Todella negatiiviset vanhemmat, jotka manaavat kaiken heti alkutekijöillä, paniikkihäiriö ja muutto heille pakon edessä

Tällainen tilanne siis on, että joutuisin nyt ensisijaisesti muuttamaan vanhemmilleni takaisin. Olen 25 vuotias ja tuli ero. Vanhempani ovat erittäin naljailevia, epäileviä sekä sysänneet minulle vastuun läpi elämäni. Minulle on sanottu turhan monta kertaa, että mielipiteitä ei saa esittää, kulisseja on tärkeämpi ylläpitää ja olen ollut sisaruksista me se, joka menee sukujuhliin ainoana lapsena edustamaan. Viimeksi sukujuhlissa sain kuulla sitten omaavani huonon ryhdin yms kun seisoin juhlavieraiden edessä.

Epäsäännölliset keikkatyöt ovat koituneet asunnon kannalta nyt ongelmaksi, ettei asuntoa voi vaan valita vapailta markkinoilta, kun tuloja ei ole kuin minimiin. Pelottaa tuilla kituuttaminen, ja eteen on tullut vanhemmilleni muutto kun ei vielä edes ole uutta asuntoa tiedossa. Vanhempani ovat kuitenkin todella negatiivisia ihmisiä, jotka ovat yleensä aina kyseenalaistaneet suoraan kouluun tai töihin hakemisen. Minulle on diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö, koska saan paniikkikohtauksia enkä tiedä olisiko paniikkihäiriö tarkempi diagnoosi. Minua on käytetty kotona aina terapeuttina, sekä olen tuntenut syyllisyyden tunteita lähes läpi elämäni, joita olenkin sitten terapiassa asti puinut. Äitini mielestä terapia on turhaa. Tilanne on saanut minut todella ahdistukseeksi nyt, eikä tietenkään edes ex ymmärrä, miksen voisi "vain mennä lapsuudenkotiin takaisin". Hitto, että ahdistaa.