Miksi nostat raskauskortin esiin jos jokin asia on sinulle ylivoimainen?

Tuskinpa kukaan ottaa raskauskorttia esiin pyykkikoneen vuoksi. Itsekin olen ollut raskaana autokoulussa ja olen muuttanut raskaana kaksistaan mieheni kanssa. Olen kyllä nostanut raskauskortinkin esiin yhden raskauden kohdalla kun kärsin jatkuvasta voimakkaasta pahoinvoinnista koko raskausajan. Silloin kielsin tuomasta kotiin valkosipulipitsaa.

Mitä sitten pitäisi sanoa jos raskaus on syy miksen pysty tekemään jotain?

Eihän raskaus vastaa kuin max viiden kilon ylipainoa.

Mitä ihmettä?

Jos jokin asia on raskaana ollessa ylivoimainen tai liian kuormittava, on järkevää ottaa esiin raskaukortti. Ihan jo vauvan hyvinvoinnin takia.

Vauvan hyvinvoinnin tulisi olla ykkösprioriteetti raskaana olevalle naiselle.

Vierailija kirjoitti:

Eihän raskaus vastaa kuin max viiden kilon ylipainoa.

Minä olen 25 kiloa ylipainoinen, enkä valita koskaan. Arkipäivän askareista suoriudun mielestäni mallikkaasti.

Vierailija kirjoitti:

Eihän raskaus vastaa kuin max viiden kilon ylipainoa.

Muutaman kilon verran läskiä ei kyllä ole sama asia kuin olla raskaana. Raskauteen liittyy voimakkaita muutoksia kehossa, monilla pahoinvointia, erilaisia kipuja ja muuta kremppaa.

Kyllä minä töissä kannatutin työtuolin toisella ihmisellä kun olin raskaana. En uskaltanut kantaa, raskaus oli alussa ja olin kokenut juuri keskenmenon.

Jäin myös töistä pois, kun selkääni koski, kun olin raskaana.

Nämä asiat tein vauvan takia. Ja kieltäydyin monesta ruoka-aineesta raskauden takia.

Itseäni otti ihan mielettömästi päähän se että ihmiset eivät raskaana ollessani ymmärtäneet etten oikeasti pystynyt tekemään juuri mitään ilman että alkoi supistelemaan kipeästi. Sain kuulla tosi ilkeitä kommentteja siitä miten ennakoivat supistukset on ihan norni juttu ja olen vain tyhmä kun valitan pienestä. Vauva syntyikin pikkukeskosena juuri niiden supistusten vuoksi. Jos joskus olen uudelleen raskaana niin aion heiluttaa raskauskorttia ihan jokaisessa asiassa ja tarvittaessa sitten vaikka makaan osastolla jalat pystyssä.

Raskaudet ovat erilaisia... vaikka sinä voisit super hyvin ei se tarkoita että kaikilla olisi helppoa.

Minä olen yleensä kova hääräämään ja tekemään asioita. Yleensä saan kuulla kehoituksia, että istu nyt alas ja rauhoitu. Nyt raskausviikkoja on 35 täynnä ja olo on jo aika epämukava esim. erilaisia kipuja raskaudesta johtuen. Nyt on pakko jo pyytää muita hoitamaan joitain asioita, kun itse ei pysty ja pitää ajatella vauvankin parasta. Pelkkä lattialla istuminen lasten kanssa on jo kivuliasta kropalleni, että hyvä kun ylös pääsee.

Tunnen otseni ja teen asioita sen mukaisesti olin raskaana tai en. Jos en tee jotain niin johtuu siitä etten osaa tai jaksa juuri sillä hetkellä. Teen sitten kun jaksan. Ja miehen kanssa hoidetaan asiat yhdessä ja toista auttaen.

En ole raskautta käyttänyt syynä, lähinnä sen tuomia sivuvaikutuksia.

Nyt tuli kielto rasitukseen, eli töitä en saa tehdä. Ihan mun ja vauvan hyvinvoinnin takia. Mielummin kyllä olisin töissä kuin kärsisin kivuista, säryistä, huonosta olosta...

Sitä vilauttamalla on hyvä harjoitella pitämään lapsivapaita.

Raskaana ollessa hajuaisti terästäytyy äärimmilleen. En vaan kerta kaikkiaan pystynyt tekemään diabeetikolle haavahoitoa pahaan säärihaavaan, vaikka normaalisti se on vaan työ muiden joukossa. Nostelin ja siirtelin potilaita kyllä ihan viimeiseen asti, oikea ergonomia ja apuvälineet. Mutta hajuja en kestänyt, ripulia, mätää, pesemättömiä juoppoja.

Terv. sairaanhoitaja

Minua sapettaa enemmän imetyskortti, joka estää esim astioita menemästä tiskikoneeseen, roskien roskiin, ylensäkään mitään mihinkään.

Minä makasin raskausviikolta 13 alkaen jalat ilmassa, sisuskalut ommeltuna. Edes vessassa en saanut yhdessä vaiheessa käydä. Siinä sitä raskauskorttia.