Lapsi on aina ihan hirveällä tuulella ja uhmakas oltuaan tietyn kaverin kanssa

Muiden kavereiden kanssa oltuaan on aina päinvastoin iloisella tuulella, kertoo kuinka oli kivaa ym. Olen kannustanut enemmän toisten kavereiden seuraan, mutta en voi kieltää sitä yhtä näkemästä, muutenhan se muuttuisi vaan enemmän houkuttelevaksi. Ap

Miten niin houkuttelevaksi?

Meillä on tuollainen lapsi naapurissa. Ärsyttävää, miten oman lapsen koko puhetyyli muuttuu tämän seurassa olon jälkeen. Kaikki on vinkumista, karjumista ja ärisemistä. Sekä selän takana supisemista.

Osittain kysymyksessä on varmasti mallioppiminen (7-vuotiaita molemmat), osittain toinen lapsi oikeasti lietsoo lapsestani tyytymättömyyttä.

Olen katsonut käytöstä sormien läpi, koska lapsi on muuten hyväkäytöksinen, ja onhan se tietynlainen sosiaalinen oppimiskokemus tuokin, että jäljittelee toisen huonoa käytöstä.

Välillä olen kysynyt, että tuoko X:n kanssa olo sulle enemmän iloa vai harmia. Lapsi on sanonut, että molempia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuollainen lapsi naapurissa. Ärsyttävää, miten oman lapsen koko puhetyyli muuttuu tämän seurassa olon jälkeen. Kaikki on vinkumista, karjumista ja ärisemistä. Sekä selän takana supisemista.

Osittain kysymyksessä on varmasti mallioppiminen (7-vuotiaita molemmat), osittain toinen lapsi oikeasti lietsoo lapsestani tyytymättömyyttä.

Olen katsonut käytöstä sormien läpi, koska lapsi on muuten hyväkäytöksinen, ja onhan se tietynlainen sosiaalinen oppimiskokemus tuokin, että jäljittelee toisen huonoa käytöstä.

Välillä olen kysynyt, että tuoko X:n kanssa olo sulle enemmän iloa vai harmia. Lapsi on sanonut, että molempia.

Tämä kaveri viljelee sellaista ilkeilyä huumorin varjolla ja muka nokkelia kommentteja. Samaa kokeillaan kotona sitten minuun. En keksi nyt yhtään hyvää esimerkkiä, mutta argh. Kestää useita tunteja, ennenkuin lapsi palaa omaksi itsekseen. Välillä melkein pelottaa, kuinka helposti siihen tarttuu toisten vaikutteet. Ap

Meillä on vähän samaa. Tytöllä (8 v) muuttuu myös puhetyylikin ihan samanlaiseksi kuin tietyllä kaverilla. Siis tämä kaveri ei kiusaa, naljaile tms mitään, mutta on muuten kova vinkumaan ja väittämään vastaan esim opettajille ja vanhemmille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuollainen lapsi naapurissa. Ärsyttävää, miten oman lapsen koko puhetyyli muuttuu tämän seurassa olon jälkeen. Kaikki on vinkumista, karjumista ja ärisemistä. Sekä selän takana supisemista.

Osittain kysymyksessä on varmasti mallioppiminen (7-vuotiaita molemmat), osittain toinen lapsi oikeasti lietsoo lapsestani tyytymättömyyttä.

Olen katsonut käytöstä sormien läpi, koska lapsi on muuten hyväkäytöksinen, ja onhan se tietynlainen sosiaalinen oppimiskokemus tuokin, että jäljittelee toisen huonoa käytöstä.

Välillä olen kysynyt, että tuoko X:n kanssa olo sulle enemmän iloa vai harmia. Lapsi on sanonut, että molempia.

Tämä kaveri viljelee sellaista ilkeilyä huumorin varjolla ja muka nokkelia kommentteja. Samaa kokeillaan kotona sitten minuun. En keksi nyt yhtään hyvää esimerkkiä, mutta argh. Kestää useita tunteja, ennenkuin lapsi palaa omaksi itsekseen. Välillä melkein pelottaa, kuinka helposti siihen tarttuu toisten vaikutteet. Ap

Vai voisiko olla kysymys siitä, että lapsesi etsii sinulta mallia siihen, kuinka tuollaista käytöstä vastaan puolustaudutaan.

Lasten keskuudessa vallitsee vahvimman laki, eikä lapsilla ole varsinkaan kykyä puolustautua tuollaista ilkeilyä vastaan. Sinun kanssasi voi sitten turvallisesti kokeilla, millaista on olla se ilkeilijä.

Tiedän tuollaiset pahis kaverit. Kovia manipuloimaan, joten kestää hetken tulla entiselleen, kun on ollut seurassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tuollainen lapsi naapurissa. Ärsyttävää, miten oman lapsen koko puhetyyli muuttuu tämän seurassa olon jälkeen. Kaikki on vinkumista, karjumista ja ärisemistä. Sekä selän takana supisemista.

Osittain kysymyksessä on varmasti mallioppiminen (7-vuotiaita molemmat), osittain toinen lapsi oikeasti lietsoo lapsestani tyytymättömyyttä.

Olen katsonut käytöstä sormien läpi, koska lapsi on muuten hyväkäytöksinen, ja onhan se tietynlainen sosiaalinen oppimiskokemus tuokin, että jäljittelee toisen huonoa käytöstä.

Välillä olen kysynyt, että tuoko X:n kanssa olo sulle enemmän iloa vai harmia. Lapsi on sanonut, että molempia.

Tämä kaveri viljelee sellaista ilkeilyä huumorin varjolla ja muka nokkelia kommentteja. Samaa kokeillaan kotona sitten minuun. En keksi nyt yhtään hyvää esimerkkiä, mutta argh. Kestää useita tunteja, ennenkuin lapsi palaa omaksi itsekseen. Välillä melkein pelottaa, kuinka helposti siihen tarttuu toisten vaikutteet. Ap

Vai voisiko olla kysymys siitä, että lapsesi etsii sinulta mallia siihen, kuinka tuollaista käytöstä vastaan puolustaudutaan.

Lasten keskuudessa vallitsee vahvimman laki, eikä lapsilla ole varsinkaan kykyä puolustautua tuollaista ilkeilyä vastaan. Sinun kanssasi voi sitten turvallisesti kokeilla, millaista on olla se ilkeilijä.

Minä sanon, että en pidä että mulle puhutaan tuolla tavalla. Jos esittää asiansa tiuskimalla tai huutoäänellä, sanon, että voin keskustella sitten kun puhuu normaalisti. Jos suoranaisesti haukkuu ja loukkaa, laitan rangaistuksia kuten etujen poistamista.

Oma keinoni puolustautua kys. käytöstä vastaan on enimmäkseen välttää ikäviä ihmisiä. Tätä olen lapsellekin koettanut opettaa, että viettää aikaa sellaisten kanssa, jotka kohtelee hyvin. Ap