Että voinkaan olla yksinäinen :(

Haluaisin vain jonkun viereeni antamaan läheisyyttä ja hellyyttä. Jonkun jonka kanssa olisin oikeasti samalla aaltopituudella ja tunteet olisivat molemminpuolisia. Olisi sellaista kivaa yhdessäoloa ja joku juttukaveri piristämässä tylsiä ja ahdistavia talvi-iltoja. Sen jälkeen kun menetin neitsyyteni huoralle, edes seksi ei enää kiinnosta koska haluaisin vain kokea rakkautta ja oikeaa läheisyyttä. Jo pelkkä naisen kosketus on asia jonka koen vain muutamia kertoja vuodessa, puhumattakaan mistään lähemmästä. Kaikki orastavat jututkin kaatuvat viimeistään siihen kun vastapeluri ei vaan tajua kuinka kokematon ja epävarma autisti oikein olen ja odottaa että osaisin tehdä jonkinlaisen oikean aloitteen... Miksi aina pitää edetä niin nopeasti? Miksi aina pitää jättää toinen odottamaan vastausta turhaan? Miksi kaikki yhteydenpito täytyy aina lopulta lopettaa? Oli niin kiva kun edes joku laittoi aina iltaisin viestiä ja sai tuntemaan että joku välittää :( Kiitos kuitenkin että toit kesääni ja syksyyni edes jotain iloa vaikka se katoavaista olikin.