoden aikana 110 kiloiseksi (Itse sanonut niin) Ja pituutta hällä on samat, kuin miulla ja itse olen 160cm.

Nyt tuo kaverini rypee itsesäälissä, kun kaikki haukkuvat häntä ja lähes kaikki kaverit on hyljänneet jne.

Ennen tuo nainen on sellainen 50 kiloinen kaunotar, joka sai kaikki kaverikseen, kun luonne oli mitä ihanin, miesmarkkinoilla ottajia olisi piisannut ja niin elämäiloinen.

Nyt jäljellä ei ole mitään, ei mitään entisestä.

Kuinka häntä pitäisi auttaa?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sori, en osaa auttaa.

Vierailija
2/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mullakin paino noussut masennuksen myötä noin 30 kg, mutta kyllä ne ystävät ovat kelkassa pysyneet =)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulle kanssa parille kaverille käynyt samoin! Et sä oikein voi itse vaikuttaa kaveriisi millään, se laihduttaminen alkaa sitten kun se kaverisi on siihen valmis ja halukas! Mun kaveri oli 2 vuotta lihavana kunnes nyt on jo 4 kk laihduttanut, oon yrittänyt tsempata ja pyytänyt mukaan aktiviteetteihin!

Vierailija
4/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

surullista mutta totta on se fakta että sen sairauden hoito on suomessa lapsenkengissä, ja niin moni - liian moni - kärsii turhaan tietämättään.



nimim. saman läpikäynyt ja parannuksen löytänyt. sain itseni ja elämäni takaisin, ja se on kaiken vaivannäön arvoista!



www. kilpirauhas. info/foorumi/

Vierailija
5/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen ollut juuri sellainen 51 kiloa painava nätti tyttö, jonka seura on ollut aina niin haluttua, kavereita riitti ja miehiäkin olisi ollut joka sormelle, mutta onneksi olin jo löytänyt sen oikean....

Kunnes sairastuin lievään masennukseen, mikään ei kiinnostanut, söi söin söin ja olutkin maistui, kun anoppini aina halusi tyttömme lauantaiksi luokseen, ja kotonahan sitä oli kiva ottaa aina se 6 olutta per lauantain, siis mikään alkon suurkuluttaja en koe olevani, kun join vain se 6 olutta aina, kuitenkaan en kehdannut mihinkään kapakkaan lähteä.



kaikki roska paska ruoka ja kalja nosti ja nosti painoa ja lopulta painoin 110 kiloa ja sitten totuus tuli vastaan.

Ja miten, tyttö sanoi minulle, että äiti sua haukkuu kaikki kaverit kun olet niin lihava ja ruma. Silloin se herätys kävi. Aloin laskemaan kalorit, lenkkeilin 4 krt viikossa ja paino alkoi tippumaan 1,5-2 kilon viikko vauhtia ja nyt painan 50 kiloa ja voin nauttia kaikesta, otan edelleen olutta kun lapsi mummilla, saatan jopa ottaa 7 olutta illassa ja tiedän, että lenkkeilen ne kaikki pois. Tytön kaverit kehuvat että olen nyt nätti ja hiuksiani kehutaan prinsessan hiuksiksi.

Ei tee kipeää yhtään, että aloin laihduttamaan, se KANNATTI!!!

Vierailija
6/6 |
11.01.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensähän se on aikuisiällä ennemminkin niin että niille joille riittäisi miehiä ei riitä kavereita?

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kolme kuusi